Jäätelökesä kaikettomana

Jo talvella bongasin Pirkka sarja uudet jäätelöt. Näissä ei ole mitään meitä allergisoivaa, ei edes sitä inhaa rypsiä mitä kaikkeen aina tungetaan, joka on pieni ihme. Lisäksi nämä ovat ehdottomasti normeimmat kaikettomat jäätelöt ikinä. 

Mustaherukka ja Mango-Passion sopivat muuten todella hyvin vierekkäin samaan kuppiin täydentämään toisiaan. Nam! Tästä tulee todellakin jäätlökesä meidän talouteen! :)

Kasariruokaklassikko: Pyhäpäivän broileri

Maidoton juusto on palauttanaut ruokapöytäämme oman ehdottoman kasariruokasuosikin kautta aikain: Pyhäpäivän broilerin. Tätä tosiaankin tehtiin minun lapsuudessani nimenomaan sunnuntaiksi, niin työlästä sen valmistus oli. Siihen aikaan broilerit löytyivät pakastealtaasta ja ruoan valmistus aloitettiin linnun sulatuksella. Lauantaina sitten kananen kypsennettiin painekattilassa ja sen jäähdyttyä liha putsattiin ja pilkottiin odottamaan seuraavaa päivää, jolloin pästiin itsen ruoan valmistukseen. Täytyy sanoa, että nykypäivän version on huomattavasti nopeampi ja helpompi valmistaa.

Tätä on siis syöty ilolla kylminä talvipäivinä ja kunnon kuvaakaan en ole muistannut räpsäistä, joten joudutte tyytymään tällaiseen "syötiin jo" tyyppiseen otokseen.

1 broileri tai 3 kokokasta broiskun rintaa 

tai 800g maustamattomia broilerinfilesuikaleita

6 dl riisiä 

pinnalle Violife raastettua pizzajuustoa maun mukaan

Kastike:

½ dl oliiviöljyä

2 rkl suolatonta curryjauhetta

4 rkl maissijauhoa (sitä keltaista) tai riisijauhoa

4 dl vettä

1 reformin kanaliemikuutio

(suolaa)

1 dl raastettua violifen pizzajuustoa

Mausta broilerin liha suolalla ja kypsennä se. Olen tehnyt tätä kahdella tapaa. Luullisesta uunissa kypsennetystä lihasta tulee mielestäni parempi, mutta onnistuu hyvin pannulla paistetuilla suikaleillakin. Keitä riisi ja valmista sillä aikaa kastike. Mittaa kattilaan öljy, curry ja jauhoat ja kuullota hetki, älä ruskista. Lisää vesi koko ajan sekoittaen ja anna kiehahtaa. Lisää kanaliemikuution ja juustoraaste. Anna juuston sulaa kunnolla. Kastikkeeseen voi lisätä halutessaan suolaa, riippuu kuinka suolaista liha on.

Laita öljyttyyn vuokaan keitetty riisi ja levitä päälle kanapalat. Kaada päälle kastike ja kuorruta juustoraasteella. Määrä riippuu tekijästä, meillä laitetaan reilusti. Paista 225 asteessa kunnes pinta on kullanruskea. Noin 30-40 minuuttia.

Jos minulta kysytään niin tämän kylkeen sopii kasarihenkeen tehty porkkanaraaste joko appelsiini- tai ananaslohkoilla. Toinen mainio partneri on kiinankaali-ananas salaatti. :)

Kaiketonta juustoa

Blogia on tullut viime aikoina päivitettyä harvakseltaan... Mitä? Eikö kerran vuodessa riitä? :D
Harkitsin jo lopettamistakin, mutta sitten tuumin, että kirjoittelen kun jaksan. Ei ne ruokaohjeet vanhaksi mene. Ja nyt tuli fiilis kirjoitella!

Meillä on talven aikana elvytelty jo menneisyyteen hukatuksi luultuja ruokia, kun paikallisen marketin hyllyihin ilmestyi kaiketonta Violife merkkistä juustoa. Juusto on maidoton, gluteeniton, soijaton, munaton ja meille tärkeänä myös rypsitön. On leivän päälle vuoltavaa ja parmesaania pastaan. Hämmentävän juustoinen maku noissa, vaikka eihän se nyt ihan yksi yhteen olekkaan. Ruoan valmistuksessa nämä ovat olleet kultaakin kalliimpia. Ja Kaveri on niin ikionnellinen omasta juustostaan, että tämän äidin sydän on edelleen ihan sykkyrällä. Suosittelen kaikille maitovammaisille tätä.

Alla olevissa kuvissa parmesaani vasemmalla ja edamin tapainen oikealla. Pizzajuustoakin tältä valmistajalta löytyy ja se on parhaiten sulavaa esim. kuorrutteissa ja sen sellaisissa.

