Tarinaa aikojen alusta

Meidän perheen kuopuksen vauva-aika alkoi todella seesteisesti. Uusi tulokas tuntui todella helpolta tapaukselta. Esikoisen kanssa valvottiin ensimmäinen vuosi ja odotusarvona oli, että niin valvotaan toisenkin kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna on aika selvää, että valvomiset olisivat jääneet huomattavasti vähäisemmiksi, mikäli allergian mahdollisuus olisi noussut edes kerran esiin. Ei noussut. Eihän kukaan tullut meille öitä valvomaan. Minä olin tuore äiti, joka ei tiennyt, että vauvat huutavat (läpi yön). No se siitä jälkiviisaudesta, nyt kuitenkin nukuttiin ja se oli ihanaa. Kunnes maaliskuussa 2011 alkoi tapahtua. Kuopuksen iho meni viikossa aivan käsittämättömään kuntoon. Koko kaveri oli päästä varpaisiin osittain märkivän ihottuman peitossa, jonka hoitoon saimme antibioottikuurin ja lähetteen allergiapolille. Antibiootit tehosivat niin kauan kun niitä riitti. Tästä ajankohdasta alkoikin lähes vuoden mittainen imetysdieetti, joka luultavasti olisi jatkunut, ellei äidin paino olisi tippunut lukemiin, joista huippumallitkin olisivat kateellisia.
Ensimmäisenä äidin ruokalistalta jäi pois maito. Oireet helpottivat vain hieman. Seuraavaksi tippui pois kananmuna. Jälleen pientä parannusta. Seuraavana listalla oli kotimaiset viljat. Selkeä ero entiseen, suurin syyllinen oli löytynyt. Kesään mennessä poissa olivat myös sitrukset, kala, tomaatti, suklaa ja vaikka mitä. Varsinkin tomaatin menettäminen kolahti, se oli viimeinen kastike. En ole koskaan ollut kuivan ruoan ystävä. Ilon pilkahduksiakin mahtui joukkoon, kun huomattiin, että pikku kaveri kestää kauraa. Hyvää päivää kaurakerma. Täysin oireetonta ihoa ei imetysaikaan mahtunut, mutta rajoituksilla iho pysyi kuitenkin kaikkiaan todella hyvässä kunnossa. Vielä on auki, kuinka siitepölyaika vaikutti. Tähän saataneen selvyys ihan pian... Varma vaikutus on ollut rypsillä, joka kulki sekä imettäjän, että imetettävän ruokavaliossa aina kevääseen 2012. Ahaa elämys rypsin osuudesta saatiin vasta, kun kokeiluun tuli kylmäpuristettu öljy. Sillä saikin kunnon rektiot. Koko imetyksen ajan oli kaikesta huolimatta täysin selvää, että imetetään. Maitoa tuli ja sopivan korvikkeen etsiminen tuntui jo tuolloin päättymättömältä suolta. Tämän hetken kokemuksilla voin todeta olleeni edes kerran elämäni aikana oikeassa.
Kiinteiden kokeilut aloitettiin varoen. Suositus oli bataatista, joka on kuulemma perunaa paremmin siedetty. Väärin. Bataatti ei sopinut ollenkaan. Ei alkuun myöskään mustikka, toinen hyvin siedettynä pidetty. Allergioiden kanssa tämä menee juuri näin. Allergiat ovat yksilöllisiä ja yleisohjeistukset tuntuvat pätevän harvoin. Yksi kestää yhtä ja toinen toista. Hiljalleen saatiin kokoon aika kiva paketti eri ruokia. Yksivuotissynttäreillä syötiin ihan moninaista kakkua, nyt ei enää onnistuisi. Ollaan hiljattain jouduttu vetämään dieetti todella niukaksi, jotta saatiin iho kuntoon. Näitä tulee aina välillä. Pakko peruuttaa, että pääsee taas etenemään. Ja kun kaikki iho-oireet eivät ilmeisesti ole seurausta ruoista. Atoopikkona kaveri kukkii ilkeiden ruokien lisäksi hampaiden tekemisestä, lentsusta tai ihan vaan stressistä. Ilmeisesti myös jotkin kemikaalit ärsyttää ja kasveista ainakin kielo. Näistä ei tarkempaa tietoa, kun meidän elämä on allergia-ja astamaliiton hyväksymää hajutonta. Outoa kyllä eläimet eivät näyttäisi aiheuttavan mitään oireita.
Jouluna ruokakuvioissa oli vielä riisi, mutta se menetettiin sittemmin. En tiedä voiko maito- ja vehnäaltistukset olla osasyyllisiä riisin menetykseen. Molemmista kun tuli voimakkaat reaktiot ja jouduttiin lääkkeillä avaamaan hengitysteitä. Vai tuliko riisistä yliannostus, kun oli päivittäisessä käytössä niin juomana kuin muutenkin. Tiedä häntä, riisi on poissa ja ikävä on kova. Riisijauhoista sai tosi hyvää pullaa ja leipää.
Parempi elää hetkessä. Onhan meillä kaura. Siitäkin saa hyvää leipää. Leivän voitelu on se, joka tuottaa pään vaivaa. Nyt tilanne on kuitenkin se, että kaveri kasvaa yli odotusten, vaikka ruokia on rajoitetusti ja kalkit ynnä vitamiinit tulee purkista. Hassua on ollut myös huomata, että perheemme ulkopuoliset ihmiset ahdistuvat ja huokailevat tilannettamme meitä enemmän. Parhaita ovat toteamukset, että itse en jaksaisi. Niin, tämähän on valinta! Ja kaikkeen tottuu. Olenkin monesti todennut, että mieletön elämän koulu tämä on ollut ja tulee olemaan. Ollaan opittu arkipäiväisten asioiden tiimoilta niin paljon luopumisesta. Olen tuhat kertaa rikkaampi tämän matkan jälkeen. Ja klisee: en vaihtaisi.