Kaurainen kuitupommipuuro

Joulu pisti taasen vatsan koville. Varsinkin lapsille kinkun ja makean liitto oli liikaa. Oli siis pakko ottaa järeät aseet käyttöön ja iltapalaksi on nyt nautittu kuitupommipuuroa. Hieman skeptinen olin tämän suosiosta, mutta yleisö on nyt vaatinut tätä niin aamu- kuin iltapalaksikin. Näin joulun jälkimainingeilla puuron hunnuksi on satanut aavistuksen verran sokerikanelia. Tammikuussa on kokeiltava puolukkaista versiota, luulen että toimii.

4-4½ dl (oatlyn luomu) kauramaitoa tai vettä

1½ dl provenan puhdaskaurahiutaleita

½ dl hirvelän kaurakuitusta

ripaus suolaa

Kauramaito kiehuvaksi ja hiutaleet ynnä kuidut sekaan. Kaurakuitunen kannattaa kaataa parissa erässä koko ajan vimmatusti sekoittaen, jotta ei synny klimppejä. Keitin puuroa 10 minuuttia ja annaoin hautua kannen alla toiset kymmenen. Suht löysää saa olla siinä vaiheessa kun hautumaan jättää. Tämä on ihanan kauranmakea ja suutuntuma on kyllä kuituinen. Hyvän omantunnon puuroa. :D

Ihanaa ja rauhaisaa joulua!

Kaverin synttärit

Juhlapöydässä tarjottiin:

Laivakakkua

Pikkupizzoja

Pop cornia

Vihreitä kuulia

Viinirypäleitä

Laivapiparkakkuja

Kaveri oli tyytyväinen. Kaikki tarjoilu oli sellaista, että itse sankari voi ottaa. Ensin mietin tehdä osan pizzoista juustolla ja osan ilman, mutta päädyin kuitenkin ratkaisuun, jossa minkäänlaista valvontaa ei tarvita. Tänään oli se päivä, jolloin Kaveri voi valita pöydästä mitä tahansa. Ne hetket ovat korvaamattoman arvokkaita. Tuntuu niin hyvälle katsoa toisen pientä onnea. Nyt tämä miehistö painelee väsyneen onnellisena kajuuttoihinsa katselemaan merellisiä unia. Enää kaksi yötä jouluun ja sitten juhlitaan taas. Hiiohoi! :D

Merirosvolaivakakku (maidoton, munaton, gluteeniton, rypsitön)

Nyt on juhlat juhlittu ja hienosti meni. Kakku keräsi kiitosta ja ei suotta. Harmi vaan, että kaiken tohinan keskellä en ollenkaan tajunnut ottaa kakusta sisäkuvaa; meillä oli valkoista vaahtoa välissä. :D Josko huomenna rääppiäisissä muistaisin kakun raadosta sisäkuvaa räpsäistä. Tämä on valtavan kokoinen ja tästä ruokkii helposti 20 henkeä.

1 3/4 dl täysjyväriisijauhoa

1 dl valkoista riisijauhoa

2 dl tattarijauhoa

1½ dl provenan täyskaurajauhoa

2 dl maissitärkkelystä

6½ dl sokeria

3 tl soodaa

1 3/4 dl kaakaojauhetta

1 tl suolaa

1 tl psylliumia

½ tl ksantaania

6 3/4 dl riisijuomaa

1½ dl vaaleaa oliiviöljyä

2 rkl omenaviinietikkaa

1 vaniljatanko

Siivilöi yhteen kulhoon kuivat aineet ja toiseen nesteet sekä vaniljan siemenet. Sekoita aineet tasaiseksi massaksi. Taikina on todella löysää ja niin pitääkin. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä kunnolla, mieluiten jääkaapissa, ennen täyttämistä. 

Kookostäyte:

5 dl kookoskermaa (blue dragon)

½ vaniljatangon siemenet

3 rkl tomusokeria

3 liivatelehteä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kannattaa laittaa kerralla neljä kappaletta, koska sen yhden tarvitsee vadelmatäytteeseen. Tyhjennä kookoskermat kulhoon. Valuta kuitenkin purkista nestettä pieneen kattilaan liivatteen sulattamista varten. Kiehauta kookosneste ja sulata liotetut liivatteen siihen. Anna seoksen jäähtyä sen aikaa kun vaahdotat kerman, sokerin ja vaniljan vaahdoksi. Nosta pari ruokalusikallista vaahtoa liivateliemeen, sekoita ja kaada sitten muun vaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja nosta kylmään. 

Vadelmatäyte:

250 g vadelmia

2 rkl vettä

1 rkl tomusokeria

1 liivate

Mittaa kattilaan vesi ja vadelmat. Itse en kaupasta löytänyt kuin ulkolaisia vadelmia, joten keitin niitä reilut 2 minuuttia. Lionneen liivatteen heitin suoraan kuumaan vadelmasoseeseen yhdessä sokerin kera. Nosta vadelmatäyte myös kylmään.

Täytteet saavat olla kylmässä niin kauan, että alkavat hieman hyytyä. Itse pidin pakastimessa ajan säästämseksi. Kannattaa sekoitella kerran pari, jotta hyytyminen on tasaista.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Levitä väleihin ensin kookostäytettä ja sen päälle krouvisti vadelmatäytettä. Veneen muotoilun voi tehdä varmaankin myös täytetylle kakulle, mutta itse jostakin syystä sorvasin kerroksen oikeaan muotoon jo ennen kakun kokoamista. Kokominen oli hieman haastavaa, koska kakkupohja on tahmeaa ja murenevaa, mutta kakku todellakin vaivan arvoinen. Täytetyn kakun suojasin kelmulla ja se sai asettua yön yli jääkaapissa.

Seuraavana päivänä kuorrutin kakun kookosvaahdolla, johon lisäsin sulatettua tummaa suklaata. Suklaan on hyvä antaa jäähtyä ennen sen sekoittamista kookosvaahtoon. Suhdeluku kuorrutteessa oli 5 dl kookoskermaa ja 100g suklaata. Vähempi olisi riittänyt, koska tästä määrästä jäi noin 1/3 käyttämättä. Ikkunat tein vihreistä kuulista ja ankkurin piparkakkutaikinasta.

