Kellojen veivaaminen ees taas vuodenaikojen mukaan on mielestäni ehkä yksi ihmiskunnan typerimmistä keksinnöistä. Ainakin meidän perheessä tuo tunnin siirtymä vaikuttaa arkielämän sujuvuuteen hetken verran. Oma sisäinen kello on ihan kesäajassa ja niin tuntuu olevan myös lasten, nukkumatti tulee ihme aikoihin. Vaan eipä niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Tämä mamma heräsi tänäänkin todella hyvissä ajoin oman sisäisen kellonsa toimesta ja ehti pyöräyttää tuoreita piirakoita aamiaispöytään. Piirakat ovatkin olleet mielen päällä näin joulun lähestyessä. Joulupöytään tulee varmasti tattarilimppua ruisleivän korvikkeeksi ja mieluusti jostakin tuota tattaripuolta sitten vähentäisi, jottei Kaverin joulu mene rasvaamisen puolelle. Ajatuksissa onkin pyörinyt piirakoiden kuoret ja niiden tekeminen kaurasta. Vaan riisipiirakat taidan tehdä kuitenkin perinteisesti ihanaiseen tattarikuoreen, kun ei tuo Kaveri niitä voi kuitenkaan syödä. Tässä tähänastisten kaurakuorikokeiluiden paras tuotos, täytteitä pitää vielä hieman pohtia...
1¾ dl provenan täyskaurajauhoja
1 rkl perunajauhoja
1 rkl kaurakuitusta
1 rkl sopivaa öljyä
ripaus suolaa
½ tl psylliumia
½ dl kylmää vettä
Sekoita kuoritaikinan aineet yhteen ja vaivaa taikinasta tiivis pallo. Anna taikinan tekeytyä kelmuun käärittynä kymmenisen minuuttia. Jaa taikina osiin ja pyörittele tasakokoisiksi palloiksi. Pallot kannattaa peittää kaulimisen ajaksi, koska taikina kuivahtaa tosi nopsaan. Taikina oli helposti käsiteltävää ja käytin kaulimisen apuna vain hiukan perunajauhoa. Kaulitsin kivitasolla, joten en osaa sanoa miten taikina käyttäytyy muulla alustalla. Täytteeksi laitoin kauramaitoon keitettyä suht tykkyä perunamuussia (n. 3 dl). Paistoin piirakoita 250 asteessa vajaat 20 minuuttia. Kypsät piirakat sipaisin todella säästäväisellä kädellä kauramaito/öljyseoksella. Liikaa ei kannata paiston jälkeen kuitenkaan kastella, jotta kaurakuori ei muutu limaiseksi. Kuumat piirakat kannattaa laittaa heti liinan sisään, niin kuori pehmenee mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti