perjantai 12. syyskuuta 2014

Uutta leivän päällistä

Kylläpä on mukavaa, kun kauppoihin ilmestyy silloin tällöin jotakin Kaverillekin sopivaa. Uusimmat löydökset ovat Herra Snellmanin kalkkuna meetvursti


 ja Vatajan Mummon lisäaineeton maksamakkara, 


joka on soijaton, jauhoton, munaton ja maidoton. Tuossa metukassa tosin on nitriittiä, mutta menkööt. Kiva lisä ruokapöytään silloin tällöin.


tiistai 9. syyskuuta 2014

Gluteeniton tomaatti-valkosipuli-basilikaleipä

Yhdenlainen leipäviritys jälleen. Tämän idea lähti jääkaapissa lojuneesta tomaattipyreetuubin jämästä. Harmittaa kun usein sitä jää homehtumaan tuubin pohjalle muiden kokkailujen jälkeen. päätin kokeilla voiko pyreetä hyödyntää leipätaikinassa ja todellakin voi. Hauskaa vaihtelua leipätarjontaan.


½l lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
1½ rkl psylliumia
2 rkl tomaattipyreetä (mutti)
1 tl suolaa
1 tl valkosipulirouhetta
1 tl sokeria
n. 4 dl provenan täyskaurajauhoa
n. 4 dl täysjyväriisijauhoa
1 dl maizenan maissitärkkelystä
1 dl tattarilesettä (virtasalmen viljatuote)
½ dl Hirvelän kaurakuitusta
2 dl auringonkukansiemeniä
kourallinen suikaloituja basilikan lehtiä
2 rkl sopivaa öljyä

Mittaa kulhoon vesi, hiiva ja psyllium. Sekoita ja anna turvota hetki. Lisää joukkoon tomaattipyree, öljy, sokeri, suola ja valkosipuli sekä kuivat aineet muutamassa erässä koko ajan sekoittaen. Meillä homman hoiti yleiskone. Muotoile taikinasta leipä pellille. Nykyään teen nämä perusleivän malliset leivät usein niin, että kaavin taikinan jauhotetun leivinpaperin päälle pitkulaiseen muotoon. Ripottelen myös taikinan päälle jauhoa ja muovaan leivän leivinpaperin avulla tarttumalla paperin reunoista kiinni ja ikään kuin heilutellen muovaan leivän. En tiedä ottiko tästä selostuksesta nyt tolkkua, mutta toimiva kikka mikäli pysyitte kärryillä. 
Anna leivän kohota peitettynä puolisen tuntia ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Omenoista sosetta

Blääh, omenoita on kyllä ongelmaksi asti. Pakastimessa on nyt omenasosetta ensi talven tarpeisiin enemmän kuin riittämiin. Pitänee hankkia isompia kattiloita, mikäli ensi vuonnakin sato on näin runsas. Meiltä löytyy useitakin kolmen litran vetoisia, ja onneksi näin jotta sain keitettyä sosetta monta kattilallista kerralla.


Pilkoin omenoita kattilaan niin paljon etteivät meinanneet sisällä pysyä. Päälle ripottelin ½ dl ruokosokeria ja kattilan pohjalle lorautin desin vettä. Omenat kiehuivat miedolla lämmöllä pehmeiksi kannen alla vartin verran ja pienoisen jäähdytyksen jälkeen ajoin soseen hienoksi sauvasekoittimella. Ensin meinasin maustaa soseita valmiiksi, mutta hylkäsin ajatuksen. Mukavampi kuitenkin, että pakastimessa on perussosetta ja maustamisen voi hoitaa aina tarpeen mukaan. Tuo sokerin määräkin oli juuri passeli, ei tullut liian makeaa. Sokeriakin voi halutessaan lisätä myöhemmin. Tuosta kolmen litran kattilallisesta omenoita tuli aina reilut puolitoista litraa valmista sosetta. En tiedä, jotenkin tällainen itse tehty talvivarasto tuntuu aina mukavalta. :)

torstai 4. syyskuuta 2014

Syksyn piirakkasatoa

Heipä hei! Elossa ollaan, mikäli olette miettineet. :D Arki imaisi kyllä loman jälkeen sellaisella voimalla, että ei ole bloggailuun oikein ehtinyt syventyä. Ja myönnettävä on myös se, että vanhoilla resepteillä on syksyä menty ja uusien viritysten kohdalla on muistiinpanot jääneet väliin. Ihan harmittaa jotkut, kun ei muista mitä tuli tehtyä. Yksi niistä alla komeileva kaiketon kurpitsapiiras.


Kuten näkyy, teos kärvähti pienesti, kun emäntä roikkui puhelimessa ja munakelloa ei tietenkään ollut käytössä. Tuon käryämisen ja Kaverille ilmaantuneet pienen poski-ihottuman vuoksi ei sitten tullut laiteltua asioita ylös. Tämä oli kyllä hyvää, joten korjaillaan nahkaa ja käydään maitoaltistuksessa tässä välillä, niin ohjetta kyllä tulee. Ja vähemmän ruskettunut kuvakin toivottavasti. Tahdoin nyt kuitenkin jakaa tämän Strömsö-osastoon. ;)


Vähemmän kärynnyttä osastoa edustaa sitten kuituinen omenapiiras, joka on muuten tehty ruokosokerista. Kyllä, ruokosokeri sopii tätä nykyä rajoituksetta ja siitä olen superiloinen. Vaikka sokeri on sokeria, niin eikös kaikki ruskea ole aina vähän terveellisempää? :D Ja omenaa onkin tullut tänä vuonna. Vaikka meillä on vielä tosi nuoret puut, niin sato on ollut runsaampi kuin koskaan aiemmin. Piskuisten puidemme oksat on täytynyt tukea yksitellen, etteivät katkea omenoiden painosta. Pitänee tehdä viikonloppua hilloja ja soseita talven varalle. No tässä nyt kuitenkin tätä ohjetta. Toimii hyvin uunista suuhun periaatteella. Säilyvyydestä en lupaile mitään, kun tänään tehtiin. Ai niin, lupasin mainita, että Esikko asetteli omenat. Tärkeitä nämä. :)


1 dl provenan täyskaurajauhoa
3/4 dl tattarijauhoa (keskisen mylly)
1 dl perunajauhoa
1 dl puhdaskaurahiutaleita
1/4 dl Hirvelän kaurakuitusta
1 dl ruokosokeria
1 tl psylliumia
1/4 tl ksantaania
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa, kardemummaa, kanelia ja inkivääriä
1 dl vichyä
1 dl kaurajuomaa (oatly luomu)
1 dl vaaleaa oliiviöljyä

6 valkeaa kuulasta
sokeria ja kanelia

Viipaloi ja putsaa omenat. Meillä käytettiin kuorineen kaikkineen. Sekoita kuivat aineet yhteen. Mittaa joukkoon nesteet sekä öljy ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi piirasvuoan pohjalle, lado päälle omenat ja ripottele vielä sokerikanelilla. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 35 minuuttia. Piirakan kylkeen kannattaa varata jotakin vaniljakastikkeen tapaista. Meni kyllä näinkin, kun ei kaapin kätköistä kookoskermaa löytynytkään.