keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Jauhelihapannari

Tänään meillä vietettiin katsauspäivää. Kaapista löytyi eiliseltä paistettua jauhelihaa, mukaan vähän kasviksia ja lounas oli valmis. Tämä olikin oikein tervetullut muunnos ruokalistaan. Samat aineet uudella tavalla valmistettuna tekivät kauppansa. Hyvä hyvä. Saattaisin seuraavalla kerralla laittaa enemmän kasviksia. Nyt en uskaltanut kun pelkäsin, että jää turhan vetiseksi. Raastoin näet kesäurpitsan siemenineen.

3 dl kaurajauhoa
1 rkl peunajauhoa
4 dl kaurajuomaa
½ tl suolaa
1 rkl sopivaa öljyä
1 porkkana hienoksi raastettuna
reilu 1 dl raastettua kesäkurpitsaa
n. 150g paistettua jauhelihaa
1 sipuli

Paista jauheliha ja sipuli pannulla. Mausta suolalla ja maustepippurilla. Sekoita yhteen jauhot, kaurajuoma, suola ja öljy. Seos on suhteellisen löysä. Lisää joukkoon raasteet ja liha. Mausta esim. yrteillä, tulee tosin ihan hyvää ilman ylimääräisiä mausteitakin, kunhan maustaa jauhelihan kunnolla.  Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan. Kaksinkertaistamalla taikinan tulee pellillinen. Paista 225 asteisessa uunissa n. 40 min (meillä tykätään well done).

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Uusia rajoituksia

Iho on mennyt parempaan suuntaan, kun rypsi on ollut poissa ruokavaliosta. Kaverin selkähän oli rypsin aikakauden lopulla ihan järkyttävän röpelöinen. Sittemmin siirryttiin auringonkukkaöljyyn. Aluksi kaikki näytti hyvältä, mutta nyttemmin kasvojen iho on huonontunut huomattavasti. No jätettiin sitten öljyt pois ja luotetaan hetki epäterveellisiin eläinrasvoihin, jotta saadaan selvyys rasva-asioihin. Iho onkin ollut heti parempi, kunnes eilen erehdyttiin syömään lammasta... Jotenkin sitä luuli, että kyllähän lammas sopii automaattisesti. Sitähän monet superallergiset juuri pystyvät syömään. Tämä on taas niin näitä. Eihän se sopinut alkuunkaan. Pari tuntia ruokailusta kaverin naama muistutti hiomapaperia ja silmät oli voimakkaasti turvoksissa. Ei siis enää lammasta. En kyllä taas pysy kärryillä. Miten ihmeessä meille sopii possu ja kana, muttei lammas. Luulisi, että ainakin tuo kana aiheuttaisi oireita, kun munaankin reagoi vahvasti. Juuri kun ajattelee, että me hallitaan allergioita eikä toisinpäin, niin ähäkutti. Nyt taas homma seis ja uusi ponnistus. Harjoitukset jatkuu...

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Mustikkaiset muffinssit


Viimeaikasten ruokarajoitusten ilmaannuttua on leipomisesta tullut vähintäänkin haastellista. Muutamien kumimaisten tuotosten jälkeen oli mukavaa saada pienelle kaverille syötävää kahvileipää. Näistä tuli kaiken kukkuraksi niin hyviä, että kehtaa tarjota vieraillekin. On aina mukavaa, jos ei tarvitse tehdä kaikkea kahteen kertaan. Ja mikä parasta, asiakaspalaute oli loistavaa ja muffinssi katosi parempiin suihin alta aikayksikön.


1 dl  sokeria
1  pieni banaani soseena
1 dl  sopivaa kaurajuomaa
3/4 dl  auringonkukkaöljyä
2 dl  provenan puhdaskaurajauhoja
1/2 dl  perunajauhoja
2 tl  leivinjauhetta (tarkasta ettei sisällä E330)
1/2 tl   jauhettua kardemummaa
tl kärjellinen ksantaania ja psylliumia
1/2 tl  suolaa
1/2-1 dl  mustikoita

Sekoita yhteen sokeri, soseutettu banaani, kaurajuoma sekä öljy. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Tässä vaiheessa on hyvä arvioida taikinan koostumus. Taikina saa olla löysää, mutta lisää jauhoja jos vaikuttaa vallan juoksevalta. Kääntele joukkoon mustikat. Jaa taikina muffinssivuokiin. Paista  200 aseteessa noin 15-20 minuuttia. Muffinssit kannatta paistaa muffinssipellillä. Pysyvät paremman muotoisina.

