Luontaisesti gluteenitonta elämää ja sämpylöitä

Meillä ei syödä nk. hengenvaarallista leipää. Ollaan tultu siihen tulokseen, että tässä vaiheessa on helpompaa ettei kotona lattialta löydy mitään, mitä Kaveri ei voisi suuhunsa työntää. Kaverihan siis tykkää maistella kaikkea ja tällä tarkoitan ruokaa. En kyllä muista, että esikoinen olisi sellaisella intohimolla ruokaan suhtautunut kuin Kaveri tekee. Aika ironista sinänsä, kun miettii näitä meidän rajoitteita.

Toinen syy vaihtoehtoviljojen käyttöön on muun perheen herääminen erilaisten oireiden edessä. Itse olen alkanut epäillä keliakiaa. Imetysdieetin lopettamisen jälkeen vehnäiloittelut ovat poikineet turvotuksia, iho-oireita, vatsanväänteitä sekä nivelvaivoja. Näitä kaikkia minulla on vaihtelevasti ollut aina, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. En vaan ole ennen tajunnut tätä kaikkea. Heräsin todellisuuteen, kun olin mitä ilmeisimmin imetysdieetin ansiosta ollut oireeton reilun vuoden ja dieetin purkamisen jälkeen alkoi kolottaa. Tässä on siis keliakiakokeet vielä edessä. Eniten inhottaa, kun tiedän, että ensin täytyy vedellä vehnää ihan huolella, jotta testeissä näkyy mahdollinen gluteeniherkkyys. Ei jotenkin tällä hetkellä nappaa.

Ja sitten on atoopikkomieheni. Ukkokulta on kärsinyt jonkinasteisista atopialäiskistä koko aikuisikänsä. Läiskät ovat aina eläneet omaa elämäänsä, kesällä helpottaa ja talvella pahenee. Tiedä sitten mistä Kaveri on kuivakan nahkansa perinyt... hah... No mieheni ihottumat olivat hieman paremmat dieetin aikana, koska koko perhe sai säännöllisen epäsäännöllisesti dietata kanssani. Varsinkin ruis tuntuu lehauttavan ihoa.

Ja tästäpä luisummekin näppärästi esikoiseemme, jolle ilmaantuu aina välillä allergiaan viittaavia oireita. Viime viikolla sitten salapoliisityön tuloksena tajusin yhteyden: ruisleipä. Tämän keksimiseen meni aikaa, kun meillä ei kotona ruista syödä, mutta kylilläpä syödään. Aina kun esikko syö ruisleipää, esiintyy kahden vuorokauden sisällä oireita. Niinpä tietenkin. Ihmehän tuo olisikin ettei Kaverin tyyppisellä moniallergikolla olisi edes jonkinasteisesti allergista sisarusta.

No nyt siis niihin sämpylöihin. Voi että ottaa pattiin. Tuli taas tehtyä pellillinen suussa sulavan hyviä sämpylöitä. Ongelma vaan on, että desimitta katosi areenalta nesteen mittaamisen jälkeen. Tämä on ikuisuuskysymys. Olen siis aina tykännyt leipoa leivät mahdollisimman pitkälle itse. Tätä tapahtui jo ennen Kaveria, leivoin tunteella ja monasti syötiin yhden kerran jotakin hyvää. Laitan vallan kuvankin, niin ylpeä olen näistä palleroista.

Yritän joku päivä jäljitellä näitä mittojen kanssa, muuten kyllä jää harmittamaan ihan vietävästi. Kaukana ovat gluteenittoman elomme alkuaikojen kivikovista ammuksista nämä.