Kananmunaton marenki

Ympäri nettiä on viime aikoina kuhistu säilöttyjen kikherneiden nesteen käyttämisestä kananmunan asemesta. Kutkuttava ajatus; munaton marenki. Ainoa ongelma meidän taloudessa tässä asiassa on epätietoisuus kikherneiden sopivuudesta. Ja eihän niitä kaapistakaan tähän hätään löytynyt. Tuli kuitenkin mieleen kokeilla GoGreenin suurten valkoisten papujen säilöntälientä, kun niitä sattui kaapissa olemaan ja tiesin niiden sopivan Kaverillekin. Voin myöntää, että aavistuksen olin skeptinen, mutta marenkia tällä ohjeella syntyi kuin syntyikin. Voitte kuvitella kuinka paljon nyt jyllää kokeiluideoita mielessä... Onneksi kohta alkaa kesäloma! ;)

1½ dl GoGreen suurten valkoisten papujen sälöntälientä

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl sitruunanmehua

Mittaa papujen säilöntäliemi vatkauskulhoon ja vatkaa se sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaahdoksi. Koostumus muistuttaa erehdyttävästi vatkattujen munanvalkuaisten koostumusta. Lisää loput aineet ja vatkaa siitisen minuuttia kunnen on syntynyt tiukka valkoinen massa. Pursota marengit pellille leivinpaperin päälle. Väliä on hyvä jättää, koska marengit leviävät hieman paistuessaan. Tästä määrästä taikinaa tulee kaksi pellillistä. Paistoin marenkeja vajaassa 100 asteessa kiertoilmalla tunnin ja kolme varttia. Paistamisen jälkeen sammutin uunin ja annoin marenkien vielä kovettua uunissa sen viiletessä. näistä tuli ihanan kevyitä ja ihan oikean marengin oloisia. Suosittelen!

Massa ennen pursotusta.

Maidoton lisäkekurkkusalaatti

Grillatun lihan ja perunan kanssa on meillä tykästytty syömään tällaista kurkkusalaatintapaista lisäkkeenä ja kastikkeen korvikkeena. Tykätään kaikki ja tästä tullee tulevan kesän hitti.

1 dl Oatlyn creme fraichea

1½ dl sopivaa suolakurkkua hienoksi kuutioituna

(käytin herkkumaan coctailkurkkuja)

1½ dl tuorekurkkua hienoksi kuutioituna

1 tl kotisinappia

1-2 kierrosta mustapippuria myllystä

ripaus valkosipulijauhetta

Pilko kurkut ja sekoita ainekset. Anna makujen tasaantua jääkaapissa ainakin tunnin verran.

Uusia sopivia ja silmiä turvottavia!

Meidän perheessä puhaltelevat uudet tuulet. Takana on on siedätystä, työtä ja vahinkoa. Tuloksena kuitenkin laajentunut makumaailma, kun kuvaan ovat ilmestyneet säilykeananas sekä kuivattu herne. Ja tosiaan kyse on nimenomaan omaan liemeensä säilötystä ananaksesta ja KUIVATUSTA herneestä. Herneinnostuksissa mentiin kokeilemaan pakastevihannessekoitusta, jossa mukana oli sokeriherneen palkoja ja loppu oli historiaa... Herneenpaloista seurasi ataraxia, ihottumaa ja valvottu yö. Elikkäs herne sopii vai puoliksi tapettuna. Riemu on kuitenkin elossa ja suuri, koska tämä ruokarintaman valloitus on tuonut ruokapöytäämme ensimmäisen sopivan eineksen: purkkihernekeiton. En olisi kuunaan uskonut, että purkkihernekeitto voi tuottaa yksilölle niin paljon iloa, mutta niin se vaan teki ja tekee edelleen; joka torstai. Sain tuossa taannoin muuten kommentin, että eräässä taloudessa ei kyllä purkkirokkaa syödä vaan tehdään kaikki itse. :D :D :D Hieno homma! Good for you! :D

Ja täytyypä sanoa, että ananaksen saaminen ruokavalioon toi pizzaan ihan uutta ulottuvuutta. Kinkusta ja ananasmurskasta saa pizzaan aivan ihanan maidottoman täytteen. Jännä juttu muuten, että minä joka olen aina vihannut perinteistä juusto-ananaspizzaa, pidin näistä maidottomista versioista. Pohjana meillä toimii nykyään tämä leivinjauheella toteutettu malli jauhoja vaihdelleen. Kuvassa oleviin käytin perunajauhoa, maissijauhoa, kaurajauhoa ja riisijauhoa. Punakammassa versiossa täytteenä kalkkunameetvursti, paprika ja herkkusieni. Hyviä olivat molemmat.

