Omenaisia lettuja

Tällä kertaa suosikkilettutaikinasta taiteiltiin omenaisia herkkuja. Maistui kivasti hieman jouluiselle ja sehän ei haittaa, kun maakin on mukavasti pikkuisen valkea. Kyllä tässä alkaa jo pientä joulumieltä olla ilmassa. Tuntuu fiilis aikaistuvan vuosi vuodelta. Hmm, alkaakohan sitä tulla vanhaksi... :)

1 luomu omena

  2 rkl tärkkelysjauhoa

1/4 tl ksantaania

4 dl kauramaitoa (oatly)

2 dl provenan täyskaurajauhoa

2-3 rkl sokeria

½ tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1/4 tl aitoa vaniljaa

½ tl kanelia

(kookos)öljyä paistamiseen

 

Mittaa kulhoon tärkkelys, ksantaani ja neljännes kauramaidosta. Vatkaa seos tasaiseksi ja lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Anna taikinan turvota hetki. Kuori sillä välin omena ja poista siitä siemenkota. Leikkaa omena ohuiksi siivuiksi. Paista letut kookosöljyssä pannulla. Aseta lettujen päälle siivu omenaa heti kun olet annostellut taikinan pannulle ja kaada omenan päälle vielä loraus taikinaa, muuten omenat karkaavat lettuja käännettäessä.

Tällä ohjeella tulee myös tosi kivat amerikkalaishenkiset blueberry pancakesit, kun jättää tuon kanelin pois, tuplaa leivinjauheen määrän ja tietenkin vaihtaa omenan mustikoihin.

 

Perunapiirakat (9kpl)

Kellojen veivaaminen ees taas vuodenaikojen mukaan on mielestäni ehkä yksi ihmiskunnan typerimmistä keksinnöistä. Ainakin meidän perheessä tuo tunnin siirtymä vaikuttaa arkielämän sujuvuuteen hetken verran. Oma sisäinen kello on ihan kesäajassa ja niin tuntuu olevan myös lasten, nukkumatti tulee ihme aikoihin. Vaan eipä niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Tämä mamma heräsi tänäänkin todella hyvissä ajoin oman sisäisen kellonsa toimesta ja ehti pyöräyttää tuoreita piirakoita aamiaispöytään. Piirakat ovatkin olleet mielen päällä näin joulun lähestyessä. Joulupöytään tulee varmasti tattarilimppua ruisleivän korvikkeeksi ja mieluusti jostakin tuota tattaripuolta sitten vähentäisi, jottei Kaverin joulu mene rasvaamisen puolelle. Ajatuksissa onkin pyörinyt piirakoiden kuoret ja niiden tekeminen kaurasta. Vaan riisipiirakat taidan tehdä kuitenkin perinteisesti ihanaiseen tattarikuoreen, kun ei tuo Kaveri niitä voi kuitenkaan syödä. Tässä tähänastisten kaurakuorikokeiluiden paras tuotos, täytteitä pitää vielä hieman pohtia...

1¾ dl provenan täyskaurajauhoja

1 rkl perunajauhoja

1 rkl kaurakuitusta

1 rkl sopivaa öljyä

ripaus suolaa

½ tl psylliumia

½ dl kylmää vettä

Sekoita kuoritaikinan aineet yhteen ja vaivaa taikinasta tiivis pallo. Anna taikinan tekeytyä kelmuun käärittynä kymmenisen minuuttia. Jaa taikina osiin ja pyörittele tasakokoisiksi palloiksi. Pallot kannattaa peittää kaulimisen ajaksi, koska taikina kuivahtaa tosi nopsaan. Taikina oli helposti käsiteltävää ja käytin kaulimisen apuna vain hiukan perunajauhoa. Kaulitsin kivitasolla, joten en osaa sanoa miten taikina käyttäytyy muulla alustalla. Täytteeksi laitoin kauramaitoon keitettyä suht tykkyä perunamuussia (n. 3 dl). Paistoin piirakoita 250 asteessa vajaat 20 minuuttia. Kypsät piirakat sipaisin todella säästäväisellä kädellä kauramaito/öljyseoksella. Liikaa ei kannata paiston jälkeen kuitenkaan kastella, jotta kaurakuori ei muutu limaiseksi. Kuumat piirakat kannattaa laittaa heti liinan sisään, niin kuori pehmenee mukavasti.

Synttärihumua ja pipareita

Nämä piparit eivät Kaverille sovi, mutta pakko esitellä silti. Esikon kanssa näperreltiin yhdessä kerhokavereille tarjottavaa, kun juhla on nousemassa. Nämä ovat Esikon ihan oman suunnitelman mukaisia ja melkein myös itse toteuttamia. Hieman joutui äiti auttamaan pursottamisissa. 

Ovat ehkä maailmanhistorian hienoimmat prinsessakeksit, vaikka olen ehkä hitusen puolueellinen...

