Isänpäivän juttuja

Isänpäivät osaavat olla yhtä lentämistä. Senpä vuoksi ratkaisin tämän vuoden juhlinnat niin, että kaikki perheemme isät kokoontuivat meille juhlimaan. Loistoratkaisu kaikkiaan. Vaikka tekemistä keittiön puolella riitti, niin täytyy kyllä sanoa, että nautin täysin rinnoin kestitsemisestä. Jotenkin juhlien järjestäminen on aina mukavaa ja kun ruoka maistuu, niin mikäs sen parempaa. Päivän kohokohta taisi kuitenkin olla lasten taiteilemat tyynyt papalle ja ukille. Huippuhienoja! Oli ihana seurata, kun lapset niin ajatuksella ja rakkaudella piirsivät.

Kaverin teokset....

ja Esikon taiteilut.

Ruokapuolelta esittelyyn pääsee tällä kertaa vain jälkiruoka, kun juhlahumun keskellä unohtui pääruoka kuvata. Tarjolla oli broilerinleikkeitä herkkusieni-pekonikastikkeessa. Postailen ohjeen myöhemmin, koska sitä ruokaa tullaan syömään vielä monena talvisunnuntaina. Tässä kuitenkin sukaalaavaahto vadelmakastikkeella. Innoituksena toimi Esikon synttäreiden hyytelökakku.

2 prk GoGreen kauravispiä

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 120g tummaa 70% suklaata

(käytin Pirkan 72% reilua ja luomua)

200 g vadelmaa

½dl vettä

½ dl sokeria

Vadelmakastike kannattaa valmistaa jo hyvissä ajoin. Itse tein sen jo edellisenä päivänä. Keitä vadelmia, vettä ja sokeria muutama minuutti. Anna jäähtyä hetki ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Siivilöi kastikkeesta siemenet pois ja nosta jääkaappin viilenemään.

Valmista sukalaavaahto hetki ennen tarjoilua. Sulata suklaa ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vaahdota kauravispi ja sokerit. Sekoita peini määrä vaahtoa suklaaseen ja lisää sitten suklaa loppuun vaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Annostele tarjoiluastioihin, jos tarjoilet vaahdon heti. Mikäli vaahto on jääkaapissa liian kauan, se kiinteytyy ikävästi. Eli jos vaahdon tekee hyvissä ajoin, kannattaa se jättää sekoituskulhoon ja vatkata vielä kertaalleen kuohkeaksi ennen tarjoilua. Koristele vaahto vadelmakastikkeella ja vaikkapa sitruunamellissan lehdillä ynnä tomusokerilla. Loistava kahvin kaveri tämä.

Esikon synttärihumuja

Meillä on JUHLITTU viime aikoina oikein urakalla. Tänä vuonna perheemme lähipiiriin oli levinnyt matkailukuume, joten Esikon synttäreitä juhlittiin pariin otteeseen ja sitten vielä päälle kaverisynttärit. Huh huh!

Varsinaisena juhlapäivänä tarjoamiset toteutettiin myös Kaveria silmällä pitäen. Esikon kakkutoiveena oli valkosukalaajuustokakku, joten kaksi kakkua tuli sitten leivottua. Kaverin kakun tein riskillä ja käytin Oatlyn kaurahapankermaa, joka siis sisältää rypsiä.

Pientä röhelöä tuli poskiin, mutta niistä selvittiin yhdellä kevyellä kortisonilla.  Tätä tullaan juhlahetkinä käyttämään jatkossakin. Samalla hoituu rypsin siedätyskin. Tarjolla oli myös perunalepuskoita, savulohta, parmankinkkua, tuorejuustoa, Kaverin omaa levitettä, viinirypäleitä sekä ikisuosikkiohjeellamme valmistettuja keksejä. Puolet tein hillosilmiksi ja puolet dippasin sulaan tummaan suklaaseen ja koristelin appelsiinimehuun tehdyllä pikeerillä.