Pääsiäistunnelmia

Hui, tämä on tämän vuoden ensimmäinen postaus... Elämä on puristanut tässä osoitteessa viimeisetkin mehut, joten jostakin on pitänyt karsia; tällä kertaa se oli tämä blogi. Nyt viimein alkaa tuntua siltä, että tännekin jaksaa taas jotakin sisältöä tuottaa, joten iloisia uutisia kaikettomien pääsiäistuotteiden saralta on luvassa. :)

Tänäkin vuonna Kaverin pääsiäismunat tuli tilattua Dammenbergiltä, mutta olipa silti suuri riemu löytää jotakin uutta tältä rintamalta. Anoppi tuossa mainitsi, että oli sattumoisin bongannut Punnitse ja säästä puodista kaikettomia suklaamunia, mutta ei ollut sitten kuitenkaan rohjennut niitä ostaa. Olisipa vain rohejnnut, sillä tutkimusmatka kyseiseen kauppaan tuotti ihan mielettömän ilon. Kaveri pomppi ja kiljahteli riemusta tajutesaan, että hänelle löytyi suklaamunia ja vieläpä valinnnan vaihtoehtoja. Niin no, me kyllä ostettiin molemmat, ei tarvinnut valita. :D Tämä kaikki pyyhki pois sen mielipahan, jota palmusunnuntain virpomapalkat tuottivat. Niin, ei maidoton suklaalevy vaan nelivuotiaan silmissä ihan korvaa suklaamunaa, jonka sisällä on yllätys. Eihän näissäkään ole, vielä... Arvaatte varmaan kuka ensi yönä murtautuu Kinderiin ja sijoittaa keltaisen pökäleen allergiamunan sisuksiin. Dammenbergiin kun ei valitettvasti yllätystä saa mahtumaan, mutta näihinpä saa. Alla kuvia päivän saaliista. <3

Vasemmalla D&D choclatesin muna ja oikealla Plamilin.

D&D munan ainesluettelo.

Plamilin munan ainesluettelo.
Ja tämähän muuten oli myös luomu ja reilun kaupan tuote. Peukut sille :)

D&D munan pakkauksessa oli hauska labyrintti takapuolella.

Ja jälleen vasemmalla D&D ja oikealla Plamil.

Lisäilen makuraadin arviot sitten myöhemmin...

Lisäys 16.4.2015: 
Näistä kadesta voiton vei ehdottomasti Plamil kaikissa kategorioissa. Plamil on maukkaampi, luomumpi, reilumpi sekä maksaa vain puolet kilpailijastaan. Tosin meillä taidetaan jatkossakin pysytellä dammenbergin munissa, ovat maualtaan voittamattomia. :)

Uusi vuosi mallia 2015 kera perunasalaatin ton-ton-ton

Uuden vuoden menu on lasten toiveesta nakkeja ja perunasalaattia (siitäkin huolimatta että neuvotteluja on käyty ;). No ainakin mennään perinteitä kunnioittaen. Perunasalaattiin kokeilin tuota tässäkin blogissa vilahdellutta uutuutta eli Oatly kaura fraicea. Inhottaa tosin sen sisältämä rypsi, kun tiedän että huomenissa tarvitaan Kaverin taipeisiin kortisonia. Vaan menkööt aina silloin tällöin, jospa samalla tapahtuisi rypsille siedättymistä siinä samalla. Tässäpä maidoton, munaton ja soijaton perunasalaatti siis. :)

6 isoa kiinteää perunaa

1-2 (luomu) omenaa

1/4 purjosta

2-3 suolakurkkua

1 prk Oatlyn kaura fraicea

2 tl kotisinappia

1/4 tl suolaa

1 tl etikkaa

½ tl valkosipulijauhetta

pari kierrosta mustapippuria myllystä

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä. Itse keitin kuorineen, kun jostakin syytä peruna on tällä tavoin makuisampi. Anna perunoiden jäähtyä ja pilko sillä aikaa muut ainekset. Tuo käyttämäni purjokin oli muuten suurempaa kokoluokkaa, joten 1/4 on määränä suuntaa antava. Olisiko ollut noin 1½ dl hienoksi suikaloitua purjoa. About. Sekoita kastikeainekset. Kuori ja kuutioi perunat, sekoita yhteen aiemmin pilkottujen ainesten kanssa ja kaada päälle kastike. Kääntele niin, että kastiketta on joka puolella. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia.

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää joulua!

