Kananmunaton marenki

Ympäri nettiä on viime aikoina kuhistu säilöttyjen kikherneiden nesteen käyttämisestä kananmunan asemesta. Kutkuttava ajatus; munaton marenki. Ainoa ongelma meidän taloudessa tässä asiassa on epätietoisuus kikherneiden sopivuudesta. Ja eihän niitä kaapistakaan tähän hätään löytynyt. Tuli kuitenkin mieleen kokeilla GoGreenin suurten valkoisten papujen säilöntälientä, kun niitä sattui kaapissa olemaan ja tiesin niiden sopivan Kaverillekin. Voin myöntää, että aavistuksen olin skeptinen, mutta marenkia tällä ohjeella syntyi kuin syntyikin. Voitte kuvitella kuinka paljon nyt jyllää kokeiluideoita mielessä... Onneksi kohta alkaa kesäloma! ;)

1½ dl GoGreen suurten valkoisten papujen sälöntälientä

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl sitruunanmehua

Mittaa papujen säilöntäliemi vatkauskulhoon ja vatkaa se sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaahdoksi. Koostumus muistuttaa erehdyttävästi vatkattujen munanvalkuaisten koostumusta. Lisää loput aineet ja vatkaa siitisen minuuttia kunnen on syntynyt tiukka valkoinen massa. Pursota marengit pellille leivinpaperin päälle. Väliä on hyvä jättää, koska marengit leviävät hieman paistuessaan. Tästä määrästä taikinaa tulee kaksi pellillistä. Paistoin marenkeja vajaassa 100 asteessa kiertoilmalla tunnin ja kolme varttia. Paistamisen jälkeen sammutin uunin ja annoin marenkien vielä kovettua uunissa sen viiletessä. näistä tuli ihanan kevyitä ja ihan oikean marengin oloisia. Suosittelen!

Massa ennen pursotusta.

Uutisia altisturintamalta ja vale-runebergit

Jälleen on se aika vuodesta, että Kaveri vierailee sairaalamaailmassa altistuttamassa itseään eri ruoka-aineille. Nyt takana on tämänvuotinen maitoaltistus, joka ei sinänsä tarjonnut mitään uutta ja yllättävää. Positiivista on se, että siedetty maitomäärä tuplautui viime vuodesta, vaikka tosi pienestä määrästä edelleen tulee voimakas reaktio, jonka taltuttamiseen kului jos jonkinlaista lääkettä. :( Vaan onhan se jo jotain, että pieniä määriä kestää. Saatiin lääkäriltäkin kannustusta pienimuotoiseen siedätykseen, jota jo nyt ollaan tehty sen minkä lentsuilta on pystytty. Maidon mikroskooppinen maistelu jatkuu jahka kaikki altistukset on tehty tältä keväältä. Tällä hetkellä suurin haave on päästä tilaan, jossa allergiset reaktiot eivät vaaranna Kaverin henkeä. Näin vanhempana vaikeinta tässä hommassa on tasapainoilu pelon kanssa. Se kysyy luottoa antaa lastaan toisten hoidettavaksi, kun jokin tuikitavallinen ruoka-aine on vaarallista myrkkyä. Altistuksissa kun joutuu silmätysten todellisuuden kanssa. On jälleen prosessoitavaa näiden jälkeen.

Yksi asia muuten, joka nousi altistuksessa esiin, oli riisimaito. Sen käyttäminen ruokajuomana loppui. Minulta oli tyystin mennyt ohi viime vuoden alussa Eviran antama suositus siitä, että riisjuomia ei käyttettäisi alle 6-vuotiaiden lasten maidon korvikkeena niiden sisältämien raskasmetallien vuoksi. Hieman jopa siinä itseäni syyllistin, kun pohdin miksen ollut moista huomannut. Sitten tajusin, että meillähän riisijuomaan siirryttiin vasta nyt syksyllä. Vuosi sitten riisi ei ollut meillä edes käytössä, joten olen ilmoituksen silloin sivuuttanut meille merkityksettömänä. Onneksi nyt kuitenkin tuli esiin. Jatkossa mennään jälleen Oatlyn luomu kaurajuomalla ja hyvällä suomalaiselle vesijohtovedellä. :)

Mahtuu elämään toki paljon muutakin. Tulevan viikon Runebergin päivä pakotti leipomaan siitäkin huolimatta, että työ varastaa tämän viikonlopun ajan. Tällä kertaa Runebergit oiottiin vanhalla hyväksi ja helpoksi havaitulla ohjeella. Enemmän nämä näyttävät kuin maistuvat perinteisiltä R:n tortuilta, mutta hyviä olivat. Muuten taikina tehtiin ihan ohjeen mukaan, mutta ripauksen kardemummaa päätin lisätä taikinan joukkoon. Koristelut tomusokerilla ja iki-ihanalla Fiordifrutta-hillolla. Ja tunnustus: aikuisten versiot kostutettiin teelusikallisella Amarettoa. Ei ollenkaan paha lisä.