Kaverin kakku (etualalla)

Pohjan tein murokekseistä ja kookosrasvasta, mutta määriä en osaa sanoa, kun ihan kokeilumeiningillä mentiin. Sen verran pohjaa, että 18 cm irtopohjavuoka peittyy. :D

1 prk GoGreen kauravispiä

1 prk Oatlyn kaura fraicea

1 prk piltti mangososetta

3/4 dl sokeria

½ vaniljatangon siemenet

4 liivatetta

½ dl appelsiinimehua

Vispaa GoGreen, sokerit ja fraice. Lisää mangosose ja sekoita. Sulata liotetut liivatteet mehuun ja kaada ohuena nauhana vaahdon joukkoon kokoajan sekoittaen. Kaada massa irtopohjavuokaan keksipohjan päälle. Vuoan reunat vuorasin leivinpaperikaistaleilla, jotka liimasin reunoilla tilkalla öljyä. Anna kakun hyytyä kylmässä ainakin kaksi tuntia ennen kuin lisäät päälimmäisen kerroksen.

Päällisen keltainen osuus on tehty piltin mangososeesta ja täytyy sanoa, että en suosittele. Kahden purkin sisältö ei hyytynyt lainkaan kolmella liivatelevyllä. Perin outoa. No sentään kesti kakun päällä.

Kakkoskierroksen kakku oli sitten sukalainen. Ja täytyypä sanoa, että pesi tuon ensimmäisen version 6-0. Ei sille vaan mitään mahda, että suklaalla saa loistavasti peitettyä kaurakerman hieman erikoisen maun. Tästä tulee varmasti yksi meidän perheen kestosuosikeista. Ja totesin, että tulen varmaan muutenkin siirtymään hyytelökakkuihin. Niin paljon helpommalla pääsen. ;)

Suklaa-vadelma hyytelökakku

100g tummaa suklaata (Lindt 70%)

1 prk GoGreen vispiä

1 prk Oatlyn kaura fraicea

½ dl ruokosokeria

2 tl vaniljasokeria

4 liivatetta

½ dl appelsiinituoremehua

200g vadelmaa

1 rkl sokeria

0,75 dl vettä

2 liivatetta

Työvaiheet ja pohja samat kuin yllä olevassa kakussa. Vadelmat ja sokeri kiehautetaan yhteen ennen liivatteita, jotka siis voi lisätä suoraan vadelmasoseeseen. Ja ulkolaisia marjojahan pitää muistaa keitellä vähintään se 2 minuuttia. 

Kaverisynttäreiden ehdoton ykkösjuttu minulle oli se, että ostin kaiken tarjottavan kaupasta. En tiedä mitä 6-vuotias pikkuvieras mietti mielessään, kun vastasin kakkua haikalevaan kysymykseensä, etten leiponut kun ei ollut pakko. :D No sen minkä keittiössä säästelin, niin täytyy myöntää, että ohjelmapuolella mopo lähtikin sitten käsistä. Yllättäen meidänkin taloudessa on raikunut Robinin tahdit ja arvaatte varmaan millä teemalla juhlittiin. Olipas hauskaa katsella, kun kymmenen kuusivuotiasta diskosi ja lauloi Boom Kahia mukana sanasta sanaan.

 Ihania olivat kerrassaan. Ohjelmanumerona kiinnitettiin Robinille rusettia, vanhan aasinhäntäpelin uudelleenvarioinnilla. Eikös ole muuten perin tyylikäs pahvirobbari. Meillä oli kyllä Esikon kanssa hauskaa kun tätä väännettiin. :)

Kiitosta ja ylistystä!!!

Ja mitäs on kuvassa???

No siinä komeilee Esikon kummin leipomat ihanuudet ja kohdennettuna nimenomaan Kaverille. Kuvasta puuttuu tosin suklaakakun kylkiäisinä tarjottu riisijäätelö ja auringonkukkaöljyyn tehdyt pop cornit, kun sekosin nähdessäni notkuvan pöydän ja oli vaan pakko kuvata HETI. :)

Lisäksi kaikki muukin oli gluteenitonta. Minäkin sain syödä vapaasti. Voitteko kuvitella fiiliksiä?! Ei ikinä koskaan misään muualla meitä huomioida näin. Esikon kummi tekee Kaverille sellaisia muistoja, että ne varmasti kulkevat pojan mukana läpi elämän. Hyvä ihminen on hän. 