Luumuinen leipä

Tätä ohjetta en kyllä aikonut aluksi jakoon laittaa, koska en itse liiemmin tästä leivästä välittänyt. Maku oli minulle liiankin makeahko. Ohje on siis varsin käyttökelpoinen, koska kritiikki tulee henkilön suusta, jolle makea saaristolaislimppu on kauhistus... ;) Varsinkin lapset tykkäsi ja muuten tykkäsivätkin kovasti. Kaveri äityi lähes raivoamaan, kun en suostunut enempää antamaan leivän sisältämän tattarin vuoksi. Joten tässäpä siis ohjetta.

½ l vettä

1 prk bonan luumusosetta

1½ rkl psylliumia

1 pss kuivahiivaa

1 rkl siirappia

½ dl sopivaa öljyä

1 dl puhdaskaurahiutaleita

1 dl hirvelän kaurakuitusta

1 dl tattarirouhetta

½ dl pellavansiemeniä

½ dl tärkkelysjauhoa

2 dl tattarijauhoa

3½ dl provenan täyskaurajauhoa

Mittaa kulhoon reilusti lämmin vesi ja sekoita siihen psyllium, hiiva, siirappi, luumusose, kaurahiutaleet, kaurakuitunen ja tattarirouhe. Anna turvota kymmenen minuuttia ja lisää sitten öljy, pellavansiemnet sekä jauhot. Sekoita sähkövatkaimen taikinakoukulla tai yleiskoneella viitisen minuuttia. Muotoile taikinasta pellille leipä öljytyin käsin ja ripottele päälle vielä hieman jauhoa. Kohota peitettynä 20 minuuttia, viillä pintaan halutessasi kuvioita ja paista 200 asteessa 40 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista. Omasta mielestäni parasta paahdettuna.

Nakkikeitto

Nakkieittohan on maailman simppelein ruoka, joten en ole oikein osannut sen ohjetta tänne blogiin laittaa. Monasti vaan olen törmännyt kysymykseen: Miten oikein teet keittoja, kun et voi käyttää liemikuutioita? Niinpä... Tätä sitä tuli pohdittua silloin aikanaan itsekin, kun tähän allergiahässäkkään tuli mukaan temmatuksi. Hassua miten ajatukset muuttuvat ruoan mukana. Tänä päivänä pelkkä ajatuskin kaikenmaailman prosessoiduista kuutioista kavahduttaa. Kaikkea sitä on tullutkin syötyä. Parhaat liemet saa itse keittämälla ja silloin, kun ei jaksa ja pakastin on tyhjä, saa mausteilla ihan ok soppaa. Muutenkin tämä ruokailun rajallisuus on tuonut muassaan paljon hyvää. Meidän perhe on kokenut täydellisen ravitsemusherätyksen ja siirtynyt puhtaampiin raaka-aineisiin. Joskus tuntuu, että pipo on mennyt jo liiankin tiukalle, kun lievää ahdistusta tuntee rinnassaan nakkeja pilkkoessaan - prosessoitua lihaa! ;) On siis ihan terveellistä tehdä lasten riemuksi aina välillä soppaa kera nakkien... :D Ihan pakko jakaa myös toinen ajatus käsiteltyyn ruokaan liittyen, tavalliset nakit ja makkarat ovat nykyään kaikessa nitriitillä aikaansaadussa punaisuudessaan jotenkin vastenmielisen näköisiä. Olenkohan ainoa, jolle näin on käynyt, kun aikansa on näitä lisäaineettomia versioita katsellut?!

 1½ l vettä

4 porkkanaa

8 kiinteää perunaa

pieni purjo

10-15 maustepippuria

1 tl valkosipulijauhetta

2 tl sipulijauhetta

2 tl suolaa

1 rkl kuivattua persiljaa

1 pkt vatajan lisäaineettomia nakkeja

sopivaa öljyä

Keitot tulee tehtyä aina milloin mitenki riippuen aikataulusta ja viitseliäisyydestä. Joskus tulee freesattua kasviksia hetki öljyssä ennen veden lisäämistä, mutta tällä(kin) kertaa laiskotti. Silloin tällöin keittoon eksyy lantun tilalle kukkakaalia, mutta nyt tehtiin tällaista perussoppaa. Näin ollen mittasin veden kattilaan kiehumaan ja lisäsin joukkoon mausteet. Ensin sekaan porkkanakuutiot ja hetken perästä perunat. Purjon tykkään lisätä hieman myöhemmin ettei mene aivan muussiksi. Keiton poristessa voi nakkja pyöräyttää pannun kautta. Tämä tapa on opittu omalta äidiltä. Muistan aina, että äidin tekemä nakkikeitto oli erityisen hyvää, koska äiti tapasi ruskistaa nakit pannulla ennen kuin lisäsi ne keittoon. Tämä tapa on periytynyt, vaikkakin äitini kasarinakit olivat kyllä ihan oikeasti ruskeita. Kovin ovat meillä kalpean sorttisia. Nakit sekaan, kun kasvikset ovat pehmeitä.