Lisäys 23.12.
Tässä lupaamani sisäkuva. Kakun raadosta ei parempaa saanut, mutta laitan kuitenkin, kun on valkoinen raita. ;D

Puuroa ja piirakoita

Riisipuurovuodenaika on täällä jälleen. Itse en ole perinteisen valkoisen riisipuuron ylin ystävä, mutta tämä 50/50 malli maistui kyllä oivalle. Alunperin meinasin keittää puuron pelkkään täyjyväriisiin, mutta koska tavoitteena oli piirakoiden valmistus, päätin laittaa täysjyvää vain puolet. Maidoton täyjyväpuuro kun tuppaa jäämään aavistuksen irtonaiseksi. Tästä tuli juuri sopivaa kaikkeen käyttöön. :) Ja on muuten täysin luomuinen malli. Onkohan se oikeasti vai korvien välinen juttu, että nämä maistuvat jotenkin potenssiin kymmenen. :D Vinkkinä muuten, että pikainen ja herkullinen riisipuuro valmistuu arki-iltoihin Urtekramin täysjyväriisihiutaleista. Kaukana perinteisestä riisihiutalepuurosta, niin täynnä makua ja kuidut kaupan päälle.

1½ dl puuroriisiä ja 1½ dl täysjyväriisiä

½ l vettä

1 l riisimaitoa

suolaa maun mukaan

1 rkl sopivaa rasvaa 

(meillä kotitekoista kookos-oliivilevitettä)

Puuron keitin perinteisin menoin. Ensin keitin veden riiseihin ja sitten lisäsin maidon ja hauduttelin puuron kypsäksi. Lopussa maustoin suolalla ja lisäsin rasvan. Puuron kypsyttelyyn kului tunti.

Hautuneesta puurosta rokotettiin lautaselliset Kaverin ja Esikon iltapalaksi ja loput pääsivät piirakoiden täytteeksi. Piirakoiden kuoret pyöräytin ihan yksinkertaisesti sekoittamalla 3 desiin kylmää vettä 1½ tl psylliumia ja ripauksen suolaa. Hetkisen turvottelun jälkeen sekoitin joukkoon n. 5 dl tattarijauhoja ja aloitin leipomisen heti. 

Tämän vuoden jännitysmomentti on elämäni ensimmäinen piirakoiden raakapakastus. Jäädytin piirakat leivinpaperilla vuoratttujen leikkuulautojen päällä ja siirsin ne sitten pakastuspusseihin. 

Paistamiset hoidellaan vasta jouluna, jotta joulupöydässä on ihan tuoreita piirakoita. Infoilen sitten joulun jälkeen kuinka kävi. ;) Muita vaihtoehtoja meillä ei tällä hetkellä kyllä olekaan, koska Kaverin synttärit ovat siirtyneet iloisesti viimeiselle adventtiviikonlopulle perhettämme viime aikoina kiusanneen vatsatautiepidemian vuoksi. Jouluvalmistelut on siis tehtävä alta pois, jotta päästään leipomaan laivakakkua. Siittäkin myöhemmin.

Kaikettomat suolatikut

Minun lapsuuteni kodissa oli aina jouluisin tarjolla pähkinöitä, rusinoita sekä suolatikkuja. Vaikka meillä ei niin kovin ollakaan napostelun perään, niin tuo suolatikkkujen kaipuu jouluisin on vaan liian suuri, että ei edes yrittäisi. Iloinen oli yllätys, kun sain todeta tämän homman helppoakin helpommaksi. Tänä jouluna herkutellaan suolatikuilla. :D Tämä ohje on helppo, nopea, gluteeniton, munaton, maidoton, hiivaton; eli utopiaohjeistoa.

1 dl jauhoa 

(käytin puolet tattaria ja puolet kauraa)

½ dl maissitärkkelystä

½ tl psyllimumia

tl kärjellinen ksantaania

½ tl leivinjauhetta

0,75 dl kylmää vettä

1 rkl oliiviöljyä

voiteluun lisäksi 0,25 dl oliiviöljyä sekä hyvää suolaa

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen (kiertoilma). Valmista taikina sekoittamalla kuivat aineet yhteen, lisää sitten vesi sekä öljy ja sekoita taikinapalloksi. Nypi taikinasta pieniä paloja ja pyöritä niistä ohuita tikkuja. Itse pyörittelin pitkiä tankoja, jotka sitten leikkasin mittaan. Nostele tikut pellille ja voitele ne oliiviöljyllä. Ripottele päälle karkeaa suolaa. Kokelilin sekä ruususuolaa, että savustettuja merisuolahiutaleita; merisuola vei voiton 6-0. Paista tikkuja noin 8 minuuttia. Tarkkaa aikaa on vaikea sanoa, nämä ovat ihan vierestä vahdittavia. Ovat valmiita, kun alkavat ottaa hennosti väriä, mutta ruskeat ovat jo menneet yli, liian vaaleat jäävät taas liian vähän rapeiksi. Kokeilemalla siis.

Juhlahumua

Juhlien täyttämä syystalvi alkaa huipentua, kun Kaverin synttärit lähestyvät. Ei varmaankaan kovinkaan yllättävää, että tänä vuonna juhliin osallistuvat Jake ja merirosvot. :) Teeman parissa on piperretty jo hyvä tovi, eilen valmistui purje laivakakkuun. Jake ja kaverit löydettiin Prisman allennuslaarista jo syksyn alussa ja nyt ne on kaivettu kaapin perältä valmiiksi tulevaa pestiään varten. Valmistajalta muuten loistava veto, kun jokaisen ukkelin kenkien pohjassa on puisen grillivartaan mentävä reikä. Tänä vuonna seisotaan siis tukevasti laivan kannella. Jotenkin vaan jaksan liputtaa näiden lelujen puolesta, kun kakkua pitää koristella. Edellisvuosienkin härpäkkeet ovat edelleen tiukasti mukana leikeissä ja niiden juuret kyllä muistetaan.

Ja kakusta puheen ollen; tänä vuonna on "kermavaahtoa" kakun välissä. Vaikka Kaveri on kookosrasvoja syönytkin, niin ihan puhtaan kookoksen kokeilun olemme suosiolla siirtäneet tuonnemmas, koska tärkeämpiäkin ruoka-aineita on ollut jonossa. Vaan nyt on kokeiltu ja sehän sopii. Ette arvaa millä ilolla tulevan kakun koevedoksia herkuteltiin. Niin superpalkitsevia hetkiä ovat tällaiset. Ja joo, tunnustan: pikkuisen tirautin kyyneleen tapaista. Lapsen iloa on vaan niin valtavan ihanaa todistaa. Allergiset lapset osaavat olla jotenkin niin kiitollisia kaikesta uudesta mitä saavat. Ja niin osaavat niiden äiditkin. ;D Näin ollen on ihan pakko postata ennakkomakuja tulevista kemmakoista.... Se on kermavaahtoa!!!