Karamellipopparit (maidoton, rypsitön, gluteeniton)

Olen joskus aikoinaan tehnyt karamellipoppareita, mutta siitä on aikaa jo vuosia. Silloin köytössä oli voi ja vaalea siirappi, nyt ne korvatuivat kookosöljyllä, sokerilla sekä tummalla siirapilla.Isäntä kyllä oli sitä mieltä, että nämä olivat alkuperäisiä parempia. Ja kyllähän tuo hentoinen kookoksen maku miellytti omaakin suuta. 

Riisin tavoin maissi on ollut meillä varovaisesti kokeilussa, huomattavasti varovaisemmassa kutenkin kuin tuo riisi. Mutta kovasti Kaverikin nautti niistä muutamasta popparista, jotka sai maistaakseen.

Pop cornit (1 dl siemeniä) paahdoin auringonkukkaöljyssä ja suolasin kevyesti ruususuolalla. Tykkään suolata nämä makeatkin, koska ainakin meillä pidetään kovin makean ja suolaisen liitosta. Karamelli seoksen tein sulattamalla n. 3 rkl kookosöljyä kattilassa, johon lisäsin 3 rkl sokeria, 1 rkl tummaa siirappia sekä 1 rkl vettä. Keittelin seosta vajaat viisi minuuttia miedolla lämmöllä niin, että sokeri suli. Sen jälkeen pyörittelin popparit karamellisoksessa ja kaadoin leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Popparit siihtyivät 120 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Sekoittelin poppareita muutamaan otteeseen paistamisen aikana.

Tattarisuklaa

50g kookosrasvaa

1 1/4 dl tomusokeria

3/4 dl kaakaojauhetta (van houten)

½ tl aitoa vaniljaa 

ripaus suolaa

6 dl tattarimuroja

Sulata kookosrasva ja lisää siihen tomusokeri, kaakao, vaniljan siemenet sekä suola. Sekoita tasaiseksi ja lisää lopuksi tattarimurot. Painele massa tasaiseksi tiiviiksi kerrkseksi leivinpaperilla vuoratun astia pohjalle. Nosta jääkaappiin kovettumaan. Leikka kovettunut levy terävällä veitsellä annospaloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Maidoton minttusuklaafudge

On tämä joulunalusaika yhtä harjoittelua. No saapahan herkutella ihan luvan perästä. :) Tänään harjoiteltiin fudgentapaista. Olen kahlaillut nettiä ristiin rastiin ja kehitellyt niiden pohjalta kaksi ideaa fudgea silmällä pitäen. Tässä ensimmäinen. Tämä maistuu tumman suklaan ystäville. Meillä kyllä veteli lapsetkin ihan ilolla, kun maitosuklaata eivät ole koskaan syöneet. Muutoin luulen, että tämä toimii paremmin aikuiseen makuun. Mukavaa on se, että piparminttuöljy näyttäisi ainakin alustavasti sopivan Kaverille. Heti tuli pari ideaa...

noin ½ dl rouhittua maidotonta suklaata (4 palaa lindtin 70%)

1 rkl kookosöljyä

n. 2,5 dl tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta (van houten)

½ dl kaurajuomaa (oatly lyomu)

pari tippaa piparminttuöljyä 

ripaus erittäin hienoksi jauhettua suolaa

½ tl aitoa vaniljaa

Sulata kookoarasva kattilassa ja lisää sulaan rasvaan maito. Sekoita yhteen ja anna kiehahtaa. Lisää kuumaan liemeen suklaarouhe ja anna suklaan sulaa. Lisää noin puolet kaakaosta ja tomusokerista ja vatkaa seosta sähkövatkaimella pari minuuttia. Lisää sitten vanilja, piparminttu sekä loput sokerista ja kaakaojauheesta. Vatkaa seos tasaisen kuohkeaksi ja levitä tasaiseksi leivinpaperin päälle. Nosta fudge puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan ja jaa sitten terävällä veitsellä annospaloihin. Säilytä jääkaapissa peitettynä. Maku paranee ajan kanssa eli fudge kannattaa valmistaa edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

Lisäys 23.12.2012

Ei mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä, joten mokat jakoon. Pari sanaa vielä hyvästä koostumuksesta. Valmis massa on venyvää ja hieman sitkeää. Mikäli koet massan levittämisen helpoksi, ei massa ole vielä valmis. Yllä olevassa kuvassa jo kertaalleen jääkaapissa levännyt ja sen jälkeen uudelleen vatkattu fudge. :) Ajattelin laittaa kuvan hyvästä koostumuksesta, koska kuva kertoo usein enmään kuin tuhat sanaa.

