Kesän antimia

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Keittiössäkin on ollut jotenkin mukavan mutkaton tunnelma, kun on saatavilla paljon tuoretta ja ennen kaikkea kotimaista mistä kokkailla. Kesällä uusien juttujen kehittelykin on jäänyt vähemmälle, vaan kyllä on ruoka ollut makoisaa muutenkin. Hyvää ei todellakaan kannata pilata liialla kikkailulla, yksinkertainen on vaan joskus sitä parasta...

...ja jää aikaa kaikelle muulle ihanalle kesäpuuhalle.

Kesän ehkä mukavinta touhua on uiminen. Varsinkin pienet varpaat pitävät uimisesta, vaikka päätä paleltaisikin.

Nykyajan lasten maailmaa pursuilee kaikkea mahdollista materiaa. Voi miten kovasti äidin sydäntä lämmittää perinteiset käpylehmäleikit. Vanhassa vara parempi... Ja näitä käpyjä ynnä kaarnalaivoja on sitten kannettu kotiinkin ja ihan urakalla. Jee!




Tänä kesänä on metsässä mustikkaa ihan oikeasti. Ollaan veneilty aika tasaiseen tahtiin ja näin loppukesästä on ollut huisin mukavaa, että vesielämä on tarjonnut jotakin luonnonantimia myös meidän ruokapöytään, kun tuo kala ei sovi. Pienet suut ovat suhteellisen sinisiä aina kun rantaudutaan.

Sienet ollaan jouduttu pomimaan ihan kaupan hyllystä. Kaverikin on päässyt sienten makuun. Hyvä hyvä.







Paistettu savojinkaali on meidän perheessä isojen suosikki. Kaveri ei diggaile, vaikka kaalilaatikosta tykkää tosi paljon. Eipä siis olla saatu selvyyttä tämän sopivuudesta. Suosittelen kokeilmaan. Voissa paistettu on HYVÄÄ, mutta oliiviöljyssä paistettukin toimii. Meillä on maustettu ihan suolalla ja mustapippurilla. Kannattaa kokeilla myös pekonia tai saksanpähkinöitä kylkiäisenä.

 
Vaan nyt alkaa kyllä olla jo syksyä ilmassa. Haikea on olo, mutta toisaalta sitä jo odottaa niitä ihania rapsakan oloisia syyspäiviä. Jos saisi keittiiöönkin hieman uutta vauhtia. =)