Suuri on ilo, kun tätä tekstiä alan naputella. Meillä on saatu päätöksen muutaman kuukauden mittainen uusien ruoka-aineiden kokeilukimara ja tuo oikean puoleinen lista on sen myötä päivittynyt. Kuten kuvasta näkyy, on tapahtunut jotakin uskomatonta. Meillä syödään sitruksia. Määrät eivät päätä huimaa, mutta syödään kuitenkin. Kaikki sai alkunsa appelsiinimehusta, jota meillä on aina aamiaispöydässä. Kaveri on siinä iässä, että kaikki naapurilautasella oleva kiinnostaa. Tuumin sitten, että joskushan sitä kiellettyjen listaa on selviteltävä uudelleen, joten aloitettiin varovaisesti maistamaan mehua yhden teelusikallisen annoksina aina aamuisin. Hiljalleen määrä kasvoi, mutta oireita ei ilmaantunutkaan. Mitä? Jännityksellä sitten kokeilin myös tuoretta satsumaa ja kas, ei vieläkään reaktiota. Vielä viime keväänä posket vetivät oitis ihottumalle sitruksista. Tämä on HIENOA. Ihaninta on seurata pienen ihmisen intoa ja ihmetystä uusien ruokien edessä. Toivottavasti näitä riemun hetkiä saadaan pian lisääkin. Nyt on kuitenkin rauhoituttava kokeiluissa, jotta iho pysyy kunnossa. On taasen se aika vuodesta, että maito- ja vehnäaltistukset lähestyvät...
Muitakin ilon aiheita löytyy. Paprikaa Kaveri pystyy vetelemään rajoituksetta ja kaakaokin tuntuu sopivan. Näyttää myös siltä, että E330 voidaan poistaa listalta, luultavasti. Tämä luulo on seurausta leivinjauhelapsuksesta. Lapsusta täytyy vielä hieman jatkojalostaa, jotta saadaan varmuus. Monet allergisten lasten äidit ovat kertoneet, että lapsen allergiat vain yhtäkkiä katosivat. Näköjään ainakin osin tämä pätee myös meillä. Unelma maidosta siis elää jälleen aiempaa voimakkaampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti