Uutisia ruokarintamalta

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Riisi on ollut Kaverin ruokavaliosta nyt poissa puoli vuotta. Riisin kanssahan ei olla koettu mitään kauhun hetkiä, mutta atopian pahentumista tuo aikoinaan aiheutti siinä määrin, että jo kertaalleen sopivana ruoka-aineena oli pakko jättää pois. Meidän viljaelämä on vaan niin rajoittunutta, että olisi kiva saada riisi takaisin edes kerran viikkoon rotaatiossa. Toiveikas olen tämän suhteen. Kaverihan vetää pääosin kauraa ja nyttemmin kerran viikkoon tattaria. En tiedä mikä siinä on, mutta quinoa ei uppoa kuin risottona ja riisin come back toisi kyllä ruokien laittoon mukavasti uusia ulottuvuuksia. Sormet saa syyhyämään myös mahdollisuus riisimaidosta, sitä kun saa rypsi- ja rapsivapaana, eli auringonkukkaöljypohjaisena. Nuo öljyiset maidot toimivat monasti paremmin ruoanlaitossa ja makuvaihtelukaan ei olisi pahitteeksi.

Maidosta toiseen maitoon. Meillä on levännyt kaapin perällä myös purkillinen mantelimaitoa. Tein taannoin löydön Prismasta. Ja siis tämäkään ei sisällä tuota pahamaineista rypsiä, jota joka paikkaan on tungettu. Jotenkin vaan pelottaa nämä pähkinäjutut. Kaveri kun saa tietyistä ruoka-aineista todella nopeita reaktioita joihin liittyy voimakasta pään alueen turvotusta. Ja meillä on hiljattain takana yhdenlainen ambulanssikokemus hengitysjuttuihin liittyen. Tällaiset säikyttää. Tällä pohjalla mantelimaito on saanut tekeytyä kaapin kätköissä. Vaan kyllä mantelikin olisi ihan huippujuttu. Täytynee vaan rohkaista mielensä ja mennä vaikka sairaalan parkkipaikalle mantelimaitoa maistelemaan...

Grillivartaat

Grillivartaat on kivaa syötävää, jotenkin ruoka tikusta syötynä maistuukin paremmalta. En vaan tiedä miksen koskaan ennen ole tajunnut tehdä niitä näin. Aina on tullut orjalliseti kuutioitua lihat ja sitten on ottanut pattiin, kun palat kypsyvät niin kauan, että tikut palaa, huolimatta siitä kuinka kuuliaisesti niitä on liotettu. Tällä tavalla valmistettuna lihat kypsyivät nopsasti ja syöminen oli helppoa, kun lihalla oli tarttumapintaa pitkällä matkalla.

Leikkasin lihat (käytettiin broilerin rintafileitä ja porsaan sisäfilettä) ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi paloiksi. Broiskun pilkoin pitkittäin niin, että sain lihasyyt halki. Possu pätkin filepötköstä ohuehkoiksi siivuiksi. Marinadit tein jälleen tunteella ja tietysti mittaamatta. Possulle laitoin öljyä, omenaviinietikkaa, siirappia, sinappia, mustapippuria, suolaa sekä valkosipulia. Broiskulle myös öljy, etikka, siirappi, suola ja mustapippuri sekä paprikajauhetta ynnä ruohosipulia. Öljyn ja etikan suhde on kutakuinkin 3 osaa öljyä ja 1 osa etikkaa. Loput onkin sitten makuasia. Lihojen ei tarvitse uida marinadissa, riittää kun sitä on tasaisesti ohut kerros joka puolella. Lihoja marinoin pari tuntia, viimeiset puoli tuntia huoneen lämmössä. Sitten pujottelin lihat hyvin liotettuhin varrastikkuihin niin, että jäävät periaatteessa kiharaisen näköiseksi. Suosittelen kokeilemaan tätä tapaa. Lastenkin oli tosi helppo syödä näitä, eikä kertaakaan lähtenyt lihat lentoon. Isäntä jo suunniteli seuraavaa kertaa varten naudanlihaisia versioita chilillä maustettuna. Ehkäpä tässä voisi olla hyvä juhannusruoka. Pitäisiköhän mittailla marinadin sisältö tuolloin...