Tarinaa aikojen alusta

Meidän perheen kuopuksen vauva-aika alkoi todella seesteisesti. Uusi tulokas tuntui todella helpolta tapaukselta. Esikoisen kanssa valvottiin ensimmäinen vuosi ja odotusarvona oli, että niin valvotaan toisenkin kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna on aika selvää, että valvomiset olisivat jääneet huomattavasti vähäisemmiksi, mikäli allergian mahdollisuus olisi noussut edes kerran esiin. Ei noussut. Eihän kukaan tullut meille öitä valvomaan. Minä olin tuore äiti, joka ei tiennyt, että vauvat huutavat (läpi yön). No se siitä jälkiviisaudesta, nyt kuitenkin nukuttiin ja se oli ihanaa. Kunnes maaliskuussa 2011 alkoi tapahtua. Kuopuksen iho meni viikossa aivan käsittämättömään kuntoon. Koko kaveri oli päästä varpaisiin osittain märkivän ihottuman peitossa, jonka hoitoon saimme antibioottikuurin ja lähetteen allergiapolille. Antibiootit tehosivat niin kauan kun niitä riitti. Tästä ajankohdasta alkoikin lähes vuoden mittainen imetysdieetti, joka luultavasti olisi jatkunut, ellei äidin paino olisi tippunut lukemiin, joista huippumallitkin olisivat kateellisia.
Ensimmäisenä äidin ruokalistalta jäi pois maito. Oireet helpottivat vain hieman. Seuraavaksi tippui pois kananmuna. Jälleen pientä parannusta. Seuraavana listalla oli kotimaiset viljat. Selkeä ero entiseen, suurin syyllinen oli löytynyt. Kesään mennessä poissa olivat myös sitrukset, kala, tomaatti, suklaa ja vaikka mitä. Varsinkin tomaatin menettäminen kolahti, se oli viimeinen kastike. En ole koskaan ollut kuivan ruoan ystävä. Ilon pilkahduksiakin mahtui joukkoon, kun huomattiin, että pikku kaveri kestää kauraa. Hyvää päivää kaurakerma. Täysin oireetonta ihoa ei imetysaikaan mahtunut, mutta rajoituksilla iho pysyi kuitenkin kaikkiaan todella hyvässä kunnossa. Vielä on auki, kuinka siitepölyaika vaikutti. Tähän saataneen selvyys ihan pian... Varma vaikutus on ollut rypsillä, joka kulki sekä imettäjän, että imetettävän ruokavaliossa aina kevääseen 2012. Ahaa elämys rypsin osuudesta saatiin vasta, kun kokeiluun tuli kylmäpuristettu öljy. Sillä saikin kunnon rektiot. Koko imetyksen ajan oli kaikesta huolimatta täysin selvää, että imetetään. Maitoa tuli ja sopivan korvikkeen etsiminen tuntui jo tuolloin päättymättömältä suolta. Tämän hetken kokemuksilla voin todeta olleeni edes kerran elämäni aikana oikeassa.
Kiinteiden kokeilut aloitettiin varoen. Suositus oli bataatista, joka on kuulemma perunaa paremmin siedetty. Väärin. Bataatti ei sopinut ollenkaan. Ei alkuun myöskään mustikka, toinen hyvin siedettynä pidetty. Allergioiden kanssa tämä menee juuri näin. Allergiat ovat yksilöllisiä ja yleisohjeistukset tuntuvat pätevän harvoin. Yksi kestää yhtä ja toinen toista. Hiljalleen saatiin kokoon aika kiva paketti eri ruokia. Yksivuotissynttäreillä syötiin ihan moninaista kakkua, nyt ei enää onnistuisi. Ollaan hiljattain jouduttu vetämään dieetti todella niukaksi, jotta saatiin iho kuntoon. Näitä tulee aina välillä. Pakko peruuttaa, että pääsee taas etenemään. Ja kun kaikki iho-oireet eivät ilmeisesti ole seurausta ruoista. Atoopikkona kaveri kukkii ilkeiden ruokien lisäksi hampaiden tekemisestä, lentsusta tai ihan vaan stressistä. Ilmeisesti myös jotkin kemikaalit ärsyttää ja kasveista ainakin kielo. Näistä ei tarkempaa tietoa, kun meidän elämä on allergia-ja astamaliiton hyväksymää hajutonta. Outoa kyllä eläimet eivät näyttäisi aiheuttavan mitään oireita.
Jouluna ruokakuvioissa oli vielä riisi, mutta se menetettiin sittemmin. En tiedä voiko maito- ja vehnäaltistukset olla osasyyllisiä riisin menetykseen. Molemmista kun tuli voimakkaat reaktiot ja jouduttiin lääkkeillä avaamaan hengitysteitä. Vai tuliko riisistä yliannostus, kun oli päivittäisessä käytössä niin juomana kuin muutenkin. Tiedä häntä, riisi on poissa ja ikävä on kova. Riisijauhoista sai tosi hyvää pullaa ja leipää.
Parempi elää hetkessä. Onhan meillä kaura. Siitäkin saa hyvää leipää. Leivän voitelu on se, joka tuottaa pään vaivaa. Nyt tilanne on kuitenkin se, että kaveri kasvaa yli odotusten, vaikka ruokia on rajoitetusti ja kalkit ynnä vitamiinit tulee purkista. Hassua on ollut myös huomata, että perheemme ulkopuoliset ihmiset ahdistuvat ja huokailevat tilannettamme meitä enemmän. Parhaita ovat toteamukset, että itse en jaksaisi. Niin, tämähän on valinta! Ja kaikkeen tottuu. Olenkin monesti todennut, että mieletön elämän koulu tämä on ollut ja tulee olemaan. Ollaan opittu arkipäiväisten asioiden tiimoilta niin paljon luopumisesta. Olen tuhat kertaa rikkaampi tämän matkan jälkeen. Ja klisee: en vaihtaisi.

Meille sopivia tuotteita

Tänään oli se suuri päivä, kun viimein tartuin tuumasta toimeen ja päätin perustaa blogin. Viimeaikaisten ruokatakapakkien jälkeen onnistuneet muffinssit toimivat riittävänä innoittajana blogin aloittamisesksi. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Kaikkien iloksi ja vaivaksi sekä tämän äitykän helpotuksesksi, perheemme pienimmän reseptit ovat pian kaikkien käytettävissä. Varokaa vaan ystävät ja tutut, me tullaan kohta teille kahville ja syömään...  Seuraavassa hieman "helpotusta" kauppareissuille.
Meille sopivia tuotteita kaupasta löytyy aika rajallisesti ja tarkkana saa olla varsinkin nyt, kun rypsiallergia on hiljattain paljastunut. No tilannehan elää koko ajan, joten sopivien lista toivon mukaan täydentyy pikkuhiljaa.
Kotimaisista viljoista meille sopii ainoastaan kaura ja huom puhdas sellainen. Hiutaleista tällä hetkellä käytössä semperin puhdaskaura ja jauhoista provena. Puuppolan aitokauralta kokeiltu kokonaisia jyviä. Näistä tuli kaurajuomaan keitettynä ihan kiva piirakoiden täyte feikkiriisipiirakoihin. Päivittelen ohjeen jahka saan aikaiseksi mitata aineet, nykyisin kun tuo kokkailu menee ihan mutulla. Kaurajuomista sopivia ovat GoGreen ja Oatlyn luomu (musta purkki). Oatlyn sinisessä purkissa myytävä juoma ei sovi sen sisältämän rypsin vuoksi. Kaurakermat ja jogurtit eivät myöskään sovi.
Sokereista käytössä ihan tavallinen hieno sokeri. Ruokosokeri sen sijaan ei sovi vaan aiheuttaa pahat ihottumat. Siirapeista käytössä se perinteinen tumma. Vaalea ei käy tärkkelyksen vuoksi.
Kiireisen päivän pelatus on Oolannin perunamuussiaines. Ja vain Oolannin, muut sisältävät maitoa. Näiden kanssa saa olla tarkkana. Muussista ja kaurajauhoista syntyy nopeasti pikaiset rieskat. Rieskat ovatkin olleet koko allergiataipaleemme pelastus jo imetysdieetin ajoilta alkaen. Peruna on ja pysyy, jauhot vaihtuu...
Rusinat on meidän karkkia. Vaikka ei meillä karkkia syötäisi ilman allergioitakaan. Kuivattujen hedelmien osastolta toki löytyy muutakin meille sopivaa, mutta tuore hedelmä on aina tuoretta.
Luomua ollaan suosittu aina mikäli mahdollista. Jotenkin tuntuu järkevämmältä syöttää jo valmiiksi herkälle ihmisen alulle mahdollisimman puhdasta ruokaa, kun pieni elimistö on jo muutenkin kuormittunut.