Joulua on valmisteltu kovalla tohinalla ja keittiö on kyllä ollut taasen tämän talouden käytetyin huone. Nyt on kaikki valmiina ja meidänkin talouteen laskeutuu joulurauha. Ihan harmittaa etten ole ehtinyt ja jaksanut postailla uusia juttuja nyt jouluksi, mutta ehtiihän sitä joulun jälkeenkin. Ei ne ohjeet ehdi vielä ensi jouluksi pilalle mennä. ;) Tulossa on siis kaiketonta lanttulaatikkoa ja Kaverin synttäritkin päivittyvät pienellä viiveellä. Nyt kuitenkin hyvän joulun toivotus kera muutaman jouluruokaisen kuvan....

Oi kuusipuu, oi muovipuu...

Joulu on taasen ovella ja tässä taloudessa sen valmistelut on aloitettu tänä vuonna aiemmin kuin koskaan aikaisemmin. En muista olenko täällä blogissa kertonut, että Esikolla on tätä nykyä astmapiippu. Kaverin ollessa allerginen ruoka-aineille, Esikko hoitelee pölypuolen. Viime joulu yskähdeltiin allergialääkkeiden voimalla ja aamuisin niin omat kuin Esikonkin silmät olivat turvonneet. Kuusi sai lähtöpassit aika nopealla tempolla ja samalla oireet helpottivat. Arvaattekin jatkon. Tämä vuosi on tehty surutyötä joulukuusen haudalla.

Päätin kuitenkin tehdä parhaani löytääkseni mahdollisimman aidonoloisen tekokuusen ja sellainen löytyikin Ruotsista. Hinta hieman kirpaisi, joka rahteineen oli lähes tarkalleen 300€. Vain yhden toimittajan kautta kuusen ostaminen oli alunpitäen mutkattoman oloista ja vaikka mutkia tulikin, oli asiakaspalvelu ensiluokkaista. Tästä jäi todella hyvä mieli. Kaupan linkki tässä. Sieltä löytyy valikosta jul ja sen alta julgranar jne. Kuusi kulkee nimellä Svensk gran 210cm.

Kyllä jännitti, kun paketti sitten saapui. Olin ostanut kalliin kuusen näkemättä sitä luonnossa.

Paketin avaaminen kuitenkin tuotti iloisen yllätyksen. Kuusi on todella aidon näköinen. Ensinnäkin se on kauttaaltaan ns. PE kuusi eli siinä ei ole tekokuusille tyypillistä lamellimaista oksistoa edes tyvessä. Lisäksi oksan rangat ovat ruskeita.

Toiseksi kuusen runko on aitoa puuta alaosan tyvioksia myöten. 

Yleensähän runko on ihan muovia tai vaihtoehtoisesti vihreällä karvalla peitettyä muovia ja rungossa rellottavat muoviset oksankiinnikkeet. Eiii!

Kolmanneksi kuusi on luonnollisen epäsymmetrinen.

Tästä onkin revitty huumoria. Aiempina vuosina kun olen tirissyt juurikin epäsymmetrisyydestä. Nyt maksoin itseni kipeäksi sen vuoksi. :D Ainoa pienen pieni miinus on kuusen korkeus 210cm, joka olisi saanut olla mieluusti hieman enemmän. Tämä johtunee osin siitä, että meillä on aiempina vuosina ollut aavistuksen korkeampi kuusi, kun kotimme katto on korkealla. No kaikkeen tottuu ja tämä nyt on sellainen hakemalla haettu miinus. Muovikuuseen siirtymisessä minulle tärkeintä oli se, että ovelta ei pysty oitis sanomaan onko kuusi aito vai ei. Tietääkseni kaikki meidän tutut eivät tätä blogia lue, joten aion testata kuusen autenttisuuden olemalla asiasta ihan hiljaa. ;) Tänne oli kuitenkin pakko tunnustaa, mikäli joku muukin etsii pakon edessä jouluksi kuusta samoilla kriteereillä kuin me. Täytyy sanoa, että SUOSITTELEN!

PS. Jouluksi lupaan laittaa kuusesta kuvan koristeineen.

Isänpäivän juttuja

Isänpäivät osaavat olla yhtä lentämistä. Senpä vuoksi ratkaisin tämän vuoden juhlinnat niin, että kaikki perheemme isät kokoontuivat meille juhlimaan. Loistoratkaisu kaikkiaan. Vaikka tekemistä keittiön puolella riitti, niin täytyy kyllä sanoa, että nautin täysin rinnoin kestitsemisestä. Jotenkin juhlien järjestäminen on aina mukavaa ja kun ruoka maistuu, niin mikäs sen parempaa. Päivän kohokohta taisi kuitenkin olla lasten taiteilemat tyynyt papalle ja ukille. Huippuhienoja! Oli ihana seurata, kun lapset niin ajatuksella ja rakkaudella piirsivät.

Kaverin teokset....

ja Esikon taiteilut.

