Totaali avautuminen

Yritän aina pitää lipun korkealla. Olen todennut, että toiveikas mieliala synnyttää jaksamista ja tarmoa. Itsesäälissä rypeminen ei edesauta haastavissa elämäntilanteissa piirunkaan vertaa, joten sellaisen olen jättänyt elämästäni pois. Vaan aina joskus, kun elo kasaa peräperää ärsytyksen nostattajia samasta aiheesta, alkaa vaan yksinkertaisesti kiehuttaa. Seuraa purkaus, joten jos tuntuu ettei sellaista halua lukea tai että mieli pahoittuu, suosittelen jättämään tämän postauksen väliin. Nyt lähtee...

Perheessämme mylläävät allergiat ovat viime aikoina magneetin lailla keränneet kiehuttajia kylkeensä. Nyt sitten tosiaan kiehahti ja aion purkaa asioita, jotka ärsyttävät:

Miten oikein jaksat, itse en jaksaisi - kommentit. Yleensä osaan nämä laskea toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta jostain systä lähiaikoina on nostattanut näppylöitä. Pakko on sellainen jännä juttu elämässä, että sen voimalla jaksaa. Kyllä maailmassa olisi paljon vähemmän keskeneräisiä asioita, jos pakkoa voisi vapaasti kaupan hyllystä pullotettuna ostaa. Kun se nyt on niin, että valinnaisista syistä voi kuka tahansa alkaa kasvissyöjäksi tai karppaamaan, mutta kun tämä allergiaruokavalio on siitä harmillinen juttu, ettei niinä päivinä, kun ei oikein jaksa ideologiaa seurata, voi mäkkäristä hamppariateriaa hakea. Tiedän, että ihmiset eivät tarkoita pahaa. Joskus vaan keittää yli.

Voithan sinä muulle perheelle kokata sitä ja tätä. Niin voinkin. Kovin vähän kun tulee tuolla keittiössä muuten aikaa vietettyä. Hieman realiteettia kiitos.

Ruokarotaation käsittämisen vaikeus. Kyllä, meillä on kapallinen sopivia ruoka-aineita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä vaan voi nautiskella päivästä toiseen määrättömästi. Ruokarotaation ideanahan on kierrättää ruoka-aineita niin, että ruokien nautiskelija pysyy oireettomana. Tämä aiheuttaa sen, että ihan mitä vaan ruokaa ei ihan minä vaan päivänä voi tehdä. Rotaatiolla pyritään myös takaamaan ravitsemuksellisuutta. Miedän vähillä sopivilla ruoka-aineilla on tärkeää pysyä ruokasuunnitelmssa jo ihan senkin vuoksi, että Kaveri saa mahdollisuuksien rajaamana riittävän monipuolista ruokaa kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Kasvussa meillä ei ole ongelmia ollutkaan, mutta väittäisin, ettei siihen tulokseen ole ilmaiseksi päästy.

Hyvää tarkoittavat tuote-esittelyt. Tiedän, että tässä kohtaa ihmiset ajattelevat ainoastaan meidän perheen parasta. Silti joskus ärsyttää muistaa, mitä kaikkea monet muut allergiset saavat syödä. Ei tästä sen enempää.

Ihohan on ihan hyvässä kunnossa. Niinhän se aina joskus onkin, mutta voidaanko puhua jostakin muusta. Kun Kaveri tästä vielä kasvaa ja alkaa enemmälti kokemaan itsensä yksilönä, voisi näitä viimeistään silloin vähentää. Eihän tällaisia ulkonäköön liittyviä kommentteja lauota toisille aikuisillekaan, miksi se olisi sopivampaa lasten kohdalla. Aikuisten maailmassahan tällaisesta saattaisi saada syytteen!

Sääli. Allergikkoja ei tarvitse ruokapöydässä sääliä suureen ääneen. Se on kuin löisi lyötyä. Eihän toipuvalle alkoholistillekaan kukaan joulupöydässä tokaise, että maistuisi se punkku kinkun kassa sinullekin, mutta harmi vaan kun et voi ottaa. Voivottelu tuntuu lapsesta alentavalta. Lapsi kyllä tietää omat rajoitteensa, eikä niistä tarvitse joka yhteydessä erikseen mainita. Samaan sarjaan vosi pistää kommentit allergiaruoasta tyyliin: eihän tää maistu ollenkaan hassummalta. Onko ennakko-olettamus todellakin se, että allergiaystävälliset ruoat ovat automaattisesti pahan makuisia. Meillä kyllä syödään tosi hyvän makuista ruokaa.