Täyskaurainen pizzapohja

Voihan kevät. Kaverin nahkatilanne on viime päivinä ollut sietämätön. Luultiin jo, että tilanne oli rauhoittumaan päin, kun Kaveri oli siloinen kuin mikä. Nyt taas tuntuu, että on aivan sama mitä kasvista Kaveri syö, iho kukkii. Ja kukkiminen tarkoittaa verestävää laaja-alaista ihottumaa, joka kyllä rauhoittuu kortisonilla, kun raaskii tarpeeksi hölvätä. Jokainen nyt varmaan tietää, ettei kortisonia voi varsinkaan pienelle lapselle käyttää jatkuvasti useita kertoja päivässä. Toive on suuri, että tilanne rauhoittuu siitepölyajan väistyttyä. Nyt on ollut pakko antaa Kaverille sellaista ruokaa, joka ei varmuudella ärsytä ihoa. Pizzapäivän anti olikin tänään täyskaurainen pizzapohja, täytteinään löysää pinaattiperunamuussia ja broileria. Onneksi marja- ja hedelmäosasto antavat ravitsemuksellisesti hieman helpotusta. Kyllä nämä pöperöt silti hieman hirvittävät, kun mielikuva Kaverin ikäisen ruokavaliosta pyörii enemmän siellä iloisenkirjavalla kasvissektorilla. No näillä on nyt vaan mentävä. Tässäpä jälleen jakoon yksi idea näihin erittäin rajoittuneisiin kokkailuihin. Jos ei raaka-aineilla, niin edes valmistustavalla on mukava saada ruokiin pientä vaihtelua.

 

1 dl vettä
2 tl hiivaa
1 tl psylliumia
1 tl siirappia
1 rkl sopivaa öljyä
ripaus suolaa, oreganoa ja basilikaa
½ tl sipulijauhetta
½ dl puhdaskaurahiutalita
2 ¼ provenan täyskaurajauhoja

Täytteeksi laitoin:
noin desin löysää pinaattiperunamuussia, jonka maustoin oluthiivahiutaleilla ja ripauksella suolaa
sekä viisi pientä broilerpyörykkää kuutioituna.
 

Mittaa kulhoon lämmin vesi ja lisää siihen psyllium, hiiva sekä siirappi. Anna seisoa hetki ja lissää sitten öljy, mausteet sekä kuivat aineet. Sekoita taikinaa vatkaimen taikinakoukuilla muutaman minuutin ajan. Yleensä kaulin pizzapohjat kahden leivinpaperin välissä, mutta tämän sai hyvin tehtyä öljytyin käsin taputtelemallakin. Anna pohjan kohota peitettynä vartin verran ja lisää päälle täytteet. Paistoin pizzaa kiertoilman alalämmöllä 200 asteessa vajaan vartin. Normiuunin keskilämmöllä luulisin 225 asteen olevan hyvä.

Luontaisesti gluteenitonta elämää ja sämpylöitä

Meillä ei syödä nk. hengenvaarallista leipää. Ollaan tultu siihen tulokseen, että tässä vaiheessa on helpompaa ettei kotona lattialta löydy mitään, mitä Kaveri ei voisi suuhunsa työntää. Kaverihan siis tykkää maistella kaikkea ja tällä tarkoitan ruokaa. En kyllä muista, että esikoinen olisi sellaisella intohimolla ruokaan suhtautunut kuin Kaveri tekee. Aika ironista sinänsä, kun miettii näitä meidän rajoitteita.

Toinen syy vaihtoehtoviljojen käyttöön on muun perheen herääminen erilaisten oireiden edessä. Itse olen alkanut epäillä keliakiaa. Imetysdieetin lopettamisen jälkeen vehnäiloittelut ovat poikineet turvotuksia, iho-oireita, vatsanväänteitä sekä nivelvaivoja. Näitä kaikkia minulla on vaihtelevasti ollut aina, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. En vaan ole ennen tajunnut tätä kaikkea. Heräsin todellisuuteen, kun olin mitä ilmeisimmin imetysdieetin ansiosta ollut oireeton reilun vuoden ja dieetin purkamisen jälkeen alkoi kolottaa. Tässä on siis keliakiakokeet vielä edessä. Eniten inhottaa, kun tiedän, että ensin täytyy vedellä vehnää ihan huolella, jotta testeissä näkyy mahdollinen gluteeniherkkyys. Ei jotenkin tällä hetkellä nappaa.

Ja sitten on atoopikkomieheni. Ukkokulta on kärsinyt jonkinasteisista atopialäiskistä koko aikuisikänsä. Läiskät ovat aina eläneet omaa elämäänsä, kesällä helpottaa ja talvella pahenee. Tiedä sitten mistä Kaveri on kuivakan nahkansa perinyt... hah... No mieheni ihottumat olivat hieman paremmat dieetin aikana, koska koko perhe sai säännöllisen epäsäännöllisesti dietata kanssani. Varsinkin ruis tuntuu lehauttavan ihoa.

Ja tästäpä luisummekin näppärästi esikoiseemme, jolle ilmaantuu aina välillä allergiaan viittaavia oireita. Viime viikolla sitten salapoliisityön tuloksena tajusin yhteyden: ruisleipä. Tämän keksimiseen meni aikaa, kun meillä ei kotona ruista syödä, mutta kylilläpä syödään. Aina kun esikko syö ruisleipää, esiintyy kahden vuorokauden sisällä oireita. Niinpä tietenkin. Ihmehän tuo olisikin ettei Kaverin tyyppisellä moniallergikolla olisi edes jonkinasteisesti allergista sisarusta.

