"Kun psyllium unohtui" -gluteeniton hapanleipä

Tasaiseen tahtiin meillä viritellään korviketta ruisleivälle. Taas ollaan askel lähempänä täydellisyyttä. Vahingoista on ennenkin syntynyt jotakin hyvää uutta, niin nytkin. Psylliumin unohtaminen teki tästä leivästä jotakin, joka oli lähempänä hapanleipää kuin yksikään yritys tätä ennen. Taikinan ainesmääriä kirjoittelin sitä mukaa kuin leivoin, joten viikonloppuna saattaa tulla tarkennusta. Tätä nimittäin leivotaan taatusti lisää seuraavana vapaapäivänä. :D

Juuri leivän tekee joten... Mittaa juuren ainekset leivontakulhoon, sekoita ja peitä kevyesti vaikkapa kelmulla.

Juuri:

1 prk bonan luumusosetta

3 dl lämmintä vettä

3 dl tattarirouhetta (keskisen mylly)

1 dl tattrijauhoja

½ pss kuivahiivaa

Anna juuren käydä vähintään muutamia tunteja. 

Hyvä tulee, kun aamulla laittaa juuren tulemaan ja illan suussa leipoo leivän.

Lisää kuplivaan juureen:

3 dl lämmintä vettä

½ pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

1 dl Hirvelän kaurakuitusta

1 dl puhdaskaurahiutaleita

1 dl tattarirouhetta

3 dl provenan täyskaurajauhoja

n. 5 dl tattarijauhoja

½ dl hampunseiemenrouhetta

1/4 dl pellavansiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä ja 2 dl auringonkukan siemeniä liotettuna

1/4 dl oliiviöljyä

Tämän leivän tein yleiskoneella ja lisäilin ainekset muutamassa erässä koneen käydessä. Taikinaa saa vaivata reilusti. Tällä kertaa taikinasta leipoutui yksi pitkulainen megaleipä, mutta tästä saa juuri mukavasti kaksi pyöreää limppua. Leivän mutoilin kevyesti öljytyin käsin jauhotetulle pellille ja lopuksi ripottelin tattarijauhoa myös leivän päälle. Kohotin leipää puolisen tuntia ennen uuniin laittoa ja paistoin 180 asteessa keskilämmöllä tunnin. Kuori on todella rapsakka ja sisus erittäin ruisleipämäinen, niin maultaan kuin suustuntumaltaankin. Leipä säilyi mielestäni koostumukseltaan todella hyvänä muutaman päivän. Meillä säilytetään leivät jääkaapissa, niin tämäkin. Parin päivän ikäistä leipää paahtimeen ja voita päälle, niin olipas ihanaa.

Mutakakku (munaton, maidoton, gluteeniton, soijaton, rypsitön)

Voihan inffulenssa!!! Meidän perhe ei ole koskaan sairastanut sillä volyymilla kuin tänä kevät-talvena. No josko tästä jäisi edes himpun verran varastoonkin, niin ei tarvitse ensi vuonna näin paljoa kärsiä. :D Jatkuva sairastelu alkoi ottaa sen verran pattiin, että jotakin helppoa ja hyvää teki mieli. Suklaakakkua parempaa lohturuokaa tuskin löytyy, joten kokeiltavien pinosta kaivautui esiin kaikettoman suklaakakun ohje, joka muuntui meidän näköiseksi. Alkuperäinen idea täältä. Kakku oli todellakin helppotekoinen, vaikka ainesluettelo näyttää uhkaavalta. Jokin valmis jauheseos ajaa saman asian, mutta kun olen jotenkin niin tottunut sekoittelemaan itse. Tätä tarttia ei kovin isoa palaa tarvitse syödä, että makeanhimo talttuu. Ihanaa kahvin kanssa!