Ensimmäinen raakasuklaakokeilu

Mielen päällä on monesti ollut raakasuklaan valmistus kotikeittiössä, mutta jotenkin tuo kokeilu on vaan jäänyt. Vaan hiljalleen lähestyvä joulu innoitti suklaakokeiluihin ja tätä lisää. Meidän perheessä ei tulla enää koskaan ostamaan teollisia konvehteja. Nämä olivat ihan perusversioita makuaineinaan vaniljaa ja täytteenä luomurusinaa. NAM! Suosittelen kokeilemaan. Tämän helpommaksi ei enää homma voi mennä ja voi kuinka palkitseva on lopputulos...

1 dl kaakaovoita

½ dl kookosöljyä

1 dl raakakaakojauhetta

2 rkl siirappia

1 rkl toumusokeria

½ vaniljatangon siemenet

ripaus ruususuolaa

(täytteeksi rusinoita)

Raasta kaakaovoi ja sulata se yhdessä kookosöljyn kanssa vesihauteessa. Lisää kaakao sekä muut makuaineet. Meillä makeutus hoituu toistaiseksi vähemmän superfoodin maineessa olevilla aineksilla, mutta siirtynemme muihin litkuihin jahka saadaan kokeiltua niiden sopivuus myös pienillä herkkusuilla. Sekoita tasaiseksi massaksi ja laita massa suklaamuotteihin hyytymään. Rusinat tiputtelin suklaan sekaan muottien täyttövaiheessa. Jääkaapissa menee pari tuntia, mutta hätähousut (kuten allekirjoittanut) voivat nostaa suklaan pakastimeen, jossa se hyytyy syöntikuntoon parissakymmenessä minuutissa. =)

Vaahtokarkit, munaton + viljaton (osa 2)

No nyt voin sanoa, että kotitekoiset munattomat vaahtokarkit onnistuivat. Tässä linkki aikaisempaan postaukseeni aiheesta. Massa on jähmettymässä ja ero edelliseen yritykseen on ollut selkeä. Sain aikaiseksi sellaiset tartit, että avot. Kovasti tekiessä mietin, että kuinka tarpeellista tuon siirapin erikseen keittäminen oikein on, mutta en uskaltanut tätä vaihetta jättää välistä, kun huomenna pitäisi vaahtikset olla kahvipöydässä tarjolla. Kaikissa ohjeissa joita olen tutkinut siirappia käytetään. Tässä siis ohje, jonka olen muutamista netin versioista muokannut meille sopivaksi.

Aloita keittämällä siirappi noin tuntia ennen kuin aloitat itse vaahtokarkkien teon. Näin siirappi ehtii jäähtyä riittävästi.

1,5 dl sokeria

3 dl vettä

1 tl omenaviinietikkaa

ripaus suolaa

Mittaa ainekset kattilaan ja keitä noin viisi minuuttia niin, että sokeri on kokonaan sulanut. Seosta ei kannata hämmennellä, koska se saattaa tällöin kiteytyä. Itselläni kiteytyi, mutta tämä ei haitannut vaahtisten teossa, kosmeettista siis. Tämän vuoksi mietinkin siirapin tarpeellisuutta. No se siitä.

Kun siirappi on jäähtynyt, voitele matala vuoka huolellisesti öljyllä. Itse käytin 30 x 40 vuokaa, mutta hieman suurempi saisi olla, jotta koko massa mahtuisi siihen. Mittaa mielellään teräksiseen leivontakulhoon (vetoisuus minimissään 3 l)

3 rkl liivatejauhetta

1½ dl vettä

Sekoita ja jätä turpoamaan.

