perjantai 22. marraskuuta 2013

Kaiketon pizzapohja leivinjauheella

Viikon päätteeksi sitä ihminen kaipaa jotakin hyvää. Pizza; tuo monen herkkuruoka ja heikkous. Tämä kaikettomuus vaan on tehnyt pizzapäivistä äidille ei niin haluttua herkkua. Tänään päätin kokeilla jotakin, jonka onnistumisesta en ollut ollenkaan varma, en oikeastaan edes hieman uskonut. No kokeilin silti ja jostakin kumman syystä tätä lapset söivät innokkaammin kuin koskaan. Itselle tuli jännä fiilis, jotenkin roiskeläiskämäinen saundi. Jee! Meidänkin mukelot pääsivät harrastamaan suomalaista kulinaaria. :D Mutta siis oli ihan oikeasti syötävää ja koska täytteen virkaa pääsi edustamaan edellispäivän tomaatti-jauheliha-kesäkurpitsa-muhennos, ei tekoaika uuneineen kaikkineen virunut juurikaan yli 20 minuutin. Todellista fast foodia meidän mittakaavassa.


1 dl tattarijauhoa
1 dl tummaa riisijauhoa
1 dl maissitärkkelystä
ripaus suolaa ja valkosipulijauhetta
½ tl psylliumia
tl kärjellinen ksantaania
1 tl leivinjauhetta
n.1½ dl kylmää vettä
2 rkl oliiviöljyä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen kiertoilmalle (jos on). Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet ja sekoita ne yhteen. Lisää vesi sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina ohueksi pizzapohjaksi leivinpaperin päälle pellille, lisää täytteet ja paista kiertoilmalla 225 asteessa 15 minuuttia. Öljysin muuten leivinpaperin ennen pohjan taputtelua. En tiedä öljyämisen tarpeellisuudesta, mutta ajattelin olevan mainitsemisen arvoista.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Broiskusalaattia

Meillä on tänäkin vuonna tiiviisti seurattu Vain Elämää - sarjaa aina perjantaisin. Tapojemme vastaisesti silloin on lupa heittäytyä ihan villiksi ja nautiskella pöydän antimista olohuoneessa television äärellä. Tällä(kin) kertaa nautiskeltiin lihaista salaattia. Tällä kertaa salaatin kruunuksi löysi tiensä broileri, mutta paistettu jauhelihakin on oiva kumppani raikkaalle salaatille. Itse valitsisin alustaksi kaaliraasteen, mutta pikkuväelle uppoaa huomattavasti paremmin jäävuorisalaatti.


Ihan ensimmäisenä pilkoin 250g kirsikkatomaatteja, puolikkaan pienestä sipulista sekä yhden punaisen paprikan. Päälle ripsaus suolaa, oliiviöljyä sekä tummaa balsamicoa. Kaikki sekaisin ja antaa makustua. Seuraavaksi broilerin kimppuun.

Broilerit tykkään suikaloida itse. Lihan suutuntuma on jostakin syystä tällöin paljon parempi kuin valmiiksi suikaloiduissa. Pilkkomiseen menee korkeintaan kaksi minuuttia, joten ei maksa vaivaa. Kolme broiskun rintapalaa riitti meidän sakille oikein hyvin. Lihasuikaleet on helppo jättää maustumaan suoraan leikkuulaudalle, puoli tuntia riittää mainosti. Lihat maustoin suolalla, chilijauheella, savupaprikalla, valkosipulijauheella sekä tavallisella parikajauheella. Sillä välin voi valmistella kaiken muun;


huudella ja suikaloida jäävuorisalaatin sekä puolikkaan kurkun. Salaatit alle ja tomaatti-paprikaseos päälle. Kanat paistumaan oliiviöljyyn ja hieman jäähtyneinä salaatin harjalle. Tuo tomaatti-paprikahässäkkä toimii muuten huisin hyvin myös tonnikalasalaatissa.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Spaghettivuoka ton-ton-ton