Kaiketon pizzapohja leivinjauheella

Viikon päätteeksi sitä ihminen kaipaa jotakin hyvää. Pizza; tuo monen herkkuruoka ja heikkous. Tämä kaikettomuus vaan on tehnyt pizzapäivistä äidille ei niin haluttua herkkua. Tänään päätin kokeilla jotakin, jonka onnistumisesta en ollut ollenkaan varma, en oikeastaan edes hieman uskonut. No kokeilin silti ja jostakin kumman syystä tätä lapset söivät innokkaammin kuin koskaan. Itselle tuli jännä fiilis, jotenkin roiskeläiskämäinen saundi. Jee! Meidänkin mukelot pääsivät harrastamaan suomalaista kulinaaria. :D Mutta siis oli ihan oikeasti syötävää ja koska täytteen virkaa pääsi edustamaan edellispäivän tomaatti-jauheliha-kesäkurpitsa-muhennos, ei tekoaika uuneineen kaikkineen virunut juurikaan yli 20 minuutin. Todellista fast foodia meidän mittakaavassa.

1 dl tattarijauhoa

1 dl tummaa riisijauhoa

1 dl maissitärkkelystä

ripaus suolaa ja valkosipulijauhetta

½ tl psylliumia

tl kärjellinen ksantaania
1 tl leivinjauhetta

n.1½ dl kylmää vettä

2 rkl oliiviöljyä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen kiertoilmalle (jos on). Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet ja sekoita ne yhteen. Lisää vesi sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina ohueksi pizzapohjaksi leivinpaperin päälle pellille, lisää täytteet ja paista kiertoilmalla 225 asteessa 15 minuuttia. Öljysin muuten leivinpaperin ennen pohjan taputtelua. En tiedä öljyämisen tarpeellisuudesta, mutta ajattelin olevan mainitsemisen arvoista.

Broiskusalaattia

Meillä on tänäkin vuonna tiiviisti seurattu Vain Elämää - sarjaa aina perjantaisin. Tapojemme vastaisesti silloin on lupa heittäytyä ihan villiksi ja nautiskella pöydän antimista olohuoneessa television äärellä. Tällä(kin) kertaa nautiskeltiin lihaista salaattia. Tällä kertaa salaatin kruunuksi löysi tiensä broileri, mutta paistettu jauhelihakin on oiva kumppani raikkaalle salaatille. Itse valitsisin alustaksi kaaliraasteen, mutta pikkuväelle uppoaa huomattavasti paremmin jäävuorisalaatti.

Ihan ensimmäisenä pilkoin 250g kirsikkatomaatteja, puolikkaan pienestä sipulista sekä yhden punaisen paprikan. Päälle ripsaus suolaa, oliiviöljyä sekä tummaa balsamicoa. Kaikki sekaisin ja antaa makustua. Seuraavaksi broilerin kimppuun.

Broilerit tykkään suikaloida itse. Lihan suutuntuma on jostakin syystä tällöin paljon parempi kuin valmiiksi suikaloiduissa. Pilkkomiseen menee korkeintaan kaksi minuuttia, joten ei maksa vaivaa. Kolme broiskun rintapalaa riitti meidän sakille oikein hyvin. Lihasuikaleet on helppo jättää maustumaan suoraan leikkuulaudalle, puoli tuntia riittää mainosti. Lihat maustoin suolalla, chilijauheella, savupaprikalla, valkosipulijauheella sekä tavallisella parikajauheella. Sillä välin voi valmistella kaiken muun;

huudella ja suikaloida jäävuorisalaatin sekä puolikkaan kurkun. Salaatit alle ja tomaatti-paprikaseos päälle. Kanat paistumaan oliiviöljyyn ja hieman jäähtyneinä salaatin harjalle. Tuo tomaatti-paprikahässäkkä toimii muuten huisin hyvin myös tonnikalasalaatissa.

Spaghettivuoka ton-ton-ton

Vapaapäivinä sitä mieluusti tekee jotakin muuta kuin asuu keittiössä. Ihan jo senkin kunniaksi, että jauheliha ja makaroni oli jälleen tutkitusti suomalaisten suosikkiruoka, viriteltiin meidänkin uuniin syötävää näistä aineksista. Oli helppoa, nopeasti valmisteltavaa ja maittavaa. Ruoka oli herkullisen näköinen jo ennen uuniin menoa ja pakko oli räpsäistä. Onneksi räpsinkin, koska uunista tullessa Esikko kysyi: "Äiti miksi olet laittanut perunamuussia tuohon päälle?". :D Siksikin tuo raakakuva tähän väliin.

n. 300g pätkittyä Moilasen täysriisispaghettia

400g porsaan jauhelihaa

2 sipulia

pari valkosipulinkynttä

suolaa, mustapippuria, oreganoa, basilikaa, paprikaa, savupaprikaa

tilkka hunajaa

500g purkki paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa

n. 2 tomaattipurkillista vettä

Valkokastike:

4 rkl oliiviöljyä

3 rkl täysjyväriisijauhoa

2 dl oatlyn luomukaurajuomaa

ripaus suolaa ja reilumpi oluthiivahiutaleita

Paista jauheliha ja pienityt sipulit. Mausta ja lisää paseerattu tomaatti sekä neste. Sekoita ja lisää joukkoon pätkitty spaghetti. Sekoittele tasaiseksi ja kaada öljyttyyn uunivuokaan. Lisää pinnalle valkokastike, pirskottele pintaan halutessasi hieman oliiviöljyä ja nosta uuniin. Tämähän varmasti paistuu ihan puoleen tuntiinkin isommalla lämpötilalla, mutta ulkoiluvimman vuoksi kuvan versio viipyili 150 asteisessa uunissa tunnin. Oli kyllä enemmän kuin al dente, mutta  me ei annettu moisen häiritä. :)

