perjantai 19. lokakuuta 2012

Kiitosta ja tunnustusta

On aika kiitoksen ja julkisen tunnustuksen... Kävimme eilen koko perheen voimin kummityttömme syntymäpäiväkahveilla ja täytyy sanoa, että meidän perheemme syömisten huomioiminen oli aivan omaa luokkaansa. Rakas ystäväni, kummityttöni äiti ja Esikkomme kummi räjäytti kyllä pankin. Juhlapöydässä oli kaikki Esikon syötävissä ja lähestulkoon kaikki myös Kaverille sopivaa herkkua. Tällaista ei koskaan ennen ole Kaverin elämässä tapahtunut. Normaalitilannehan kahvipöydässä menee jokseenkin seuraavasti: kahvikellon kilahtaessa tämä mamma rientää siirtelemään Kaverin ulottivilta kaikki vadit ja kulhot kauemmaksi, joiden tilalle Kaverin nenän eteen napsahtaa pakastusrasiallinen omia eväitä. Ei silti, että eväissä jotain vikaa olisi, niiden eteen kyllä nähdään vaivaa, mutta kyllä äitinä huomaa pienen ihmisen harmituksen tilanteessa. Kaikki muut kauhovat mielihalujensa ohjaamana herkkuja lautaselle ja toinen katselee vierestä. Olipa pieni naama näkkärillä, kun kävi selväksi, että siitä sen kun vaan alkaa lautaselle latomaan. Silmien tuike pakahdutti tämän äitylin sydämen.

Täytyy myöntää, että huoli on aina ensimmäinen ajatus, joka näissä tilanteissa esiin nousee. Vaan ihanaksi tämän kohtaamisen teki myös se, että leipuri vastaili kuuliaisesti kysymyksiini ja teki tämän kaiken ymmärryksellä. En minä ilkeyttäni kysele leipomusten sisältöjä. Tarkoitus on suojella pientä ihmistä tarpeettomalta pahalta ololta. Teen vain sen minkä äidit tekevät. Mutta kaikki se tieto, joka kerrottiin ennen kahveja. Ystäväni oli todella ottanut selvää siitä mitä tekee. Tämä blogi oli kahlailtu läpi ja sen lisäksi sain yksityiskohtaisen selvityksen siitä, kuinka leipominen oli alkanut välineiden perusteellisella puhdistuksella, jotta missään ei varmasti ole jäämiä vehnästä. Juuri näin. Upeaa, mahtavaa jne. Tästäpä varmaan johtuu, että Kaverin iho oli aamulla lähes priimakunnossa. Leipurin kommentti oli, että: tarjottavat vieraiden mukaan ja ei tämä ollut edes vaikeaa. Kaikki tämä kertoo minulle välittämisesta, aidosta sellaisesta. Ja tiedän, että tällaiset tilanteet piirtyvät myös Kaverin muistiin. ISO KIITOS sinulle, todella iso!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa! Voin todella kuvitella sen tuikkeen silmissä, kun saa kerrankin juhlissa syödä niinkuin muutkin:). Meillä ei vielä vastaavia juhlia ole sattunut eteen, mutta toisaalta olen aina etukäteen ilmoittanut, että meillä on omat eväät mukana...
    Kiitos sinulle blogistasi! Meidän arkipäiväämme ja toki juhlaankin on tullut tätä kautta paljon uusia elämyksiä ruokapöytään.
    t. teidän Kaverin kaltaisen tytöntyllerön ja vähän vähemmän allergisen pojanpallerron äiti

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Ihanaa, jos blogista on ollut jollekin iloa ja ennen kaikkea hyötyä, siinä yksi suurimmista syistä, miksi aloin alunperin tätä blogia pitämään. Tämä lämmitti mieltä. Syksyisiä terveisiä sinne päin ja kokeilun ynnä onnistumisen riemua keittiön puolelle.

    VastaaPoista