Vapaapäivinä sitä mieluusti tekee jotakin muuta kuin asuu keittiössä. Ihan jo senkin kunniaksi, että jauheliha ja makaroni oli jälleen tutkitusti suomalaisten suosikkiruoka, viriteltiin meidänkin uuniin syötävää näistä aineksista. Oli helppoa, nopeasti valmisteltavaa ja maittavaa. Ruoka oli herkullisen näköinen jo ennen uuniin menoa ja pakko oli räpsäistä. Onneksi räpsinkin, koska uunista tullessa Esikko kysyi: "Äiti miksi olet laittanut perunamuussia tuohon päälle?". :D Siksikin tuo raakakuva tähän väliin.


n. 300g pätkittyä Moilasen täysriisispaghettia

400g porsaan jauhelihaa
2 sipulia
pari valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria, oreganoa, basilikaa, paprikaa, savupaprikaa
tilkka hunajaa
500g purkki paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
n. 2 tomaattipurkillista vettä

Valkokastike:
4 rkl oliiviöljyä
3 rkl täysjyväriisijauhoa
2 dl oatlyn luomukaurajuomaa
ripaus suolaa ja reilumpi oluthiivahiutaleita


Paista jauheliha ja pienityt sipulit. Mausta ja lisää paseerattu tomaatti sekä neste. Sekoita ja lisää joukkoon pätkitty spaghetti. Sekoittele tasaiseksi ja kaada öljyttyyn uunivuokaan. Lisää pinnalle valkokastike, pirskottele pintaan halutessasi hieman oliiviöljyä ja nosta uuniin. Tämähän varmasti paistuu ihan puoleen tuntiinkin isommalla lämpötilalla, mutta ulkoiluvimman vuoksi kuvan versio viipyili 150 asteisessa uunissa tunnin. Oli kyllä enemmän kuin al dente, mutta  me ei annettu moisen häiritä. :)

Tämän ruokailun yhteydessä saatiin muuten jälleen muistutus Kaverin maailmankuvasta. Kantaessani vuoan pöytään Kaveri kysyi: "Voinko minä syödä tuota? Saako vähän maistaa?". Niin, kun tosiaan koskaan ei ole takeita. Siinä sitten taas miettii, että millainen arki Kaverilla on esim. päivähoitomaailmassa. Kuinkahan kalpeaa ruoka on? Eikö tämännäköiset ole Kaverin saatavilla? Jotenkin tuntuu, että parempi kun ei tiedä koko totuutta. Ja kaiken lopuksi, tärkeintä on ettei mitään ole sattunut ja Kaveri on saanut syödäkseen. Siitä suuri kiitos Kaverin ruokien kanssa toimiville. He tekevät kaikkensa ja ovat vähiten syypäitä tähän nykyvimmaan siirtää kaikki ruokahuolto valtaviin keskuskeittiöihin. Tästä voisin jatkaa vaikka maailman tappiin, mutta säästän teitä. ;)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää lihaisan ruoan säestämänä

Punaviinikastike on noussut viime aikoina koko perheemme ehdottomaksi kastikesuosikiksi ja ei kyllä mikään ihme, niin hyvää se onkin. Varsinkin nyt kun syksyn illat ovat viilenneet, viinikastike maistuu erityisen hyvälle. Tällä kertaa isiä hemmoteltiin kahdessa sukupolvessa porsaanliharullilla ja punaviinikastikkeella.


Liharullien valmistuksen aloitin pilkkomalla kuusi sipulia ja viisi valkosipulin kynttä, jotka kuullotin oliiviöljyssä pehmeäksi. Ihan loppumetreillä lisäsin joukkoon paketillisen pienittyä parmankinkkua. Sillä aikaa kun täyte jäähtyi, siivutin 1,6kg possun ulkofilettä ja nuijin siivut ohuiksi leikkeiksi. Tästä määrästä lihaa sain aikaiseksi 15 siivua. Sipaisin siivut sinapilla, ripaus mustaapippuria myllystä ja nokare täytettä jokaiselle leikkeelle. Leikkeet rulliksi ja tikulla kiinni. Rouhaisin aavistuksen suolaa käärittyjen lihojen päälle ja paistoin sitten pinnat kiinni pienessä oliiviöljyssä pannulla. Nostin lihat uunivuokaan ja  hetken jäähdyttelyn jälkeen poistin tikut. Pannulle kaadoin 7dl vettä ripauksen pippuria ja reilumman suolaa. Kannattaa maistella. Kun pannusta on saatu maut irti, neste lihojen päälle ja foliolla peitettynä 150 asteiseen uuniin tunniksi. Tämän jälkeen folio pois ja vielä puoli tuntia.

Nostin vuoan uunista ja siivilöin liemen kattilaan. Lihat folion kera takaisin uuniin. Keitin lientä kokoon, niin että puolet nesteestä oli haihtunut, Haihtumista odotellessa pasitoin 400g siivutettuja herkkusieniä oliiviöljyssä ja mausteeksi suola, pippuri sekä valkosipulijauhe. Sitten liemen joukkoon 1 dl punaviiniä ja keittelin alkoholit pois. Kun maut olivat kohdallaan, lisäsin 3 dl oatlyn luomu kaurajuomaa, johon oli sekoitettu 2 rkl maizenan tärkkelystä. Viimeiset suolat ja pippurit, ja kastike lihojen päälle. Kruunuksi sienet ja persiljasilppua. Oli hyvää!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Gluteeniton ja maidoton lanttukukko

Lantun vapautuminen rajoitttujen listalta poiki tämän viikon iloksi kaksi kukkoa, tai valaita taisi tulla koosta päätellen. :D Tämä on siis kahden kukon suurannos ja kannattaa puolittaa mikäli ei meidän tapaan kukkoja jakele suvulle. Ja ihan varmasti tämä kokeilu saa jatkoa kalaisemmalla mallilla. Harmi ettei Kaveri niihin herkkuhetkiin pääse mukaan, mutta muu perhe jo intoilee muikkukukon perään.


Aloitin talkoot lantuilla, jotta ehtivät jäähtyä riittävästi ennen kukon kokoamista. Kahteen "valaaseen" käytin 2 kg lanttua, jotka kuorin ja siivutin suht ohueksi ja keitin pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä. Lantut on hyvä valuttaa huolellisesti keittämisen jälkeen ja tosiaan antaa jäähtyä kunnolla.

Kuoritaikina

1l vettä
2 pss kuivahiivaa
3 rkl psylliumia
2 rkl finaxin hapanjuurta
6 dl tattarijauhoja
4-5 dl provenan täyskaurajauhoja
2 dl Hirvelän kaurakuitusta
1 dl perunajauhoja
3 tl suolaa
½ dl oliiviöljyä

Tämän taikinan vaivasin tapojeni vastaisesti yleiskoneella ihan suuren koon vuoksi ja tulipa hyvä. Joudun ehkä pyörtämään päätökseni Kenwoodin hautaamisesta kaapin perukoille. ;) Eli mittaa reilusti lämmin vesi yleiskoneen vatkauskulhoon ja lisää joukkoon hiiva, psyllium ja hapanjuuri. Sekoita ja anna seistä tovi, jotta psyllium turpoaa. Lisää suola, öljy sekä jauhot muutamassa erässä. Taikinaa saa vaivata reilusti. Anna taikinan nousta liinan alla reilun puoli tuntia ja kippaa se sitten leivinalustan päälle. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse jauhojen avulla ensin toinen osa levyksi ja lado sen päälle kerros sian kylkiviipaleita ja ripottele päälle suolaa. Lado päälle lantut mahdollisimman tiiviiksi kerroksesksi ja päälle vielä toinen kierros sian kylkeä ja suolaa. Yhteen kukkoon käytin reilut 300g lihaa. Toista operaatio.

Taikinasta tuli ihan mahtavan hyvin leipoutuva.
Mieleen pulpahteli muistoja vehnäiseltä aikakaudelta... Eli aika hyvä! :)
Juuri ennen sulkemista.
 Hieman ärsytti, kun siansiivupaketista paljastui hivenen liian läskistä tavaraa.
No eipä tullut kuiva kukko. :D
Sulje kukko kääntämällä ensin toinen sivu täytteiden päälle. Kostuta taikinan reunaa vedellä ja liimaa sitten toinen puoli kiinni. Hieman työstin saumaa muovisella pyöreäkärkisellä leivontaveitsellä, jota kostutin tasoituksen välissä muutaman kerran vedellä. Päädyistä trimmailin hieman ylimääräistä taikinaa pois. Näillä paloilla voi sitten paistamisen aikana paikkailla mahdollisesti syntyviä repeämiä kukon pinnasta.

Valmiina uuniin.

Paista kukkoja noin puoli tuntia 250 asteisessa uunissa. Tällä välin levitä pöydälle foliota ja leivinpaperia. Leivinpaprein ryttäsin, jotta sen käsittely olisi helpompaa. Kun pinta on kovettunut, nosta kukot uunista ja voitele niiden pinta öljyllä. Käytin kaikkein vaaleinta oliiviöljyä ihan makusyistä. Nosta kukko leivinpaperin ja folion päälle, ja kääri se tiiviiksi paketiksi. Tässä vaiheessa on hyvä paikata repeämät. Laske uunin lämpötila 120 asteeseen ja nosta käärityt kukot takaisin uuniin paistumaan 3-4 tunniksi. Yleensä kukot kääritään pyyhkeeseen tai vilttiin jäähtymään, mutta mielestäni tälle taikinalle riittää hyvin tuo pelkkä foliokääre. Ihan heti ei kannata kuitenkaan kukkoa puukottaa. Alla kuva reilun tunnin jäähtyneestä yksilöstä ja hieman liian aikaista oli. Vaan ei malttanut mieli. :) Viimeinen kuva on sitten seuraavalta päivältä, kun kukko on saanut levätä ihan kunnolla.



Pördellä on blogissaan todella hyvät ohjeet kukon kokoamisesta. Ihania vaaleita kukkoja löytyy sieltä. Meillä ollaan jotenkin piilosavolaisia; tummien ja kovakuoristen kukkojen ystäviä, joten omia polkuja tuon taikinan suhteen. ;D

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Maitoa kehiin pienin askelin

Tässä syksyltä on takana allergiapolikäynti, jossa nyt ei mitään kummempaa uutta tullut. Saatiin kuitenkin lupa aloittaa todella varovaiset kokeilut/siedätykset maidolla. Ihan puhdasta maitoa ei saa testailla, mutta kypsytettyjä ja hapatettuja saatiin lupa testailla varovaisesti. Raejuustonokare aiheutti kätinää ja iho-oireita. Hieman siinä lannistuttiin, mutta päätettiin vielä kokeilla uudelleen. Esikkohan sietää luomu-ja tinkimaidon, muttei tavallista. Ollaan pähkäilty tämän liittyvän siihen, että maitoproteiini sitoutuu käsittelemättömässä maidossa maidon rasvaan ja imeytyy tällöin huonommin elimistöön. Tällä teorialla sitten siirryttiin käsittelemättömän maidon maailmaan ja siedätyksen välineeksi valikoitui pitkään kypsytetty ja ennen kaikkea käsittelemätön parmesan juusto. Ja tässä toden totta on Kaverin ruoka-annos, jonka huntuna ehdoton maitomaksimi, jonka voi maistella ilman suurempia oireita.


Näitä menee nyt siis kolmella aterialla viikossa. Kaikki vakavamman maitoallergian kanssa painiskelleet tietävät, että tämä on ihan MIELETÖN juttu!!! Taivaanrannassa on toivoa.

Loppukaneetiksi on taas pakko mainita, että näitä ei sitten saa kukaan muu Kaverille kokeilla. Tämä on kotihommia tämä juustolla herkuttelu. Suuremmat määrät aiheuttavat edelleen vakavia oireita.

Kaikettomat jauheliha-riisipasteijat

Meidän perheessä on jälleen alkanut juhlien sävyttämä vuodenaika ja edellisten kemujen ehdoton ilonpilkku olivat ihanat jauheliha-riisipasteijat, jotka siis olivat myös Kaverille sopivaisia. Voi miten äidin sydän sykähteli, kun kerrankin oli tällaista tarjottavaa myös meidän rajoitekuninkaallemme. Nämä keräsivät kehua kaikilta, todisteena moninkertainen lausahdus: "Nämähän maistuu ihan normaalille!". :D Täytyy taasen todeta, että riisi saaminen ruokavalioon on helpottanut elämää monin tavoin. Niin onnellisia ollaan riisistä!