Kun siirappi on viilennyt, kaada se kattilaan ja lisää joukkoon:

1 ¾ dlvettä

3 ¾ dl sokeria

ripaus suolaa

½ tl vaniljaa

Kuumenna kiehuvaksi, mutta tässä vaiheessa onkin sitten tärkeää olla koskematta seokseen. Odota, että sokeri liukenee veteen ja keitä kirkasta seosta viisi minuuttia. Kattilan reunoja voi voidella vedellä silikonisudin avulla muutamia kertoja keittämisen aikana. Näin reunoille ei kiteydy sokeria. Kun seos on kiehunut, kaada se vähitellen liivatteen sekaan koko ajan voimakkaasti vatkaten. Yritä suojata ympäristöä vaikkapa keittiöpyyhkeen avulla. Rapatessa roiskuu ja paljon. Jatka vatkaamista 10 minuuttia. Aluksi massa on ihan luirua, mutta sakenee kyllä vatkaamisen aikana. Massa on valmista, kun se on paksua ja marenkimaista. Tässä vaiheessa on hyvä listätä joukkoon makuaineita, meillä vaniljaa, kun osa vaniljasta jäi kattilan reunoille jumiin.

Yritä vatkata nousevin liikkein massaan niin paljon ilmaa kuin mahdollista, tämä on tärkeää ilmavuuden aikaansaamikseksi ja  kannattaakin tehdä kunnolla. Kaada massa sitten öljyttyyn vuokaan jähmettymään, tasoita pinta. Mikäli peität massan tee se ilmavasti, äläkä missään nimessä käytä esim. kelmua, jää kiinni. Anna jähmettyä mielellään yön yli.

Sirottele massan päälle tomusokeri/tärkkelysseosta ja kippaa massa samalla sokeriseoksella jauhotetun voipaperin päälle. Tämä onnistuu mikäli vuoan rasvaus on tehty huolella. Leikkaa sitten massasta haluamasi kokoisia kuutioita ja pyörittele ne tomusokeri/tärkkelysjauhoseoksessa. (2/3 sokeria ja 1/3 sopivaa tärkkelystä) Huonosti öljytty vuoka aiheuttaa sen, ettei massaa pysty kippaamaan, mutta leikkaaminen onnistuu kyllä matalareunaisessa vuoassakin. Kuutioiden irrottaminen kannattaa tällöin tehdä varovasti ettei karkkien pinta rikkoudu.  Leikkaamisessa käytin teräksistä pizzaleikkuria ja oli kätevä. Sitä kannattaa välillä dipata tomusokerissa, niin rullaa paremmin. Sokeroidut vaahtikset ovat hyviä, mutta myös tummassa kaakaossa pyöräytetyt ovat herkkua. Miksei joku kuivatttu marjajauhekin sopisi päällysteeksi.

Vaahtokarkkitehtailua

Meillä on pienimuotoiset  juhlat tulossa ja toivomuslistalla ovat olleet vaahtokarkit. Päätin tehdä niitä itse, niin voi kaikki syödä, eikä tarvitse kaverinkaan kohdalla miettiä, että voiko jotain siitä pöydästä antaa vai ei. Ensimmäinen harjoituskierros on nyt takana ja olen melko varma, että ensi kerralla karkit hipovat täydellisyyttä. Löysin netin ihmeellisestä maailmasta hieman osviittaa vaahtisten tekoon ja vaihtamalla osan aineksista meille sopiviin sain aikaiseksi ihan mukavan satsin makiaa. Ei näitä pysty montaa syömään, eikä kyllä ilkeä lapsillekaan antaa, kun täyttä sokeria käytännössä ovat. Mutta eipä tarvitse kovin usein askarrella, kun tekee kunnon satsin. Tällä sokerimäärällä säilynevät vielä lapsenlapsillekin.   Tarkat ohjeet tulee parin viikon päästä. Viilailen vielä, mutta tässä muutama kuva jo nyt. Otin asiakseni ottaa kunnon vaihekuvat, mutta puolet unohtui, kun olin niin innoissani.

Massa alkaa muotoutua.

 Nyt eikun massa asettumaan. Huomenna totuus valkenee...

Totuus on hieman liian löysä, lisää liivatetta siis. Muuten koostumus on hyvä ja maku kohdallaan.

Saisikohan näistä agar agarilla vegeversion,niin voisi ihan kaikki syödä. (paitsi karpit)  Mietintään tämäkin...

Massa jäi todellakin aavistuksen löysäksi. Pinnan sokerointi toi asian vielä selvemmin esiin. Nuo kaakaolla kuorrutetut mallit oli muuten tosi hyviä. Niitä kaveri ei voi valitettavasti syödä. Tumma kaakao taittaa vaahtokarkin makeutta todella kivasti. Nam.