tiistai 11. joulukuuta 2012

Muumikeksit (vege, soijaton, gluteeniton, rypsitön)

Juhlat on nousemassa ja Kaverin tuleville syntymäpäiville on taasen yritetty kehitellä tarjottavaa. Meillä jatketaan edelleen periaatteella, että pöydässä ei ole mitään, mitä Kaveri ei voisi syödä. Minun mielestäni se on jokaisen omissa juhlissa ainoastaan kohtuullista. Pipareiden osalta tämä elo on kuitenkin tuntunut hankalalta. Joulupiparit ovat kyllä oikeinkin maistuvia ja vuodenaikakin antaa niiden tarjoamisen anteeksi, mutta olisi kiva, jos pöytälaatikkossa olisi edes yksi hyvä yleiskeksiohje. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin.

Perusongelmahan on ollut se, että vaikka kookosrasvan ja sokerin vaahdottaa samoin kuin voin tai margariinin, niin lopputulos on mielestäni ollut heikohkon erottuvan mureneva, ainakin meidän sopivilla jauhoilla. Vaan sitten syttyi lamppu päässä: joulupipareiden hyvä koostumushan johtunee siirapista ja rasvasta keitetystä pohjasta. Vaalea siirappi ei meillä käy sen sisältämän ohran vuoksi, mutta onhan sitä siirappia meidän keittiössä ennenkin keitelty. Niinpä kiehautin oman sokerisiirapin ja siinä oli vastaus hyvään rakenteeseen. Nyt pelittää. Maku on hyvä ja koostumus juuri sellainen mukavan rapsakka. Ihanaa, Kaverilla on nyt ihan omat muumikeksit. Jee! Ovat kyllä mielestäni livenä paljon vaaleampia, mutta olen ehkä parempi leipuri kuin valokuvaaja... ;)


1 dl vettä
¾ dl sokeria
½ vaniljatanko
¼ tl suolaa
¼ tl jauhettua kardemummaa
¼ dl kookosöljyä
¼ dl auringonkukkaöljyä
1 ¼ dl provenan täyskaurajauhoa
1 dl tattarijauhoa
¾ dl perunajuhoa
½ tl psylliumia
¼ tl ksantaania
½ tl soodaa


Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja suola. Lisää joukkoon halkaistu puolikas vaniljatanko ja keitä seosta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes koostumus on hieman siirappimainen. Tarkoitus on keittää kirkas siirappi, joten varo ettei ala ottamaan väriä. Lisää kuuman siirapin joukkoon öljyt sekä kardemumma, sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää jäähtyneeseen seokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita yhteen kiinteäksi palloksi. Laita taikina jääkaappiin noin tunniksi.

Kaulitse taikina muutamassa erässä. Silikonisen alustan kanssa kaulitsemisen apuna ei edes tarvinnut jauhoa. Taikina oli myös muuten todella helposti käsiteltävää. Painele kaulitusta taikinasta muotilla keksejä ja nosta ne pellille leivinpaperin päälle.Keksit eivät muuta uunissa kokoaan, joten ne voi latoa pellille todellä lähekkäin. Paista keksejä 200 asteessa 7-10 minuuttia. Tein kaksi pellillistä ja jostakin syystä toinen pellinen paistui paljon nopeammin. Näitä saa siis vahtia luukun vieressä. Säilytä keksit ilmatiiviissä rasiassa. Itse laitoin mukaan yhden palasokerin, kun jossain niksissä oli, että keksit säilyvät näin rapeampina, kun sokeripala imee rasiasta kosteuden. Ihan pakko testata tämä...

3 kommenttia:

  1. Näitä täytyy kokeilla. Saadaan vihdoinkin meidän piparimuotit käyttöön:). Pitää vain kaivaa muovailuvaha-alustana käytetty silikonialusta esiin ja katsoa, josko siitä olisi vielä leivonta-alustaksi. Tuskin...
    Auttoiko sokerinpala säilytysastiassa?

    Jo toisen kerran kiitos sinulle tästä blogista! Tästä on tullut uusin keittokirjani, jonka puoleen käännyn aina ensimmäisenä:).

    Oikein maukasta ja mukavaa joulunaikaa teille!
    t. allergiamuksujen mamma

    VastaaPoista
  2. On niin ihanaa kuulla, että joku on saanut tästä blogista ajatusta ja innoitusta.
    En osaa oikein vielä arvioida sokeripalan hyötyjä, kun koe on vasta alussa. Ja luulenpa, että keksit katoavat tulevana viikonloppuna parempiin suihin...
    Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko teilläkin tuon rypsin kanssa ongelmia? Tuntuu vaan, että aika yksin on moniallergisen äitinä niin, että riesana on myös tuo rypsi... Kohtalotovereiden löytäminen on aina lohduttavaa.=)

    VastaaPoista
  3. Uskon (ja samalla toivon), ettei rypsi loppujen lopuksi ole meilläkään ongelma. Tuo kuopus on vielä niin pieni, etten ole päässyt pitkällekään sallittujen ruoka-aineiden kanssa. Rypsiöljyn poistoa ruokavaliosta olen kokeillut, mutta selkeää muutosta en havainnut. Todellakin tiedän, että kohtalotovereiden löytäminen on lohduttavaa. Minustakin tuntuu usein, että olen aika yksin näiden moniallergioiden kanssa (vaikka rypsi sopisikin:)). Viisi vuotta olen odotellut isomman muksun allergioiden helpottamista, ja onhan uusia ruokia toki koko ajan tullut kuvioihin mukaan. Mutta olisipa ihanaa, kun pääsisi näistä vaikeammista oireista eroon edes joskus...eikä tarvitsisi joka päivä pelätä mitä siellä päiväkodissa on vahingossa tullut syötyä...

    VastaaPoista