Taikina:
50g kookosrasvaa
1½ dl oliiviöljyä
4 dl oatlyn luomu kaurajuomaa
8 dl oolannin perunamuussiainesta
1 tl suolaa
2 dl provenan täyskaurajauhoja
1 dl tattarijauhoja
1 dl täysjyväriijauhoja
1 dl perunajauhoja
½ rkl psylliumia 1/4 tl ksantaania 
2 tl leivinjauhetta

Kuumenna kattilassa kaurajuoma ja lisää siihen perunamuussiaines. Kuumenna ja sekoita tasaiseksi. Lisää kuuman soseen joukkoon kookosrasva ja anna sen sulaa. Lisää myös oliiviöljy sekä suola, sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä hieman ja nosta kattila pakastimeen. Olen kokeillut taikinaa ilman pakastamistakin ja jostakin ihmeen syystä pakastaminen tekee taikinan rakenteesta paremman. Ymmärrä sitten näitä. Anna seoksen hyytyä pakastimessa todella jähmeäksi ja vatkaa se sitten kuohkeammaksi sähkövatkaimella. Lisää vatkatun soseen joukkoon keskenenään sekoitetut kuivat aineet ja vaivaa taikina palloksi. Nosta kelmulla peitettynä jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi.

Valmista täyte keittämällä 2dl puurosiisiä. Riisin kiehuessa, paista 400g porsaan jauhelihaa ja pilkottu spuli. Mausta seos suolalla ja musta- sekä maustepippurilla. Sekoita kypsä riisi paistetun jauhelihan joukkoon. Tarkasta maku.

Nosta jääkaapissa levännyt taikina pöydälle. Parhaiten pasteijat muovautuvat erottamalla taikinasta reilun kokoisia palloja ja kaulimalla ne pyöreäksi. Nosta pyören pohjan päälle nokare täytettä ja käännä taikina täytteen yli. Saumat painelin ensin kiinni ja ajelin pasteijan muotoonsa taikinapyörällä. Itse nostin valmiit pasteijat yöksi jääkaappiin ja paistoin ne seuraavana päivänä juuri ennen tarjoilua. En tietenkään ottanut tarkkaa aikaa, mutta 220 asteessa noin vartti. Kannattaa tarkkailla vieressä. Tästä ohjeesta tuli kaksi pellillistä.

Kesäkurpitsalasagne

Peinteistä lasagnea tulee tehtyä valmiiden lasagnelevyjen puutoksesta johtuen kovin harvoin, mutta tämä kesäkurpitsainen versio kyllä korvaa puutteen mennen tullen. Tämän hyvä puoli on se, että seuraavana päivänä jämistä syntyy tavallaan ihan uusi ruoka, kun lämittää tähteeksi jääneen lasagnen pannulla, lisää siihen tilkan vettä sekä muutaman desin keitettyä moilasen riisimakaronia; pastalounas on valmis.

Uunituore lasagne...

...sekä seuraavan päivän make over.

3 kesäkurpitsaa

Jauhelihakastike:
400g porsaan jauhelihaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
200g paseerattua tomaattia
1 tlk tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja (biona)
suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, oreganoa ja basilikaa

Valkokastike:
reilu loraus oliiviöljyä
2-3 rkl riisijauhoa
muutama desi oatlyn luomu kaurajuomaa
suolaa, hiven sinappia sekä rkl oluthiivahiutaleita

Paista jauheliha yhdessä sipulin kanssa. Lisää lähes kypsään jauhelihaan murskattu valkosipuli ja hetken kuluttua muut mausteet. Tuoreesta yrtistä kannattaa tässä vaiheessa lisätä vain puolet ja toinen puoli kastikkeen ollessa valmis. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti sekä murska/säilyke. Pakko mainostaa jälleen ihanan makeita bionan luomuluumutomaatteja. :D 

Valmista valkokastike kuumentamalla öljyä kattilassa ja lisää siihen riisijauho. Anna kypsyä, mutta varo ruskistamasta. Lisää kaurajuoma sekä mausteet. Anna kastikkeen saostua ja tarkista maku.

Pese kesäkurpitsat ja leikkaa ne noin sentin siivuiksi. Kauho uunuvuoan pohjalle hieman jauhelihakastiketta ja lado päälle kesäkurpitsasiivuja tasaiseksi kerrokseksi. Toista tämä kunnes tarpeet loppuvat. Kaada viimeisen kesäkurpitsakerroksen päälle valkokastike ja pirskottele ennen uuniin laittoa lasagnen hunnuksi hieman oliiviöljyä. Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes kesäkurpitsa on täysin pehmennyt.