Tämän ruokailun yhteydessä saatiin muuten jälleen muistutus Kaverin maailmankuvasta. Kantaessani vuoan pöytään Kaveri kysyi: "Voinko minä syödä tuota? Saako vähän maistaa?". Niin, kun tosiaan koskaan ei ole takeita. Siinä sitten taas miettii, että millainen arki Kaverilla on esim. päivähoitomaailmassa. Kuinkahan kalpeaa ruoka on? Eikö tämännäköiset ole Kaverin saatavilla? Jotenkin tuntuu, että parempi kun ei tiedä koko totuutta. Ja kaiken lopuksi, tärkeintä on ettei mitään ole sattunut ja Kaveri on saanut syödäkseen. Siitä suuri kiitos Kaverin ruokien kanssa toimiville. He tekevät kaikkensa ja ovat vähiten syypäitä tähän nykyvimmaan siirtää kaikki ruokahuolto valtaviin keskuskeittiöihin. Tästä voisin jatkaa vaikka maailman tappiin, mutta säästän teitä. ;)

Hyvää isänpäivää lihaisan ruoan säestämänä

Punaviinikastike on noussut viime aikoina koko perheemme ehdottomaksi kastikesuosikiksi ja ei kyllä mikään ihme, niin hyvää se onkin. Varsinkin nyt kun syksyn illat ovat viilenneet, viinikastike maistuu erityisen hyvälle. Tällä kertaa isiä hemmoteltiin kahdessa sukupolvessa porsaanliharullilla ja punaviinikastikkeella.

Liharullien valmistuksen aloitin pilkkomalla kuusi sipulia ja viisi valkosipulin kynttä, jotka kuullotin oliiviöljyssä pehmeäksi. Ihan loppumetreillä lisäsin joukkoon paketillisen pienittyä parmankinkkua. Sillä aikaa kun täyte jäähtyi, siivutin 1,6kg possun ulkofilettä ja nuijin siivut ohuiksi leikkeiksi. Tästä määrästä lihaa sain aikaiseksi 15 siivua. Sipaisin siivut sinapilla, ripaus mustaapippuria myllystä ja nokare täytettä jokaiselle leikkeelle. Leikkeet rulliksi ja tikulla kiinni. Rouhaisin aavistuksen suolaa käärittyjen lihojen päälle ja paistoin sitten pinnat kiinni pienessä oliiviöljyssä pannulla. Nostin lihat uunivuokaan ja  hetken jäähdyttelyn jälkeen poistin tikut. Pannulle kaadoin 7dl vettä ripauksen pippuria ja reilumman suolaa. Kannattaa maistella. Kun pannusta on saatu maut irti, neste lihojen päälle ja foliolla peitettynä 150 asteiseen uuniin tunniksi. Tämän jälkeen folio pois ja vielä puoli tuntia.

Nostin vuoan uunista ja siivilöin liemen kattilaan. Lihat folion kera takaisin uuniin. Keitin lientä kokoon, niin että puolet nesteestä oli haihtunut, Haihtumista odotellessa pasitoin 400g siivutettuja herkkusieniä oliiviöljyssä ja mausteeksi suola, pippuri sekä valkosipulijauhe. Sitten liemen joukkoon 1 dl punaviiniä ja keittelin alkoholit pois. Kun maut olivat kohdallaan, lisäsin 3 dl oatlyn luomu kaurajuomaa, johon oli sekoitettu 2 rkl maizenan tärkkelystä. Viimeiset suolat ja pippurit, ja kastike lihojen päälle. Kruunuksi sienet ja persiljasilppua. Oli hyvää!

Gluteeniton ja maidoton lanttukukko

Lantun vapautuminen rajoitttujen listalta poiki tämän viikon iloksi kaksi kukkoa, tai valaita taisi tulla koosta päätellen. :D Tämä on siis kahden kukon suurannos ja kannattaa puolittaa mikäli ei meidän tapaan kukkoja jakele suvulle. Ja ihan varmasti tämä kokeilu saa jatkoa kalaisemmalla mallilla. Harmi ettei Kaveri niihin herkkuhetkiin pääse mukaan, mutta muu perhe jo intoilee muikkukukon perään.

Aloitin talkoot lantuilla, jotta ehtivät jäähtyä riittävästi ennen kukon kokoamista. Kahteen "valaaseen" käytin 2 kg lanttua, jotka kuorin ja siivutin suht ohueksi ja keitin pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä. Lantut on hyvä valuttaa huolellisesti keittämisen jälkeen ja tosiaan antaa jäähtyä kunnolla.

Kuoritaikina

1l vettä

2 pss kuivahiivaa

3 rkl psylliumia

2 rkl finaxin hapanjuurta

6 dl tattarijauhoja

4-5 dl provenan täyskaurajauhoja

2 dl Hirvelän kaurakuitusta

1 dl perunajauhoja

3 tl suolaa

½ dl oliiviöljyä

Tämän taikinan vaivasin tapojeni vastaisesti yleiskoneella ihan suuren koon vuoksi ja tulipa hyvä. Joudun ehkä pyörtämään päätökseni Kenwoodin hautaamisesta kaapin perukoille. ;) Eli mittaa reilusti lämmin vesi yleiskoneen vatkauskulhoon ja lisää joukkoon hiiva, psyllium ja hapanjuuri. Sekoita ja anna seistä tovi, jotta psyllium turpoaa. Lisää suola, öljy sekä jauhot muutamassa erässä. Taikinaa saa vaivata reilusti. Anna taikinan nousta liinan alla reilun puoli tuntia ja kippaa se sitten leivinalustan päälle. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse jauhojen avulla ensin toinen osa levyksi ja lado sen päälle kerros sian kylkiviipaleita ja ripottele päälle suolaa. Lado päälle lantut mahdollisimman tiiviiksi kerroksesksi ja päälle vielä toinen kierros sian kylkeä ja suolaa. Yhteen kukkoon käytin reilut 300g lihaa. Toista operaatio.

Taikinasta tuli ihan mahtavan hyvin leipoutuva.
Mieleen pulpahteli muistoja vehnäiseltä aikakaudelta... Eli aika hyvä! :)

Juuri ennen sulkemista.
 Hieman ärsytti, kun siansiivupaketista paljastui hivenen liian läskistä tavaraa.
No eipä tullut kuiva kukko. :D

Sulje kukko kääntämällä ensin toinen sivu täytteiden päälle. Kostuta taikinan reunaa vedellä ja liimaa sitten toinen puoli kiinni. Hieman työstin saumaa muovisella pyöreäkärkisellä leivontaveitsellä, jota kostutin tasoituksen välissä muutaman kerran vedellä. Päädyistä trimmailin hieman ylimääräistä taikinaa pois. Näillä paloilla voi sitten paistamisen aikana paikkailla mahdollisesti syntyviä repeämiä kukon pinnasta.