2 dl sokeria

1 dl maizenan maissitärkkelystä

1 dl provenan täyskaurajauhoa

½ dl täysjyväriisijauhoa

½ dl vaaleaa riisijauhoa

½ dl tattarijauhoa

1/4 tl ksantaania

1 tl psylliumia
½-1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

½ dl tummaa kaakaojauhetta 

(van houten)

1 dl vahvaa kahvia

1 dl vettä

1/4 dl appelsiinimehua

1 rkl valkoviinietikkaa

reilu ½ dl neutraalin makuista öljyä

(käytin vaaleaa oliivia)

½ vaniljatangon siemenet

muutama pala krouvisti rouhittua tummaa suklaata

(käytin 85% Lindtiä)

Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen yhdessä kulhossa ja nestemäiset toisessa kulhossa. Sekoita vain sen verran, että kaikki ainekset ovat sekaisin, mutta varo tekemästä sitkoa. Kaada taikina jauhotettuun vuokaan (halkaisija käyttämässäni vuoassa 16 cm). Itse käytin jauhotukseen öljyä ja tummaa riisijauhoa, vuoan pohjalle leikkasin muotoon palan leivinpaperia. Paista kakkua 175 asteessa kiertoilmalla 20-25 minuuttia. Kuvan kakku viihtyi uunissa tasan 22 minuuttia, kunnes hermo petti ja otin ulos. Anna kakun jäähtyä ja sirottele päälle esim. kaakaojauhe-tomusokeriseosta.

Loppukaneettina mainittakoon, että suolan kanssa ei kannata pihistellä ja mikäli mahdollista kannattaa nesteenä käyttää veden sijaan pelkkää kahvia. Lasten kanssa vaan pitää hieman himmailla näissä... Luulen että tällä tavoin makuun saa syvyyttä ja samalla kaikettomiin leivonnaisiin liittyvä tietynlainen imelyys peittyy. Seuraavalla kerralla aion paistaa hieman pidempään ja sekoittaa taikinaan kourallisen puolukoita. Näistä myöhemmin päivitystä, nyt nautiskellaan kuvan kakusta. :)

Kalkkia kitaan ja vehnää ei kiitos taas hetkeen

Tänään oli ruokarintamalla mukava päivä. Apteekissa silmään sattui mahdollisimman vähän sisältävä purukalkkitabletti. Vihdoinkin! Nämä pureskeltavat on niin paljon varmempia, kun tietää kaiken tavaran menevän perille. Valitettavasti appelsiinin makuinen malli sisälsi aspartaamia. :( Hyllylle jäi moinen myrkky.

Paluumatkalla apteekista kävin noutamassa Ruohonjuuresta tilaamani postipaketin, joka sisälsi mm. quinoa muroja, kotimaista hamppurouhetta sekä mustikkajauhetta. Esikolle paketissa oli luomulaatuista kihernejauhoa. Esikon lautaselta on nyt viime kesästä lähtien jouduttu kananmuna pitämään pois ja munakkaan perään on kovasti kyselty. Taannoin sitten bongasin Annikan munattoman munakasohjeen ja toivon mukaan siitä on apua Esikon pahimpaan munakaskaipuuseen. :) Harmi ettei Kaveri näistäkään pääse nauttimaan. Ehkä joskus vielä...

Niin ja olen vallan unohtanut kertoa vehnäaltistuksen tulokset. Altistushan käynnistyi enemmän kuin lupaavasti. Teelusikan kärjellisellä lähdettiin liikkeelle ja mitään mullistavaa ei tapahtunutkaan. Altistusta jatkettiin yhtä varovaisesti ja pitkän päivän päätteeksi oltiin jo ruokalusikallisessa mannapuuroa. Äitinä voin kyllä sanoa, että ei Kaveri ennen sitäkään ihan täysin oma itsensä ollut, mutta ruokalusikka olikin sitten liikaa. Kaveri sai lääkettä ja reaktio hieman rahottuikin, kunnes yhtäkkiä sitten mentiinkin ihan toiseen äärilaitaan ja adrenaliinia reiteen. Toiveikas päivä päättyi kaaokseen. Onneksi päästiin illalla kotiin haavoja nuolemaan. Vehnä on kyllä vaarallinen tyyppi. Sen aikaansaamat reaktiot ovat paljon äkkinäisempiä kuin maidon, ne iskevät silmille salamana. Onneksi meillä oli matkassa iki-ihana lääkärimme ja yksi tutuista sairaanhoitajista. Ja onneksi näsitä on taas edessä vuoden tauko.