Ruokapuolelta esittelyyn pääsee tällä kertaa vain jälkiruoka, kun juhlahumun keskellä unohtui pääruoka kuvata. Tarjolla oli broilerinleikkeitä herkkusieni-pekonikastikkeessa. Postailen ohjeen myöhemmin, koska sitä ruokaa tullaan syömään vielä monena talvisunnuntaina. Tässä kuitenkin sukaalaavaahto vadelmakastikkeella. Innoituksena toimi Esikon synttäreiden hyytelökakku.

2 prk GoGreen kauravispiä

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 120g tummaa 70% suklaata

(käytin Pirkan 72% reilua ja luomua)

200 g vadelmaa

½dl vettä

½ dl sokeria

Vadelmakastike kannattaa valmistaa jo hyvissä ajoin. Itse tein sen jo edellisenä päivänä. Keitä vadelmia, vettä ja sokeria muutama minuutti. Anna jäähtyä hetki ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Siivilöi kastikkeesta siemenet pois ja nosta jääkaappin viilenemään.

Valmista sukalaavaahto hetki ennen tarjoilua. Sulata suklaa ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vaahdota kauravispi ja sokerit. Sekoita peini määrä vaahtoa suklaaseen ja lisää sitten suklaa loppuun vaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Annostele tarjoiluastioihin, jos tarjoilet vaahdon heti. Mikäli vaahto on jääkaapissa liian kauan, se kiinteytyy ikävästi. Eli jos vaahdon tekee hyvissä ajoin, kannattaa se jättää sekoituskulhoon ja vatkata vielä kertaalleen kuohkeaksi ennen tarjoilua. Koristele vaahto vadelmakastikkeella ja vaikkapa sitruunamellissan lehdillä ynnä tomusokerilla. Loistava kahvin kaveri tämä.

Esikon synttärihumuja

Meillä on JUHLITTU viime aikoina oikein urakalla. Tänä vuonna perheemme lähipiiriin oli levinnyt matkailukuume, joten Esikon synttäreitä juhlittiin pariin otteeseen ja sitten vielä päälle kaverisynttärit. Huh huh!

Varsinaisena juhlapäivänä tarjoamiset toteutettiin myös Kaveria silmällä pitäen. Esikon kakkutoiveena oli valkosukalaajuustokakku, joten kaksi kakkua tuli sitten leivottua. Kaverin kakun tein riskillä ja käytin Oatlyn kaurahapankermaa, joka siis sisältää rypsiä.

Pientä röhelöä tuli poskiin, mutta niistä selvittiin yhdellä kevyellä kortisonilla.  Tätä tullaan juhlahetkinä käyttämään jatkossakin. Samalla hoituu rypsin siedätyskin. Tarjolla oli myös perunalepuskoita, savulohta, parmankinkkua, tuorejuustoa, Kaverin omaa levitettä, viinirypäleitä sekä ikisuosikkiohjeellamme valmistettuja keksejä. Puolet tein hillosilmiksi ja puolet dippasin sulaan tummaan suklaaseen ja koristelin appelsiinimehuun tehdyllä pikeerillä.

Kaverin kakku (etualalla)

Pohjan tein murokekseistä ja kookosrasvasta, mutta määriä en osaa sanoa, kun ihan kokeilumeiningillä mentiin. Sen verran pohjaa, että 18 cm irtopohjavuoka peittyy. :D

1 prk GoGreen kauravispiä

1 prk Oatlyn kaura fraicea

1 prk piltti mangososetta

3/4 dl sokeria

½ vaniljatangon siemenet

4 liivatetta

½ dl appelsiinimehua

Vispaa GoGreen, sokerit ja fraice. Lisää mangosose ja sekoita. Sulata liotetut liivatteet mehuun ja kaada ohuena nauhana vaahdon joukkoon kokoajan sekoittaen. Kaada massa irtopohjavuokaan keksipohjan päälle. Vuoan reunat vuorasin leivinpaperikaistaleilla, jotka liimasin reunoilla tilkalla öljyä. Anna kakun hyytyä kylmässä ainakin kaksi tuntia ennen kuin lisäät päälimmäisen kerroksen.

Päällisen keltainen osuus on tehty piltin mangososeesta ja täytyy sanoa, että en suosittele. Kahden purkin sisältö ei hyytynyt lainkaan kolmella liivatelevyllä. Perin outoa. No sentään kesti kakun päällä.