Ja kyllä Kaveri nauttikin. Syöminen suoritettiin sellaisella paneutumisella, että pelkäsin lapsen mahan poksahtavan. Ja sillä on muuten väliä onko kyseessä eväät vai juhlapaikan omavaraiset tarjoilut. Kyllä se lapsi tajuaa nämä asiat. Kaverin onnen ja kiitollisuuden näki jo naamasta. Kotimatkalla asia sai vahvistusta, kun kakkua ruodittiin ja kiiteltiin moneen otteeseen.

Kiitos ja halaus kokille! <3

Uutta leivän päällistä

Kylläpä on mukavaa, kun kauppoihin ilmestyy silloin tällöin jotakin Kaverillekin sopivaa. Uusimmat löydökset ovat Herra Snellmanin kalkkuna meetvursti

 ja Vatajan Mummon lisäaineeton maksamakkara, 

joka on soijaton, jauhoton, munaton ja maidoton. Tuossa metukassa tosin on nitriittiä, mutta menkööt. Kiva lisä ruokapöytään silloin tällöin.

Gluteeniton tomaatti-valkosipuli-basilikaleipä

Yhdenlainen leipäviritys jälleen. Tämän idea lähti jääkaapissa lojuneesta tomaattipyreetuubin jämästä. Harmittaa kun usein sitä jää homehtumaan tuubin pohjalle muiden kokkailujen jälkeen. päätin kokeilla voiko pyreetä hyödyntää leipätaikinassa ja todellakin voi. Hauskaa vaihtelua leipätarjontaan.

½l lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

1½ rkl psylliumia

2 rkl tomaattipyreetä (mutti)

1 tl suolaa

1 tl valkosipulirouhetta

1 tl sokeria

n. 4 dl provenan täyskaurajauhoa

n. 4 dl täysjyväriisijauhoa

1 dl maizenan maissitärkkelystä

1 dl tattarilesettä (virtasalmen viljatuote)

½ dl Hirvelän kaurakuitusta

2 dl auringonkukansiemeniä

kourallinen suikaloituja basilikan lehtiä

2 rkl sopivaa öljyä

Mittaa kulhoon vesi, hiiva ja psyllium. Sekoita ja anna turvota hetki. Lisää joukkoon tomaattipyree, öljy, sokeri, suola ja valkosipuli sekä kuivat aineet muutamassa erässä koko ajan sekoittaen. Meillä homman hoiti yleiskone. Muotoile taikinasta leipä pellille. Nykyään teen nämä perusleivän malliset leivät usein niin, että kaavin taikinan jauhotetun leivinpaperin päälle pitkulaiseen muotoon. Ripottelen myös taikinan päälle jauhoa ja muovaan leivän leivinpaperin avulla tarttumalla paperin reunoista kiinni ja ikään kuin heilutellen muovaan leivän. En tiedä ottiko tästä selostuksesta nyt tolkkua, mutta toimiva kikka mikäli pysyitte kärryillä. 

Anna leivän kohota peitettynä puolisen tuntia ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Omenoista sosetta

Blääh, omenoita on kyllä ongelmaksi asti. Pakastimessa on nyt omenasosetta ensi talven tarpeisiin enemmän kuin riittämiin. Pitänee hankkia isompia kattiloita, mikäli ensi vuonnakin sato on näin runsas. Meiltä löytyy useitakin kolmen litran vetoisia, ja onneksi näin jotta sain keitettyä sosetta monta kattilallista kerralla.