Allergiat ovat todellisia. Allergiaoireiden kirjo vaihtelee, mutta on muistettava, että ne ovat allergiselle itselleen ja hänen läheisilleen todellisia. Eihän pieni määrä haittaa tyyppiset lausahdukset saavat minut kavahtamaan. Kyllä ne haittaavat. Meidän tapauksessa puolikas vehnäkeksi saattaa pahimmassa tapauksessa viedä hengen. Toisaalta hitaammin hiipivät iho-oireetkaan eivät ole mukavia. Kukaan ei varmastikaan haluaisi, että oma nahka vetää vereslihalle ja kutisee  kauttaaltaan niin, että sitä on vaan pakko raapia valvoen koko yö. Monasti olen tuntenut syvää sympatiaa suolioireisten vanhempia kohtaan. Meillä sentään on nahka usein siinä kunnossa, että näkyy, kun on jotakin epäsopivaa suuhun lipsahtanut. Vanhemmat kyllä tietävät mitä lapsi voi syödä ja missä määrin. He ovat lasta koko tämän elämän ajan hoitaneet, tämän kanssa vaikeita öitä valvoneet ja tämän tulehtunutta ihoa rasvanneet useita kertoja päivässä. Ei ole siis missän määrin oikeutettua väheksyä vanhempien asiantuntemusta koskien allergisen lapsen syömisiä ja syömättä jättämisiä. Parhaat opit elämässä opitaan kantapään kautta ja täytyy sanoa, että näissä hommissa on kantapäät olleet ajoittain suuren rasituksen alaisena.

Otoksia ihoarkistosta. Kuvissa niiden vähemmän allergisoivien aikaansaannoksia.

Nyt on harteet keveämmän tuntuiset ja taakka taas hieman pienempi. Kyllä avautuminenkin vaan on välillä ihan paikallaan. Ja listaa saa muuten mielellään täydentää tuonne kommenttiosioon, jos vaikka unohdin jotain... ;)

Kesäkurpitsatahna

Jäälleen tahnaa, tällä kertaa kesäkurpitsasta. Tämä muistutti erittäin paljon munakoisotahnaa, ei ihan niin hyvää, mutta melkein. Ja tämän kanssa ei tarvitse Kaverinkaan kohdalla säästellä, kun sopii varmasti. Tämä löysi jo tiensä kanawrappien väliin ja tätä tullaan käyttämään majoneesin asemasta vielä monessa. Ihan jo polttelee tehdä kesäkeittiössä hampurilaisia.

 1 kesäkurpitsa
5 paahdettua valkosipulin kynttä
2 rkl sopivaa öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa kahtia ja aseta puolikkaat uunivuokaan kuoripuolet alaspäin. Sipaise puolikkaiden leikkuupintoihin öljyä ja ripaus suolaa. Laita pohjalle myös valkosipulin kynnet. Paahda kurpitsoja 225 asteisessa uunissa noin puoli tuntia kunnes kurpitsa on täysin pehmeää. Valkospulinkynnet voi poistaa uunista hieman aiemmin. Kaavi kurpitsanliha kuorista kulhoon ja lisää joukkoon kuoritut valkosipulit sekä öljy. Soseuta sauvasekoittimella tasiseksi ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Kauraperunawrapit

Tortillat on kivaa syötävää, mutta meidän perinteiset  mallit sisältävät tattaria ja tänään ei ollut tattaripäivä. Onneksi ei ollutkaan, koska sen seurauksena syntyi jotain tortillojen ja täytettyjen lettujen väliltä. Nämä olivat lettujen tapaan ihanan pehmoisia, mutta samalla yhtä kestäviä kuin tortillat. Lasten oli helppo syödä pehmeää wrappia, joka kuitenkin kesti mukavasti lapsen kengissä olevasta tortillatekniikasta aiheutuvaa rasitusta.

n. 3 dl löysää perunamuussia
2 dl provenan täyskaurajauhoa
1 tl psylliumia
2 rkl perunajauhoa
ripaus suolaa

Sekoita taikinan ainekset yhteen ja vaivaa niin kauan, että taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Anna taikinan seisoa hetki ja jaa se sitten kahdeksaan osaan ja pyörittele palloiksi. Kaulitse palloista kahden kelmun välissä mahdollisimman ohuita lättyjä. Pieni määrä perunajauhoja auttaa kaulitsemisessa. Näiden kaulitseminen oli astetta haastavampaa kuin perustortillojen, mutta onnistui kuitenkin suht vaivatta. Paista lättyjä molemmin puolin kuivalla kuumalla pannulla kunnes pintaan ilmestyy ruskeita pilkkuja.

Kuvassa on Kaverin wrappi, jonka täytteenä oli broileria, tuorekurkkuraastetta ja kesäkurpitsatahnaa. Kaveri vetäisi kaksi plättyä, joten hyvää taisi olla. Todettiin jälleen wrapit siitäkin mukaviksi, että ruoka pysyy piilossa ja annoskateus poissa. Ei kaikkien tarvitse leikkiä allergiaa...