Kakkoskierroksen kakku oli sitten sukalainen. Ja täytyypä sanoa, että pesi tuon ensimmäisen version 6-0. Ei sille vaan mitään mahda, että suklaalla saa loistavasti peitettyä kaurakerman hieman erikoisen maun. Tästä tulee varmasti yksi meidän perheen kestosuosikeista. Ja totesin, että tulen varmaan muutenkin siirtymään hyytelökakkuihin. Niin paljon helpommalla pääsen. ;)

Suklaa-vadelma hyytelökakku

100g tummaa suklaata (Lindt 70%)

1 prk GoGreen vispiä

1 prk Oatlyn kaura fraicea

½ dl ruokosokeria

2 tl vaniljasokeria

4 liivatetta

½ dl appelsiinituoremehua

200g vadelmaa

1 rkl sokeria

0,75 dl vettä

2 liivatetta

Työvaiheet ja pohja samat kuin yllä olevassa kakussa. Vadelmat ja sokeri kiehautetaan yhteen ennen liivatteita, jotka siis voi lisätä suoraan vadelmasoseeseen. Ja ulkolaisia marjojahan pitää muistaa keitellä vähintään se 2 minuuttia. 

Kaverisynttäreiden ehdoton ykkösjuttu minulle oli se, että ostin kaiken tarjottavan kaupasta. En tiedä mitä 6-vuotias pikkuvieras mietti mielessään, kun vastasin kakkua haikalevaan kysymykseensä, etten leiponut kun ei ollut pakko. :D No sen minkä keittiössä säästelin, niin täytyy myöntää, että ohjelmapuolella mopo lähtikin sitten käsistä. Yllättäen meidänkin taloudessa on raikunut Robinin tahdit ja arvaatte varmaan millä teemalla juhlittiin. Olipas hauskaa katsella, kun kymmenen kuusivuotiasta diskosi ja lauloi Boom Kahia mukana sanasta sanaan.

 Ihania olivat kerrassaan. Ohjelmanumerona kiinnitettiin Robinille rusettia, vanhan aasinhäntäpelin uudelleenvarioinnilla. Eikös ole muuten perin tyylikäs pahvirobbari. Meillä oli kyllä Esikon kanssa hauskaa kun tätä väännettiin. :)

Kiitosta ja ylistystä!!!

Ja mitäs on kuvassa???

No siinä komeilee Esikon kummin leipomat ihanuudet ja kohdennettuna nimenomaan Kaverille. Kuvasta puuttuu tosin suklaakakun kylkiäisinä tarjottu riisijäätelö ja auringonkukkaöljyyn tehdyt pop cornit, kun sekosin nähdessäni notkuvan pöydän ja oli vaan pakko kuvata HETI. :)

Lisäksi kaikki muukin oli gluteenitonta. Minäkin sain syödä vapaasti. Voitteko kuvitella fiiliksiä?! Ei ikinä koskaan misään muualla meitä huomioida näin. Esikon kummi tekee Kaverille sellaisia muistoja, että ne varmasti kulkevat pojan mukana läpi elämän. Hyvä ihminen on hän. 

Ja kyllä Kaveri nauttikin. Syöminen suoritettiin sellaisella paneutumisella, että pelkäsin lapsen mahan poksahtavan. Ja sillä on muuten väliä onko kyseessä eväät vai juhlapaikan omavaraiset tarjoilut. Kyllä se lapsi tajuaa nämä asiat. Kaverin onnen ja kiitollisuuden näki jo naamasta. Kotimatkalla asia sai vahvistusta, kun kakkua ruodittiin ja kiiteltiin moneen otteeseen.

Kiitos ja halaus kokille! <3

Uutta leivän päällistä

Kylläpä on mukavaa, kun kauppoihin ilmestyy silloin tällöin jotakin Kaverillekin sopivaa. Uusimmat löydökset ovat Herra Snellmanin kalkkuna meetvursti

 ja Vatajan Mummon lisäaineeton maksamakkara, 

joka on soijaton, jauhoton, munaton ja maidoton. Tuossa metukassa tosin on nitriittiä, mutta menkööt. Kiva lisä ruokapöytään silloin tällöin.

Gluteeniton tomaatti-valkosipuli-basilikaleipä

Yhdenlainen leipäviritys jälleen. Tämän idea lähti jääkaapissa lojuneesta tomaattipyreetuubin jämästä. Harmittaa kun usein sitä jää homehtumaan tuubin pohjalle muiden kokkailujen jälkeen. päätin kokeilla voiko pyreetä hyödyntää leipätaikinassa ja todellakin voi. Hauskaa vaihtelua leipätarjontaan.