Parman broileria sienitäytteellä

3 broilerin luutonta rintaa

6 siivua ilmakuivattua kinkkua

(käytin parman kinkkua)

450g herkkusieniä

3 salottisipulia

suolaa

mustapippuria

½ tl valkosipulijauhetta

½ tl kuivattua timjamia

½ rkl tummaa balsamicoa

oliiviöljyä

Halkaise broilerit pituussuunnassa kahtia. Muutama pala jäi hieman paksuhkoiksi ja niitä nuijin vähän ohuemmiksi. Tässä vaiheessa lihojen pintaan voi halutessaan ripauttaa suolaa ja pippuria. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kinkku on suolaista. Meillä mentiin lasten takia ihan pippurilla enkä kyllä ainakaan itse lisäsuolaa kaivannut.

Pilko puhdistetut sienet sekä sipulit ja paista ne pannulla öljyssä Mausta sienet timjamilla, valkosipulilla, suolalla, pippruilla sekä balsamicolla. Anna sienten jäähtyä hetki ja levitä sitten broiskujen päälle. Kääri broilerit rullalle ja kääräise päälle vielä siivu imakuivattua kinkkua. Olin varannut tikkuja kiinnitykseen, mutta kinkku kyllä piti rullat niin hyvin koossa, että en sitten tikkuja kuitenkaan käyttänyt. Asettele lihat öljytyn uunivuoan pohjalle ja pirskottele hieman öljyä myös lihojen pintaan. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Kun otin kääryleet uunista oli vuoan pohjalle valunut suht reippaasti nestettä. Tästä meillä väsättiin kastike. Keitin lientä hieman kokoon ja lisäsin joukkoon 2 dl kaurakermaa. Maistuvaa. 

Jäljelle jääneet lihat syötiin leikkeleenä ja toimivat muuten siinä hommassa oikenkin hyvin. Mikäli maito sopii, suosittelen kokeilemaan näiden kanssa Arla Apetinan rucola & pesto tuorejuustoa. Sopivat yksiin kuin nenä päähän. Harmi, että kaveri ei päässyt tätä yhdistelmää maistelemaan. Eipä mitään, mielen päällä pyörii jo ajatuksia uusista levitekokeiluista...

Tämä ruoka muuten meni ainakin meillä sunnuntaipäivälliskansioon. Todella hyvä vaihtoehto juhlavampiinkin hetkiin.

Marinoidut paprikat kera parmankinkun

Tässäpä hieman erilaista juhlatarjottavaa sen iänikuisen voileipäkakun ja suolaisen piiraan tilalle. Mikähän siinä on, että ihminen tuntee pakonomaista tarvetta tarjota sitä, mitä on aina totuttu tarjoamaan, vaikka toteutus olisikin lähes mahdotonta tässä allergiamaailmassa. Nytpä päätin astua tuntemattomaan ja tarjota jotakin ihan muuta. Pohdiskeliin porukalla ruokia, joista pidämme ja joita kaikki voivat syödä ja tulos oli seuraavanlainen: parmankinkku nam, patonki nam, tuorejuusto/Kaverin tuorejuustomainen levite nam ja vielä paprika kera hyvän oliiviöljyn ynnä balsamicon nam. Päädyimme siis tarjoilemaan kauratattaripatonkia muutaman lisäkkeen kera. Patonki tehtiin taasen tunteella, joten ohjetta ei ole jakoon antaa, mutta leipä nyt on leipää. Tärkeintä oli kaikki muu ja tältä se näytti....

Halkaise pestyt paprikat ja lado puolikkaat pellille kuori ylöspäin. Öljyä paprikoiden pinta ja ripottele päälle hieman suolaa. Paahda paprikoita uunissa kunnes pinta alkaa paikoitellen mustua. Itse pidin ensin vartin 200 asteessa kiertoilmalla, jonka jälkeen jatkoin paistamista vielä 20 minuutin ajan normaalilla keskilämmöllä samassa lämpötilassa.

Kuori hieman jäähtyneet paprikat ja leikkaa siivuiksi.

Paprikasuikaleet marinoin seoksella, jossa oli 3 rkl hyvää oliiviöljyä ja 1 rkl basamicoa sekä ripaus mustapippuria, suolaa ja valkosipulijauhetta. Tuo valkosipulijauhe nyt on lähinn pyhäinhäväsitys, mutta päädyin tähän ratkaisuun, kun onneton unohdin laittaa paprikoiden kaveriksi valkosipulinkynsiä uuniin paahtumaan. No hyää oli kyllä näinkin.

Parmankinkun kaveriksi olin kaavaillut rucolaa, mutta tällä kertaa ruokakauppamme rucolatarjonta oli, no hieman kuivahkoa, joten tyydyin basilikaan. Ensi kerralla kyllä ajan toiseen kauppaan... Lautasen sipaisin oliiviöljyllä, jotta kinkun eivät liimaudu ikävästi kiinni alustaansa.