Mausteisen makeat porkkanarieskat

Nykyisin aina joskus tulee päähän ajatus ja se on vaan pakko kokeilla käytännössä. Tässä yksi sellainen, joka sopii kivasti joulun aikaan. En oikein tiedä osiko enemmän suolainen vai makea, muuta pistän makeisiin.

1 dl oolannin perunamuussiainesta

2 dl kaurajuomaa (oatly luomu)

2 porkkanaa hienona raasteena

1 rkl sopivaa öljyä

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 tl siirappia

2 dl provenan täyskaurajauhoa

ripaus inkivääriä sekä kanelia

1/4 dl pienittyjä rusinoita

Lämmitä kaurajuoma ja lisää siihen perunamuussiaines sekä porkkanaraaste ja sen jälkeen loput ainekset. Sekoita tasaiseksi ja jaa osiin. Itse tein tästä yhdeksän rieskaa. Taputtele taikinasta perunajauhotetulla kädessä ohuita rieskoja ja paista 225 asteessa 15-20 minuuttia.

 

Etelän hedelmää ja muutama muu

Suuri on ilo, kun tätä tekstiä alan naputella. Meillä on saatu päätöksen muutaman kuukauden mittainen uusien ruoka-aineiden kokeilukimara ja tuo oikean puoleinen lista on sen myötä päivittynyt. Kuten kuvasta näkyy, on tapahtunut jotakin uskomatonta. Meillä syödään sitruksia. Määrät eivät päätä huimaa, mutta syödään kuitenkin. Kaikki sai alkunsa appelsiinimehusta, jota meillä on aina aamiaispöydässä. Kaveri on siinä iässä, että kaikki naapurilautasella oleva kiinnostaa. Tuumin sitten, että joskushan sitä kiellettyjen listaa on selviteltävä uudelleen, joten aloitettiin varovaisesti maistamaan mehua yhden teelusikallisen annoksina aina aamuisin. Hiljalleen määrä kasvoi, mutta oireita ei ilmaantunutkaan. Mitä? Jännityksellä sitten kokeilin myös tuoretta satsumaa ja kas, ei vieläkään reaktiota. Vielä viime keväänä posket vetivät oitis ihottumalle sitruksista. Tämä on HIENOA. Ihaninta on seurata pienen ihmisen intoa ja ihmetystä uusien ruokien edessä. Toivottavasti näitä riemun hetkiä saadaan pian lisääkin. Nyt on kuitenkin rauhoituttava kokeiluissa, jotta iho pysyy kunnossa. On taasen se aika vuodesta, että maito- ja vehnäaltistukset lähestyvät...

Muitakin ilon aiheita löytyy. Paprikaa Kaveri pystyy vetelemään rajoituksetta ja kaakaokin tuntuu sopivan. Näyttää myös siltä, että E330 voidaan poistaa listalta, luultavasti. Tämä luulo on seurausta leivinjauhelapsuksesta. Lapsusta täytyy vielä hieman jatkojalostaa, jotta saadaan varmuus. Monet allergisten lasten äidit ovat kertoneet, että lapsen allergiat vain yhtäkkiä katosivat. Näköjään ainakin osin tämä pätee myös meillä. Unelma maidosta siis elää jälleen aiempaa voimakkaampana.

Omenaisia lettuja

Tällä kertaa suosikkilettutaikinasta taiteiltiin omenaisia herkkuja. Maistui kivasti hieman jouluiselle ja sehän ei haittaa, kun maakin on mukavasti pikkuisen valkea. Kyllä tässä alkaa jo pientä joulumieltä olla ilmassa. Tuntuu fiilis aikaistuvan vuosi vuodelta. Hmm, alkaakohan sitä tulla vanhaksi... :)

1 luomu omena

  2 rkl tärkkelysjauhoa

1/4 tl ksantaania

4 dl kauramaitoa (oatly)

2 dl provenan täyskaurajauhoa

2-3 rkl sokeria

½ tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1/4 tl aitoa vaniljaa

½ tl kanelia

(kookos)öljyä paistamiseen

 

Mittaa kulhoon tärkkelys, ksantaani ja neljännes kauramaidosta. Vatkaa seos tasaiseksi ja lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Anna taikinan turvota hetki. Kuori sillä välin omena ja poista siitä siemenkota. Leikkaa omena ohuiksi siivuiksi. Paista letut kookosöljyssä pannulla. Aseta lettujen päälle siivu omenaa heti kun olet annostellut taikinan pannulle ja kaada omenan päälle vielä loraus taikinaa, muuten omenat karkaavat lettuja käännettäessä.