Banaanimuffinssit

Muffinssiharjoitukset täydellisen koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat; eikä vieläkään ohjeita jakoon. Mutta nämä koristeet tuntuvat onnistuvan loistavasti ja vieläpä todella vähäisellä vaivalla. Ohjeen liitän kuvan oheen sitten joskus...

 

Banaanit muffinssien pintaan tein tomusokerikuorrutteella, jonka värjäsin pienellä ripauksella kurkumaa. Kurkumalla on hyvä värjätä tomusokerikuorrutetta, koska sitä tarvitsee niin vähän ettei se maistu läpi. Kaiken lisäksi säästyy keinotekoisilta väriaineilta ja kurkumahan on kai jonkinmoinen superfoodikin. Banaanien päädyt tein kaakaolla värjätyllä kuorrutteella. Ja pitihän sitä fielä hifistellä kaakovesiseoksella kanssa pientä ruskeaa sävyä banaanien pintaan.

Tiikerimuffinssit

Meidän perheen suklaakokeilut jatkuvat. Juhannusviikonlopun anti leivontaan olivat tiikerimuffinssit. Kaikettomat muffinssit jäävät usein aika värittömiksi ja tällä tavoin muffinssien pintaan sai mukavasti ilmettä. Samalla saadaan tuota kaakaon sopivuutta selville ja suklaan määrä pysyy sopivan pienenä.

Kuvion tein kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että säästin nokareen taikinaa johon lisäsin teelusikallisen kaakaojauhetta. Taikinan laitoin pussiin ja pursotin jokaisen muffinssin keskelle pienen määrän suklaista taikinaa. Pursottamalla suklaan saa riittävän syvälle osittain vaalean taikinan sisään. Sitten coctailtikku kauniiseen käteen ja muutama pyöräytys. Muutoin ohje vaatii hiomista, joten se antaa vielä odottaa itseään. Mutta tekniikka jakoon, koska ainakin itse tykästyin.

Paahdetut valkosipulit

Paahdetusta valkosipulista on muodostunut meidän perheessä tämän kesän ehdoton hitti. Pehmoiseksi kypsynyt valkosipuli on niin ihanan makuinen ettei sitä vaan voi vastustaa. Tämä toimii hienosti mausteena kaikenlaisissa tahnoissa ja majoneesissa.

Munakoisotahna on oma ehdoton suosikkini, mutta muutkin toimii. Juhannuksena kokeiltiin suurista valkoisista luomupavuista  ja oliiviöljystä tehtyä versiota, jossa mausteena yksi kokonainen valkosipuli ja reippaasti oreganoa. Oli hyvää. Harmi vaan ettei Kaverille nuo pavut käy.

Valkosipulista hattu pois, loraus öljyä ja ripaus suolaa pintaan, folio kiinni ja grilliin/kuumaan uuniin. Näin grillikaudella valmistuu mukavasti siinä muun ohessa. Kuvan yksilö hengaili grillissä reilut 20 minuuttia ja oli kauttaaltaan pehmoinen. Joskus se yksinkertaisin on parasta, nam.

Kaalipiiras

Täyte:
1/4 pienehköstä varhaiskaalista
1 sipuli
1 rkl siirappia
suolaa
2 dl kaurakermaa (gogreen)
1½ dl oolannin muussiainesta
1 rkl perunajauhoja

Pohja:
3/4 dl vettä
1 dl auringonkukkaöljyä
½ tl psylliumia
1/4 ti ksantaania
1/4 sipulijauhetta
1 dk provenan kaurajauhoa
1 dl tattrijauhoa
1 dl hirvelän kaurakuitusta
(suolaa)

Suikaloi kaali ja pilko sipuli. Paista kaali ja sipuli pannulla miedolla lämöllä pehmeäksi. Valmista tällä välin taikina. Mittaa kulhoon vesi, öljy ja psyllium. Turvota hetki ja lisää sitten joukkoon kuivat aineet. Suolaa pohja ei mielestäni tarvitse, koska kaurakuitusessa suolaa on valmiiksi aika paljon, mutta maun mukaan. Mikäi taikina tässä vaiheessa tuntuu liian murenevalta, lisää hieman vettä ja öljyä. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (käytin 23 senttistä vuokaa). Mausta kaalisipuliseos suolalla ja siirapilla. Lisää kaalin sekaan kaurakerma sekä perunamuussiaines ja perunajauhot. Sekoita huolellisesti. Kaada täyte vuokaan ja paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Pohjataikina on heti tuoreeltaan suhteellisen kovahkoa, mutta pehmenee ajan kanssa hieman. Piirakan voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ja uudelleen lämmittää seuraavana. Maistuu tuoreeltaankin, mutta suosittelen tällöin taiteilemaan reunoista tosi ohuet. Taikina on helposti käsiteltävää, joten tämä onnistuu vaivatta.