½l lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

1½ rkl psylliumia

2 rkl tomaattipyreetä (mutti)

1 tl suolaa

1 tl valkosipulirouhetta

1 tl sokeria

n. 4 dl provenan täyskaurajauhoa

n. 4 dl täysjyväriisijauhoa

1 dl maizenan maissitärkkelystä

1 dl tattarilesettä (virtasalmen viljatuote)

½ dl Hirvelän kaurakuitusta

2 dl auringonkukansiemeniä

kourallinen suikaloituja basilikan lehtiä

2 rkl sopivaa öljyä

Mittaa kulhoon vesi, hiiva ja psyllium. Sekoita ja anna turvota hetki. Lisää joukkoon tomaattipyree, öljy, sokeri, suola ja valkosipuli sekä kuivat aineet muutamassa erässä koko ajan sekoittaen. Meillä homman hoiti yleiskone. Muotoile taikinasta leipä pellille. Nykyään teen nämä perusleivän malliset leivät usein niin, että kaavin taikinan jauhotetun leivinpaperin päälle pitkulaiseen muotoon. Ripottelen myös taikinan päälle jauhoa ja muovaan leivän leivinpaperin avulla tarttumalla paperin reunoista kiinni ja ikään kuin heilutellen muovaan leivän. En tiedä ottiko tästä selostuksesta nyt tolkkua, mutta toimiva kikka mikäli pysyitte kärryillä. 

Anna leivän kohota peitettynä puolisen tuntia ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Omenoista sosetta

Blääh, omenoita on kyllä ongelmaksi asti. Pakastimessa on nyt omenasosetta ensi talven tarpeisiin enemmän kuin riittämiin. Pitänee hankkia isompia kattiloita, mikäli ensi vuonnakin sato on näin runsas. Meiltä löytyy useitakin kolmen litran vetoisia, ja onneksi näin jotta sain keitettyä sosetta monta kattilallista kerralla.

Pilkoin omenoita kattilaan niin paljon etteivät meinanneet sisällä pysyä. Päälle ripottelin ½ dl ruokosokeria ja kattilan pohjalle lorautin desin vettä. Omenat kiehuivat miedolla lämmöllä pehmeiksi kannen alla vartin verran ja pienoisen jäähdytyksen jälkeen ajoin soseen hienoksi sauvasekoittimella. Ensin meinasin maustaa soseita valmiiksi, mutta hylkäsin ajatuksen. Mukavampi kuitenkin, että pakastimessa on perussosetta ja maustamisen voi hoitaa aina tarpeen mukaan. Tuo sokerin määräkin oli juuri passeli, ei tullut liian makeaa. Sokeriakin voi halutessaan lisätä myöhemmin. Tuosta kolmen litran kattilallisesta omenoita tuli aina reilut puolitoista litraa valmista sosetta. En tiedä, jotenkin tällainen itse tehty talvivarasto tuntuu aina mukavalta. :)

Syksyn piirakkasatoa

Heipä hei! Elossa ollaan, mikäli olette miettineet. :D Arki imaisi kyllä loman jälkeen sellaisella voimalla, että ei ole bloggailuun oikein ehtinyt syventyä. Ja myönnettävä on myös se, että vanhoilla resepteillä on syksyä menty ja uusien viritysten kohdalla on muistiinpanot jääneet väliin. Ihan harmittaa jotkut, kun ei muista mitä tuli tehtyä. Yksi niistä alla komeileva kaiketon kurpitsapiiras.

Kuten näkyy, teos kärvähti pienesti, kun emäntä roikkui puhelimessa ja munakelloa ei tietenkään ollut käytössä. Tuon käryämisen ja Kaverille ilmaantuneet pienen poski-ihottuman vuoksi ei sitten tullut laiteltua asioita ylös. Tämä oli kyllä hyvää, joten korjaillaan nahkaa ja käydään maitoaltistuksessa tässä välillä, niin ohjetta kyllä tulee. Ja vähemmän ruskettunut kuvakin toivottavasti. Tahdoin nyt kuitenkin jakaa tämän Strömsö-osastoon. ;)

Vähemmän kärynnyttä osastoa edustaa sitten kuituinen omenapiiras, joka on muuten tehty ruokosokerista. Kyllä, ruokosokeri sopii tätä nykyä rajoituksetta ja siitä olen superiloinen. Vaikka sokeri on sokeria, niin eikös kaikki ruskea ole aina vähän terveellisempää? :D Ja omenaa onkin tullut tänä vuonna. Vaikka meillä on vielä tosi nuoret puut, niin sato on ollut runsaampi kuin koskaan aiemmin. Piskuisten puidemme oksat on täytynyt tukea yksitellen, etteivät katkea omenoiden painosta. Pitänee tehdä viikonloppua hilloja ja soseita talven varalle. No tässä nyt kuitenkin tätä ohjetta. Toimii hyvin uunista suuhun periaatteella. Säilyvyydestä en lupaile mitään, kun tänään tehtiin. Ai niin, lupasin mainita, että Esikko asetteli omenat. Tärkeitä nämä. :)

1 dl provenan täyskaurajauhoa

3/4 dl tattarijauhoa (keskisen mylly)