Tällä ohjeella tulee myös tosi kivat amerikkalaishenkiset blueberry pancakesit, kun jättää tuon kanelin pois, tuplaa leivinjauheen määrän ja tietenkin vaihtaa omenan mustikoihin.

 

Perunapiirakat (9kpl)

Kellojen veivaaminen ees taas vuodenaikojen mukaan on mielestäni ehkä yksi ihmiskunnan typerimmistä keksinnöistä. Ainakin meidän perheessä tuo tunnin siirtymä vaikuttaa arkielämän sujuvuuteen hetken verran. Oma sisäinen kello on ihan kesäajassa ja niin tuntuu olevan myös lasten, nukkumatti tulee ihme aikoihin. Vaan eipä niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Tämä mamma heräsi tänäänkin todella hyvissä ajoin oman sisäisen kellonsa toimesta ja ehti pyöräyttää tuoreita piirakoita aamiaispöytään. Piirakat ovatkin olleet mielen päällä näin joulun lähestyessä. Joulupöytään tulee varmasti tattarilimppua ruisleivän korvikkeeksi ja mieluusti jostakin tuota tattaripuolta sitten vähentäisi, jottei Kaverin joulu mene rasvaamisen puolelle. Ajatuksissa onkin pyörinyt piirakoiden kuoret ja niiden tekeminen kaurasta. Vaan riisipiirakat taidan tehdä kuitenkin perinteisesti ihanaiseen tattarikuoreen, kun ei tuo Kaveri niitä voi kuitenkaan syödä. Tässä tähänastisten kaurakuorikokeiluiden paras tuotos, täytteitä pitää vielä hieman pohtia...

1¾ dl provenan täyskaurajauhoja

1 rkl perunajauhoja

1 rkl kaurakuitusta

1 rkl sopivaa öljyä

ripaus suolaa

½ tl psylliumia

½ dl kylmää vettä

Sekoita kuoritaikinan aineet yhteen ja vaivaa taikinasta tiivis pallo. Anna taikinan tekeytyä kelmuun käärittynä kymmenisen minuuttia. Jaa taikina osiin ja pyörittele tasakokoisiksi palloiksi. Pallot kannattaa peittää kaulimisen ajaksi, koska taikina kuivahtaa tosi nopsaan. Taikina oli helposti käsiteltävää ja käytin kaulimisen apuna vain hiukan perunajauhoa. Kaulitsin kivitasolla, joten en osaa sanoa miten taikina käyttäytyy muulla alustalla. Täytteeksi laitoin kauramaitoon keitettyä suht tykkyä perunamuussia (n. 3 dl). Paistoin piirakoita 250 asteessa vajaat 20 minuuttia. Kypsät piirakat sipaisin todella säästäväisellä kädellä kauramaito/öljyseoksella. Liikaa ei kannata paiston jälkeen kuitenkaan kastella, jotta kaurakuori ei muutu limaiseksi. Kuumat piirakat kannattaa laittaa heti liinan sisään, niin kuori pehmenee mukavasti.

Synttärihumua ja pipareita

Nämä piparit eivät Kaverille sovi, mutta pakko esitellä silti. Esikon kanssa näperreltiin yhdessä kerhokavereille tarjottavaa, kun juhla on nousemassa. Nämä ovat Esikon ihan oman suunnitelman mukaisia ja melkein myös itse toteuttamia. Hieman joutui äiti auttamaan pursottamisissa. 

Ovat ehkä maailmanhistorian hienoimmat prinsessakeksit, vaikka olen ehkä hitusen puolueellinen...

Luumuinen leipä

Tätä ohjetta en kyllä aikonut aluksi jakoon laittaa, koska en itse liiemmin tästä leivästä välittänyt. Maku oli minulle liiankin makeahko. Ohje on siis varsin käyttökelpoinen, koska kritiikki tulee henkilön suusta, jolle makea saaristolaislimppu on kauhistus... ;) Varsinkin lapset tykkäsi ja muuten tykkäsivätkin kovasti. Kaveri äityi lähes raivoamaan, kun en suostunut enempää antamaan leivän sisältämän tattarin vuoksi. Joten tässäpä siis ohjetta.