Pilkoin omenoita kattilaan niin paljon etteivät meinanneet sisällä pysyä. Päälle ripottelin ½ dl ruokosokeria ja kattilan pohjalle lorautin desin vettä. Omenat kiehuivat miedolla lämmöllä pehmeiksi kannen alla vartin verran ja pienoisen jäähdytyksen jälkeen ajoin soseen hienoksi sauvasekoittimella. Ensin meinasin maustaa soseita valmiiksi, mutta hylkäsin ajatuksen. Mukavampi kuitenkin, että pakastimessa on perussosetta ja maustamisen voi hoitaa aina tarpeen mukaan. Tuo sokerin määräkin oli juuri passeli, ei tullut liian makeaa. Sokeriakin voi halutessaan lisätä myöhemmin. Tuosta kolmen litran kattilallisesta omenoita tuli aina reilut puolitoista litraa valmista sosetta. En tiedä, jotenkin tällainen itse tehty talvivarasto tuntuu aina mukavalta. :)

Syksyn piirakkasatoa

Heipä hei! Elossa ollaan, mikäli olette miettineet. :D Arki imaisi kyllä loman jälkeen sellaisella voimalla, että ei ole bloggailuun oikein ehtinyt syventyä. Ja myönnettävä on myös se, että vanhoilla resepteillä on syksyä menty ja uusien viritysten kohdalla on muistiinpanot jääneet väliin. Ihan harmittaa jotkut, kun ei muista mitä tuli tehtyä. Yksi niistä alla komeileva kaiketon kurpitsapiiras.

Kuten näkyy, teos kärvähti pienesti, kun emäntä roikkui puhelimessa ja munakelloa ei tietenkään ollut käytössä. Tuon käryämisen ja Kaverille ilmaantuneet pienen poski-ihottuman vuoksi ei sitten tullut laiteltua asioita ylös. Tämä oli kyllä hyvää, joten korjaillaan nahkaa ja käydään maitoaltistuksessa tässä välillä, niin ohjetta kyllä tulee. Ja vähemmän ruskettunut kuvakin toivottavasti. Tahdoin nyt kuitenkin jakaa tämän Strömsö-osastoon. ;)

Vähemmän kärynnyttä osastoa edustaa sitten kuituinen omenapiiras, joka on muuten tehty ruokosokerista. Kyllä, ruokosokeri sopii tätä nykyä rajoituksetta ja siitä olen superiloinen. Vaikka sokeri on sokeria, niin eikös kaikki ruskea ole aina vähän terveellisempää? :D Ja omenaa onkin tullut tänä vuonna. Vaikka meillä on vielä tosi nuoret puut, niin sato on ollut runsaampi kuin koskaan aiemmin. Piskuisten puidemme oksat on täytynyt tukea yksitellen, etteivät katkea omenoiden painosta. Pitänee tehdä viikonloppua hilloja ja soseita talven varalle. No tässä nyt kuitenkin tätä ohjetta. Toimii hyvin uunista suuhun periaatteella. Säilyvyydestä en lupaile mitään, kun tänään tehtiin. Ai niin, lupasin mainita, että Esikko asetteli omenat. Tärkeitä nämä. :)

1 dl provenan täyskaurajauhoa

3/4 dl tattarijauhoa (keskisen mylly)

1 dl perunajauhoa

1 dl puhdaskaurahiutaleita

1/4 dl Hirvelän kaurakuitusta

1 dl ruokosokeria

1 tl psylliumia

1/4 tl ksantaania

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa, kardemummaa, kanelia ja inkivääriä

1 dl vichyä

1 dl kaurajuomaa (oatly luomu)

1 dl vaaleaa oliiviöljyä

6 valkeaa kuulasta

sokeria ja kanelia

Viipaloi ja putsaa omenat. Meillä käytettiin kuorineen kaikkineen. Sekoita kuivat aineet yhteen. Mittaa joukkoon nesteet sekä öljy ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi piirasvuoan pohjalle, lado päälle omenat ja ripottele vielä sokerikanelilla. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 35 minuuttia. Piirakan kylkeen kannattaa varata jotakin vaniljakastikkeen tapaista. Meni kyllä näinkin, kun ei kaapin kätköistä kookoskermaa löytynytkään.