1 dl perunajauhoa

1 dl puhdaskaurahiutaleita

1/4 dl Hirvelän kaurakuitusta

1 dl ruokosokeria

1 tl psylliumia

1/4 tl ksantaania

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa, kardemummaa, kanelia ja inkivääriä

1 dl vichyä

1 dl kaurajuomaa (oatly luomu)

1 dl vaaleaa oliiviöljyä

6 valkeaa kuulasta

sokeria ja kanelia

Viipaloi ja putsaa omenat. Meillä käytettiin kuorineen kaikkineen. Sekoita kuivat aineet yhteen. Mittaa joukkoon nesteet sekä öljy ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi piirasvuoan pohjalle, lado päälle omenat ja ripottele vielä sokerikanelilla. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 35 minuuttia. Piirakan kylkeen kannattaa varata jotakin vaniljakastikkeen tapaista. Meni kyllä näinkin, kun ei kaapin kätköistä kookoskermaa löytynytkään.

Broileri pasta salaatti ton-ton-ton

Huh huh hellettä! Kuumalla ilmalla ei kyllä tahdo ruoka maistua, ei aikuisille eikä sen paremmin lapsillekaan. Hiljattain pasta on palannut ruokalistalle, koska maissia Kaveri voi tätä nykyä vedellä rajoitteetta. SamMills merkkinen täysmaissipasta on helpottanut elämää kummasti. Ja mikä parasta, niin tätä löytyy kaiken mallista spagetista penneen. :D

 Tällä kertaa pasta löysi tiensä salaattiin, joka näin kuumuuden keskellä on ruokien aatelia.

200g Penne maissipastaa

500g maustamattomia broilerin filesuikaleita

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta

2 kourallista basilikan lehtiä

1 dl hyvälaatuista neitsytoliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

ripaus suolaa ja mustapippuria

250g miniluumutomaatteja

1 tuorekurkku

½ jäävuorisalaatti

Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Valmista tällä välin pesto. Mittaa sauvasekoittimen kulhoon basilikat, valkosipuli sekä oliiviöljy ja aja tasaiseksi kastikkeeksi. Mausta pesto ripauksella suolaa ja mustapippuria. Valuta pasta ja sekoita sen sekaan pesto. 

Jätä pasta maustumaan ja paista sillä aikaa broileri tilkassa öljyä. Mausta lihat suolalla, pippurilla, paprikalla ja valkosipulijauheella. Kaada kypsät broilerit pastan sekaan, sekoita ja nosta kylmään viilenemään. Kun pastat ja broiskut ovat jäähtyneet pieni joukkoon loput aineet, sekoita yhteen ja anna vielä makujen tasaantua jääkapissa hetken verran.

Täytetty leipä ton-ton-ton

Blogin päivittäminen on näin kesällä jäänyt tyystin. Ruokaa on toki tullut laitettua samaan tahtiin kuin yleensäkin. No onpa sitten syksyisinä sadeiltoina varastossa päivitettävää. :)
Tässäpä kuitenkin yksi ihana kesäkeittiön tuotos, joka syntyi reissuruoaksi. Meille kun ei tien päällä huoltoasemat tarjoa oikein mitään vaihtoehtoja. Näin ollen tämä perhe on tuttu näky pysähdyspaikoilla omia eväitä syömässä. Täytetty leipä olikin mitä mainion matkaeväs: all in one. Ja luulenpa tämän herkun löytävän tiensä myös tuleviin juhlapöytiin. Superhelppokin vielä, koska lämpöhalvaus iski ja kerrankin käytin valmista jauhoseosta.

1 pkt Virtasalmen viljatuotteen vaaleaa jauhoseosta

Taikinan ohje löytyy paketin kyljestä. Ja jotta taaskaan ei olisi mennyt kuin Strömsössä, jouduin lisäämään taikinaan 1 dl:n tattarijauhoa ja 1 dl:n provenan täyskaurajauhoa, taikinan jäädessä aivan liian löysäksi. Toisaalta tällä tavoin taikinasta tuli juuri mukavan kokoinen. Vettä vähentämällä olisi varmaan ollut hieman tynkä.

Valmiin taikinan kaulitsin jauhoja apuna käyttäen ohueksi leivinpaperin päälle. Leivitn kaulitun taikinan päälle täytteeksi aurinkokuivattuja tomaatteja, 5 siivua parman kinkkua, pari uutta perunaa siivutettuna, tuoretta oreganoa sekä valkosipulirouhetta. Rullasin leivän leivinpaperin avulla muotoonsa ja annoin kohota peitettynä vartin verran. Viiltelin ja jauhotin pinnan ennen paistamista.

Leipä paistui 225 asteessa puoli tuntia ja lepäsi paistamisen jälkeen ritilän päällä. 

Tämä oli hyvää!