½ l vettä

1 prk bonan luumusosetta

1½ rkl psylliumia

1 pss kuivahiivaa

1 rkl siirappia

½ dl sopivaa öljyä

1 dl puhdaskaurahiutaleita

1 dl hirvelän kaurakuitusta

1 dl tattarirouhetta

½ dl pellavansiemeniä

½ dl tärkkelysjauhoa

2 dl tattarijauhoa

3½ dl provenan täyskaurajauhoa

Mittaa kulhoon reilusti lämmin vesi ja sekoita siihen psyllium, hiiva, siirappi, luumusose, kaurahiutaleet, kaurakuitunen ja tattarirouhe. Anna turvota kymmenen minuuttia ja lisää sitten öljy, pellavansiemnet sekä jauhot. Sekoita sähkövatkaimen taikinakoukulla tai yleiskoneella viitisen minuuttia. Muotoile taikinasta pellille leipä öljytyin käsin ja ripottele päälle vielä hieman jauhoa. Kohota peitettynä 20 minuuttia, viillä pintaan halutessasi kuvioita ja paista 200 asteessa 40 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista. Omasta mielestäni parasta paahdettuna.

Nakkikeitto

Nakkieittohan on maailman simppelein ruoka, joten en ole oikein osannut sen ohjetta tänne blogiin laittaa. Monasti vaan olen törmännyt kysymykseen: Miten oikein teet keittoja, kun et voi käyttää liemikuutioita? Niinpä... Tätä sitä tuli pohdittua silloin aikanaan itsekin, kun tähän allergiahässäkkään tuli mukaan temmatuksi. Hassua miten ajatukset muuttuvat ruoan mukana. Tänä päivänä pelkkä ajatuskin kaikenmaailman prosessoiduista kuutioista kavahduttaa. Kaikkea sitä on tullutkin syötyä. Parhaat liemet saa itse keittämälla ja silloin, kun ei jaksa ja pakastin on tyhjä, saa mausteilla ihan ok soppaa. Muutenkin tämä ruokailun rajallisuus on tuonut muassaan paljon hyvää. Meidän perhe on kokenut täydellisen ravitsemusherätyksen ja siirtynyt puhtaampiin raaka-aineisiin. Joskus tuntuu, että pipo on mennyt jo liiankin tiukalle, kun lievää ahdistusta tuntee rinnassaan nakkeja pilkkoessaan - prosessoitua lihaa! ;) On siis ihan terveellistä tehdä lasten riemuksi aina välillä soppaa kera nakkien... :D Ihan pakko jakaa myös toinen ajatus käsiteltyyn ruokaan liittyen, tavalliset nakit ja makkarat ovat nykyään kaikessa nitriitillä aikaansaadussa punaisuudessaan jotenkin vastenmielisen näköisiä. Olenkohan ainoa, jolle näin on käynyt, kun aikansa on näitä lisäaineettomia versioita katsellut?!

 1½ l vettä

4 porkkanaa

8 kiinteää perunaa

pieni purjo

10-15 maustepippuria

1 tl valkosipulijauhetta

2 tl sipulijauhetta

2 tl suolaa

1 rkl kuivattua persiljaa

1 pkt vatajan lisäaineettomia nakkeja

sopivaa öljyä

Keitot tulee tehtyä aina milloin mitenki riippuen aikataulusta ja viitseliäisyydestä. Joskus tulee freesattua kasviksia hetki öljyssä ennen veden lisäämistä, mutta tällä(kin) kertaa laiskotti. Silloin tällöin keittoon eksyy lantun tilalle kukkakaalia, mutta nyt tehtiin tällaista perussoppaa. Näin ollen mittasin veden kattilaan kiehumaan ja lisäsin joukkoon mausteet. Ensin sekaan porkkanakuutiot ja hetken perästä perunat. Purjon tykkään lisätä hieman myöhemmin ettei mene aivan muussiksi. Keiton poristessa voi nakkja pyöräyttää pannun kautta. Tämä tapa on opittu omalta äidiltä. Muistan aina, että äidin tekemä nakkikeitto oli erityisen hyvää, koska äiti tapasi ruskistaa nakit pannulla ennen kuin lisäsi ne keittoon. Tämä tapa on periytynyt, vaikkakin äitini kasarinakit olivat kyllä ihan oikeasti ruskeita. Kovin ovat meillä kalpean sorttisia. Nakit sekaan, kun kasvikset ovat pehmeitä.