No nyt siis niihin sämpylöihin. Voi että ottaa pattiin. Tuli taas tehtyä pellillinen suussa sulavan hyviä sämpylöitä. Ongelma vaan on, että desimitta katosi areenalta nesteen mittaamisen jälkeen. Tämä on ikuisuuskysymys. Olen siis aina tykännyt leipoa leivät mahdollisimman pitkälle itse. Tätä tapahtui jo ennen Kaveria, leivoin tunteella ja monasti syötiin yhden kerran jotakin hyvää. Laitan vallan kuvankin, niin ylpeä olen näistä palleroista.

Yritän joku päivä jäljitellä näitä mittojen kanssa, muuten kyllä jää harmittamaan ihan vietävästi. Kaukana ovat gluteenittoman elomme alkuaikojen kivikovista ammuksista nämä.

Munakoisotahna

Tätä herkkua kului imetysdieetin aikana runsaasti. Rumaa, mutta hyvää. Toimii niin leivän päällä, kuin vaikkapa grillilihan kylkiäisenä. Munakoiso on vielä Kaverilla ihan kokeiluvaiheessa, mutta toivottavasti tämä herkku saadaan Kaverinkin lautaselle. Kaipa tällä on jokin virallinen nimikin, mutta meillä tämä on ollut sitä miltä näyttääkin; tahnaa. Meidän tahnaversio on mausteiden suhteen aika riisuttu malli ja sitruunakin on vaihtunut etikaksi. Esimerkiksi paahdetut sesaminsiemenet tämän kanssa maistuvat mainiolta.

munakoiso
valkosipulin kynsiä maun mukaan
2-3 rkl sopivaa öljyä
1-2 tl valkoviinietikkaa

ripaus suolaa, mustapippuria (ja persiljaa)

Halkaise pesty munakoiso pituussuunnassa kahtia. Aseta puolikkaat kuoripuoli alaspäin uunivuokaan ja tiputa vuoan pohjalle myös valkosipulin kynnet kuorineen. Meillä tämä tarkoittaa yhtä kynttä, ihan lasten takia. Tapaan sipaista puolikkaat öljyllä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Paahda munakoison puolikkaita 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut kunnolla. Koison pitää olla täysin pehmeää, ylikypsää. Valkosipulit voi halutessaan poistaa aiemmin, rippuu kuinka paahteisen makuisesta sipulista kukakin tykkää. Anna koisojen jäähtyä ja kaavi sitten kuorista niiden sisukset kulhoon. Laita kulhoon myös öljy, etikka sekä valkosipulit. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tahnan päälle voi ripotella hieman persiljaa, ihan jo ulkonäkösyistäkin...

Kuningatarmuffinssit

Muffinsseja on kiva leipoa lasten kanssa, varsinkin näitä allergiamalleja, kun ei tarvitse vaahdottaa mitään. Pienet apulaiset  voivat heilua kauhan varressa koko ajan, koska leivonnalle tyypillset kriittiset vaiheet puuttuvat, sen kun suunnilleen sekoittelee. Ollaan tällä taikinalla tehty myös piirakkaa, tällöin kannattaa paistoaikaa hieman pidentää.

2 dl provenan täyskaurajauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ dl sokeria
2½ tl leivinjauhetta
½ tl vaniljaa
¼ tl ksantaania
1 dl oolannin muussiainesta
2 dl kaurajuomaa
¼ dl sulaa kookosöljyä ja ½ tl suolaa
tai
saman verran maidotonta margariinia sulatettuna
mustikoita ja vadelmia

Mittaa kulhoon kaurajuoma, vanilja sekä muussiaines ja sekoita. Sulata kookosrasva tai margariini ja kaada se nesteen joukkoon. Anna seisoa vartin verran niin, että muussiaines sulaa. Mittaa toiseen astiaan kaikki kuivat aineet, sekoita ne keskenään ja lisää nesteen joukkoon. Kaada taikina muffinssivuokiin ja ripottele päälle mustikoita ja vadelmia. Suosittelen käyttämään muffinssipeltiä, etteivät muffinssit leviä. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Sirottele tomusokeria muffinssien päälle ennen tarjoilua.

Broilerikiusaus

400 broilerin lihaa
(tällä kertaa jauhelihaa)
2 rkl sopivaa öljyä paistamiseen
1 kevätsipuli varsineen
½ tl valkosipulijauhetta
ripaus mustapippuria
1-1½ tl suolaa
1 tl kuivattua ruohosipulia
3 porkkanaa
500g perunasuikaleita
5 dl kaurajuomaa
½ rkl oluthiivahiutaleita
½ rkl maissitärkkelystä  

Paista jauheliha sekä sipuli pannulla ja mausta. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja sekoita yhteen jauhelihan sekä perunasuikaleiden kanssa. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan. Sekoita keskenään kaurajuoma, oluthiivahiutaleet sekä maissitärkkelys ja kaada vuokaan perunaseoksen päälle. Paista 200 asteessa noin 45-60 minuuttia.