Valmiina uuniin.

Paista kukkoja noin puoli tuntia 250 asteisessa uunissa. Tällä välin levitä pöydälle foliota ja leivinpaperia. Leivinpaprein ryttäsin, jotta sen käsittely olisi helpompaa. Kun pinta on kovettunut, nosta kukot uunista ja voitele niiden pinta öljyllä. Käytin kaikkein vaaleinta oliiviöljyä ihan makusyistä. Nosta kukko leivinpaperin ja folion päälle, ja kääri se tiiviiksi paketiksi. Tässä vaiheessa on hyvä paikata repeämät. Laske uunin lämpötila 120 asteeseen ja nosta käärityt kukot takaisin uuniin paistumaan 3-4 tunniksi. Yleensä kukot kääritään pyyhkeeseen tai vilttiin jäähtymään, mutta mielestäni tälle taikinalle riittää hyvin tuo pelkkä foliokääre. Ihan heti ei kannata kuitenkaan kukkoa puukottaa. Alla kuva reilun tunnin jäähtyneestä yksilöstä ja hieman liian aikaista oli. Vaan ei malttanut mieli. :) Viimeinen kuva on sitten seuraavalta päivältä, kun kukko on saanut levätä ihan kunnolla.

Pördellä on blogissaan todella hyvät ohjeet kukon kokoamisesta. Ihania vaaleita kukkoja löytyy sieltä. Meillä ollaan jotenkin piilosavolaisia; tummien ja kovakuoristen kukkojen ystäviä, joten omia polkuja tuon taikinan suhteen. ;D

Maitoa kehiin pienin askelin

Tässä syksyltä on takana allergiapolikäynti, jossa nyt ei mitään kummempaa uutta tullut. Saatiin kuitenkin lupa aloittaa todella varovaiset kokeilut/siedätykset maidolla. Ihan puhdasta maitoa ei saa testailla, mutta kypsytettyjä ja hapatettuja saatiin lupa testailla varovaisesti. Raejuustonokare aiheutti kätinää ja iho-oireita. Hieman siinä lannistuttiin, mutta päätettiin vielä kokeilla uudelleen. Esikkohan sietää luomu-ja tinkimaidon, muttei tavallista. Ollaan pähkäilty tämän liittyvän siihen, että maitoproteiini sitoutuu käsittelemättömässä maidossa maidon rasvaan ja imeytyy tällöin huonommin elimistöön. Tällä teorialla sitten siirryttiin käsittelemättömän maidon maailmaan ja siedätyksen välineeksi valikoitui pitkään kypsytetty ja ennen kaikkea käsittelemätön parmesan juusto. Ja tässä toden totta on Kaverin ruoka-annos, jonka huntuna ehdoton maitomaksimi, jonka voi maistella ilman suurempia oireita.

Näitä menee nyt siis kolmella aterialla viikossa. Kaikki vakavamman maitoallergian kanssa painiskelleet tietävät, että tämä on ihan MIELETÖN juttu!!! Taivaanrannassa on toivoa.

Loppukaneetiksi on taas pakko mainita, että näitä ei sitten saa kukaan muu Kaverille kokeilla. Tämä on kotihommia tämä juustolla herkuttelu. Suuremmat määrät aiheuttavat edelleen vakavia oireita.

Kaikettomat jauheliha-riisipasteijat

Meidän perheessä on jälleen alkanut juhlien sävyttämä vuodenaika ja edellisten kemujen ehdoton ilonpilkku olivat ihanat jauheliha-riisipasteijat, jotka siis olivat myös Kaverille sopivaisia. Voi miten äidin sydän sykähteli, kun kerrankin oli tällaista tarjottavaa myös meidän rajoitekuninkaallemme. Nämä keräsivät kehua kaikilta, todisteena moninkertainen lausahdus: "Nämähän maistuu ihan normaalille!". :D Täytyy taasen todeta, että riisi saaminen ruokavalioon on helpottanut elämää monin tavoin. Niin onnellisia ollaan riisistä!

Taikina:

50g kookosrasvaa

1½ dl oliiviöljyä

4 dl oatlyn luomu kaurajuomaa

8 dl oolannin perunamuussiainesta

1 tl suolaa

2 dl provenan täyskaurajauhoja

1 dl tattarijauhoja

1 dl täysjyväriijauhoja

1 dl perunajauhoja

½ rkl psylliumia 1/4 tl ksantaania 

2 tl leivinjauhetta

Kuumenna kattilassa kaurajuoma ja lisää siihen perunamuussiaines. Kuumenna ja sekoita tasaiseksi. Lisää kuuman soseen joukkoon kookosrasva ja anna sen sulaa. Lisää myös oliiviöljy sekä suola, sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä hieman ja nosta kattila pakastimeen. Olen kokeillut taikinaa ilman pakastamistakin ja jostakin ihmeen syystä pakastaminen tekee taikinan rakenteesta paremman. Ymmärrä sitten näitä. Anna seoksen hyytyä pakastimessa todella jähmeäksi ja vatkaa se sitten kuohkeammaksi sähkövatkaimella. Lisää vatkatun soseen joukkoon keskenenään sekoitetut kuivat aineet ja vaivaa taikina palloksi. Nosta kelmulla peitettynä jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi.

Valmista täyte keittämällä 2dl puurosiisiä. Riisin kiehuessa, paista 400g porsaan jauhelihaa ja pilkottu spuli. Mausta seos suolalla ja musta- sekä maustepippurilla. Sekoita kypsä riisi paistetun jauhelihan joukkoon. Tarkasta maku.

Nosta jääkaapissa levännyt taikina pöydälle. Parhaiten pasteijat muovautuvat erottamalla taikinasta reilun kokoisia palloja ja kaulimalla ne pyöreäksi. Nosta pyören pohjan päälle nokare täytettä ja käännä taikina täytteen yli. Saumat painelin ensin kiinni ja ajelin pasteijan muotoonsa taikinapyörällä. Itse nostin valmiit pasteijat yöksi jääkaappiin ja paistoin ne seuraavana päivänä juuri ennen tarjoilua. En tietenkään ottanut tarkkaa aikaa, mutta 220 asteessa noin vartti. Kannattaa tarkkailla vieressä. Tästä ohjeesta tuli kaksi pellillistä.

Kesäkurpitsalasagne

Peinteistä lasagnea tulee tehtyä valmiiden lasagnelevyjen puutoksesta johtuen kovin harvoin, mutta tämä kesäkurpitsainen versio kyllä korvaa puutteen mennen tullen. Tämän hyvä puoli on se, että seuraavana päivänä jämistä syntyy tavallaan ihan uusi ruoka, kun lämittää tähteeksi jääneen lasagnen pannulla, lisää siihen tilkan vettä sekä muutaman desin keitettyä moilasen riisimakaronia; pastalounas on valmis.

Uunituore lasagne...

...sekä seuraavan päivän make over.

3 kesäkurpitsaa

Jauhelihakastike:

400g porsaan jauhelihaa

2 sipulia

3 valkosipulin kynttä

200g paseerattua tomaattia

1 tlk tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja (biona)

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, oreganoa ja basilikaa

Valkokastike:

reilu loraus oliiviöljyä

2-3 rkl riisijauhoa

muutama desi oatlyn luomu kaurajuomaa

suolaa, hiven sinappia sekä rkl oluthiivahiutaleita

Paista jauheliha yhdessä sipulin kanssa. Lisää lähes kypsään jauhelihaan murskattu valkosipuli ja hetken kuluttua muut mausteet. Tuoreesta yrtistä kannattaa tässä vaiheessa lisätä vain puolet ja toinen puoli kastikkeen ollessa valmis. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti sekä murska/säilyke. Pakko mainostaa jälleen ihanan makeita bionan luomuluumutomaatteja. :D 

Valmista valkokastike kuumentamalla öljyä kattilassa ja lisää siihen riisijauho. Anna kypsyä, mutta varo ruskistamasta. Lisää kaurajuoma sekä mausteet. Anna kastikkeen saostua ja tarkista maku.

Pese kesäkurpitsat ja leikkaa ne noin sentin siivuiksi. Kauho uunuvuoan pohjalle hieman jauhelihakastiketta ja lado päälle kesäkurpitsasiivuja tasaiseksi kerrokseksi. Toista tämä kunnes tarpeet loppuvat. Kaada viimeisen kesäkurpitsakerroksen päälle valkokastike ja pirskottele ennen uuniin laittoa lasagnen hunnuksi hieman oliiviöljyä. Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes kesäkurpitsa on täysin pehmennyt.

Possun sisäfile

Syksyn tullen olen jälleen hullaantunut uunilihoihin. Possun sisäfile on muuten todella herkullinen ja murea leikkele, kun sen valmistaa uunissa rohkeasti pinkiksi ja viipaloi jäähtyneenä voileivän päälle. Kaukana prosessoidusta voileipämakkarasta tämä.

Putsaa fileestä kalvot pois ja hiero fileen pintaan haluamiasi mausteita. Kääri liha tiukaksi kääröksi kelmun sisälle. Ohessa parista syystä huono kuva...

...mutta siis kannattaa kääntää fileen ohut pää kaksinkerroin, jotta saa aikaan tasapaksun ja ennen kaikkea tasaisesti paistuvan pötkön. Koko komeus yöksi jääkaappiin maustumaan. Seuraavana päivänä hyvissä ajoin huoneenlämpöön nostetun lihan päältä kelmu pois ja kuumalla öljytyllä pannulla pinta kiinni. Sen jälkeen kiertoilmauuniin 200 asteeseen n.20 minuutiksi. Itse en käytä paistomittaria, vaan sormella painamalla tunnustelen lihan kypsyyden. Tämän oppii hyvin muutaman hasardin jälkeen. ;D Nosta liha folion sisään ja anna vetäytyä pitkään ja hartaasti. Kannattaa muuten siivuttaa aina vain se määrä, minkä syö.

Possunfileetä uunissa ja kaiketonta punaviinikastiketta

Tässä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Kaikessa herkullisuudessaan vieläpä todella helppoakin kokkailtavaa, vaikka ajallisesti pitkäjänteisyyttä tämä hieman vaatii, ja sitähän minulla ei ihan jaettavaksi asti ole. Vaan kyllä kannatti sinnitellä.

Mausta maustamaton possun ulkofilepala haluamallasi mausteilla. Meillä possun pintaan hierottiin savusuolaa, valkosipulijauhetta, kotisinappia sekä mustapippuria. Peitä liha kelmulla ja nosta yöksi jääkaappiin maustumaan. Nosta liha seuraavana päivänä hyvissä ajoin huoneenlämpöön (reilu tunti). Lihan on hyvä olla ihan oikeasti lämmintä; hygieniasuosituksista viis. ;) Kuumenna paistinpannu ja ruskista lihan pinta kuumalla pannulla kauttaaltaan. Ruskistamiseen käytin öljyä, kun nämä suomifileet on putsattu kaikesta rasvasta ja makua antavasta. Pöh. No näillä mennään. Nosta liha paistoastiaan. Tätä köntsää paistoin 175 asteessa about tunnin. Nosta file uunista ja peitä se foliolla ja anna lihan vetäytyä puoli tuntia. 

Valmista kastike kaatamalla paistovuoasta lihasta valuneet makunesteet kattilaan. Lisää reilu loraus hyvää punaviiniä ja keitä hetki kasaan. Varsinkin lasten kanssa on tärkeää huolehtia, että kaikki alkoholi on varmasti haihtunut viinistä. Ja vanha viisaus pätee: eli huonosta viinistä tulee huono kastike ja toisinpäin. Lisää kastikepohjan joukkoon noin 2 dl kaurajuomaa (Oatly luomu), johon on sekoitettu  ½ rkl maizenaa. Anna pulpahdella sakeaksi. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kylkiäisinä toimivat oivasti paistetut herkkusienet. Alla vielä kuva Kaverin annoksesta. Lisäkkeenä yleisön pyynnöstä Moilasen riisimakaronia, itse olisin ehkä valinnut toisin, mutta herkullista oli näinkin. ;D 

Kaalipiirakka ton-ton-ton

Piirakkapohja on ollut allergiataipaleemme akilleen kantapää. Jälleen kerran, kun yhtälöstä on kaikki pois, taikinan tekeminen on ollut yhtä tuskaa. Nyt kuitenkin natsasi. Meillä herkuteltiin kaalipiirakalla tai kuten Kaveri sanoi: salaattipiirakalla. :D Tässä kahden vuoden työn tulos; säntillinen piirakkapohja.

Pohja

reilu 2 dl perunamuussia

25g kookosrasvaa

½ dl oliiviöljyä

½ tl suolaa

1 dl tattarijauhoja

1 dl provenen täyskaurajauhoja

½ dl täysjyväriisijauhoja

½ dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl psylliumia

ripaus ksantaania

Keitä muussi, mikäli ei satu jääkaapin kätköstä jämiä löytymään. Lisää kuumaan muussiin kookosrasva ja anna sen sulaa samalla sekoittaen. Lisää oliiviöljy ja tarvittaessa suolaa (riippuu muussin suolaisuudesta). Nosta kattila pakastimeen ja anna jäähtyä todella jähmeäksi, älä kuitenkaan jäädytä. Vatkaa kuohkeaksi ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Vaivaa tasaiseksi palloksi ja nosta taikina jääkaappiin lepäämään.

Valmista täyte pilkkomalla 1 sipuli sekä suikaloimalla ½ suuresta kaalista. Paista kaali ja sipuli pehmeäksi paistinpannulla oliiviöljyssä. Mausta seos suolalla, lorauksella tummaa siirappia sekä ripauksella valkopippuria. Anna täytteen jäähtyä.

Nosta taikina jääkaapista ja jaa se suunnilleen kahtia. Pohjaosio saa olla hivenen suurempi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja levitä päälle täyte. Kaulitse toinen puolikas taikinasta piirakalle kanneksi. Itse kaulitsin silikonialustan päällä, jonka avulla kippasin kannen piirakan päälle. Ikean silikonialusta on sopivan mukautuva ja hintainen, että siitä raaskii saksia hyvän piirakankannen kippaustyökalun. Tupperia en ehkä ilkeäisi uudelleen muotoilla. ;D Pistele kansi haarukalla. Paista piirasta 200 asteessa kiertoilmalla tai 225 asteessa tavan uunilla noin 25 minuuttia. Kannattaa vähän vahtia vieressä ettei kärähdä, uunit kun tuppaavat olemaan erilaisia.

Uuniin menossa...

...ja sieltä tulossa.

Tämä taikina on leivontapäivänä parhaimmillaan. Maku ei kärsi yöunista, mutta koostumus muuttuu tyypillisen gluteenittomaksi ja murenevaksi.

Mysli

3 dl provenan puhdaskaurahiutaleita

1 dl auringonkukan siemeniä

reilu rkl juoksevaa hunajaa

loraus auringonkukkaöljyä

kourallinen rusinoita

1 dl tattaripuffeja

Mysli on mukava lisä ruokapöytään aina silloin tällöin. Lisäksi sen valmistaminen on superhelppoa. Sekaan voi heittää lähes mitä tahansa, mikä nyt kunkin ruokavalioon sopii. Tässä satsissa edellä mainitut. 

Mittaa kulhoon kaurahiutaleet ja siemenet, kaada päälle hunaja ja sekoita. Levitä pellille leivinpaperi ja voitele se öljyllä. Kaada pellille hiutaleseos tasaiseksi kerrokseksi ja paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 10 minuuttia. Lisää kuuman hiutaleseoksen joukkoon loput kuivat aineet, sekoita ja anna jäähtyä tarjoiltavaksi. Mysli säilyy ilmatiiviissä purkissa.

Grillatut herkkusienet

Pekoniin käärityt juustotäytteiset herkkusienet tuntuvat olevan monen suosikkigrillattavaa näin kesäisin. Meidän grillissä valmistuu tätä nykyä parmankinkkuun käärittyjä herkkusieniä. Ollaan hullaannuttu parmankinkun makuun ja lisäaineettomuuteen. Kaverin versioihin ei luonnollisestikaan tule juustoa, mutta sienet kyllä tekevät kauppansa näinkin. Paitsi äidille: en ymmärrä tätä ruokaa... Sienet ja kinkut erikseen maistuvat kyllä. :D Muu perhe kyllä vetelee suu virneessä. Pieni loraus öljyä ei ole pahitteeksi, kun parman kinkussa itsessään ei sitä useinkaan ole.

Gluteenittomat reissumiehet (9 kpl)

Pitkästä aikaa postausta. Luulisi, että loma-aika antaa aikaa myös bloggailulle, mutta päinvastoin tuntuisi menevän. Pöytälaatikko kyllä pullistelee, mutta toteutus ontuu. Nyt tuntuu jo siltä, että ei tiedä mistä aloittaisi. Aloitetaan siis wannabe-"ruis"leivän innoittamana. Meillä on nyt kesän aikaan leivän leivonta jäänyt tosi vähäiselle ja sen kerran kun uunia on kuumennettu, sinne on sujahtanut hapanleipää. Uusin lisäys taikinaan on raakakaakoajauhe, joka antaa leivälle mukavan vivahteen. Suosittelen kokeilemaan. Ja arvaatte varmaan, että suklaaleipä tekee kauppansa. ;D

3 dl vettä

1 prk bonan luumusosetta

1 pss kuivahiivaa

1½ rkl psylliumia

1½ rkl finaxin hapanjuurta

2 tl suolaa

vajaa 1 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl siirappia

2 dl tattarileseitä

3/4 dl auringonkukansiemeniä

1/4 dl paahdettuja pellavansiemeniä

½ dl perunajauhoja

1 dl provenan täyskaurajauhoja

2 dl tattarijauhoja

½ dl kaurakuitusta

½ dl oliiviöljyä

Mittaa kulhoon kuuma vesi ja luumusose. Sekoita nesteeseen hiiva, psyllium ja hapanjuuri. Anna turvota hetki ja lisää loput aineet. Sekoita taikinaa sähkövatkaimen taikinakoukulla tai yleiskoneella pitkään ja hartaasti. Jaa taikina osiin ja leivo jauhoja apuna käyttäen reissumiehiä. Tästä taikinasta tulee juuri sopivasti yhdeksän yksilöä täyttämään pellin. Kohota leipiä liinan alla puolisen tuntia ja lämmitä uuni sillä aikaa niin kuumaksi kuin mahdollista. Pistele leivät ja laita kuumaan uuniin säätäen samalla lämpötilan 150 asteeseen. Paista leipiä 45-50 minuuttia. Nosta kuumat leivät ritilän päälle jäähtymään.

Kasvisvartaat grillissä

Tikkuruoka on kyllä huisin mukavaa syötävää. Meidän perheessä tätä mieltä ovat niin lapset kuin aikuisetkin. Ja jotenkin kasvis tikussa löytää tiensä tehokkaammin pieneen suuhun.

Vartaat tuulee sudittua marinadilla, joka useimmiten sisältää öljyä, tipan etikkaa, hieman hunajaa ja tietenkin suolaa sekä pippuria. Muu makuosasto sitten vaihtelee fiiliksen mukaan.

Makaronisalaatti

Meillä juhlittiin taas taannoin ja suolaiseksi tarjottavaksi valikoitui tämän kesän suosikki; makaronisalaatti. Tämä ruokalaji syntyi kesäkuisten helteiden aikaan, kun Esikko pyyteli kuumissaan jotakin kylmää ruokaa. Toimi oikein mukavasti myös juhlatarjottavana.

½ tuorekurkku

1 suippopaprika

n. 1 dl kuutioitua suolakurkkua (euroshopper)

pieni rasiallinen kirsikkaromaatteja

½ pkt vatajan pyökkisavustettua lisäaineetonta kinkkua

1-2 dl pätkittyä moilasen täysjyväriisispaghettia

loraus hyvää oliiviöljyä

Pätki spaghetti ja keitä kypsäksi. Huuhtele lävikössä kylmällä vedellä. Kuutioi kaikki muut ainekset ja sekoita yhteen spaghettipätkien ja oliiviöljyn kanssa. Anna maun tasaantua jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Sekaan voi halutessaan lisätä mausteitakin, mutta suolakurkku ja kinkku antavat jo itsessään runsaasti makua.

Hilloa

No nytpäs löytyi kaupasta mukavaa valmista. Luomulaatuista vadelma-omenahilloa. Ja mikä parasta, tämä herkku ei sisällä laisinkaan lisättyä sokeria ja on silti niin ihanan makeaa. Ainoa miinus on ainostaan viikon mittainen säilyvyys avattuna. Emme pitäneet ongelmana tämän herkun kanssa... ;)

Sisältää vadelmaa, omenaa ja pektiiniä.

Juhlat

Arki vie mennessään hurjaa vauhtia ja siten bloggailukin kulkee hieman viiveellä. Viime kuun puolella meillä oli pientä juhlan poikasta ja tarjottavaksi valmistui cup cakeseja sekä suolakeksejä. Cup cakesit eli kuppikakut syntyivät tuttifrutti-muffinssien ohjeella, jonka kaksinkertaistin. Maidollisten versioiden päälle pursotettiin sokerilla maustettua kermavaahto-ananastuorejuustokuorrutetta ja maidottomat saivat hunnukseen tomusokerista ja appelsiinimehusta valmistetun pikeerikuorrutteen. Värjäsin massaa ihan pienellä ripauksella kurkumaa, liikaa ei tietenkään kannata laittaa ettei ala maistua läpi.

Suolakeksit väsäiltiin näkkäriohjetta mukaillen. Ensimmäistä kertaa päästiin kokeilemaan savustettua sormisuolaa ja oli kyllä hauska lisä maustekaappiin. Keksit olivat huisin hyviä. Oikein hyvä vaihtoehto perinteisille vehnäkekseille, vaikka ruokarajoitteita ei olisikaan.

½ dl tattarijauhoa

½ dl täysjyväriisijauhoa

½ dl puhdaskaurahiutaleita

1 dl tattarileseitä

½ dl kuorittuja hampun siemeniä

1 dl auringonkukan siemeniä

1 dl riisihiutaleita

1/4 tl leivinjauhetta

2 dl vettä

2 rkl oliiviöljyä

taikinaan ripaus ja pinnalle 2tl savustettua sormisuolaa

Sekoita kuivat aineet yheen, lisää vesi sekä öljy sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä tasiseksi ohueksi levyksi. ripottele päälle suola ja leikkaa taikinapyörillä osiin. Paista 170 asteessa kiertoilmalla n. 40 minuuttia. 

Kaakaovanukas (maidoton)

8 dl riisijuomaa (rice dream, Natumi)

1 dl maizenan maissitärkkelystä

½ dl sokeria

½ vaniljatangon siemenet

3 rkl kaakaojauhetta (Van Houten)

ripaus suolaa

Mittaa kattilaan kuivat aineet ja vanilja kattilaan. Lisää pari desiä riisijuomaa, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten loputkin riisijuomasta. Kiehauta seosta niin, että se pulpahtaa muutaman kerran ja sakenee. Kaada vanukas kulhoon ja nosta jääkaappiin kylmenemään.

Riisimaito

Voihan ilo ja helpotus! Riisi on palannut ja sepä on helpottanut elämää monellakin tapaa. Ruoanlaitto on helpottunut, ruoka luonnollisesti monipuolistunut viljojen osalta ja mikä upeinta, riisimaito on korvannut käytössä olleen Oatlyn luomu kaurajuoman ruokajuomana. Oatlyhan on valtavan hyvä tuote ja herkullisen makuinenkin, mutta se ei sisällä kalkkia. Itseasiassa mikään meille sopiva kaurajuoma ei ole kalsiumrikastettua. Kaikissa kalkkimaidoissa kun on sitä meidän perheen verivihollista rypsiä. :(  Näin ollen Kaveri on kalkkinsa saanut ruokaan lisättävänä jauheena. Ihan ok muuten, mutta voitte arvata, että juuri sitä kalkitettua ruokaa ei tietenkään syödä. Riisimaito kuitenkin tuli kuin tulikin ja ratkaisi kalkkiongelman kertaheitolla. Rice Dream kalsiumrikastettu riisijuoma (sis. vesi, riisi, auringonkukkaöljy, kalsiumfosfaatti, merisuola) sopii meillekin. Jee! Harmi vaan ettei tätä saa luomulaatuisena, kalsiumversiota siis...

Hyvää äitienpäivää grillikasvisten kera!

Tänään vietettiin äitienpäivää ja lahjuksia sateli tällekin mammalle runsain mitoin. Ihania pienten käsien tekeleitä kuoriutui toinen toistaan persoonallisimmista paketeista. Loppupäivää koristikin ihan uusi helminauha, joka otettiin pois vasta illan hämärtyessä. Ja osansa pienten käsien taidokkuudesta sai mummikin.

Äitienpäiväateria nautittiin ulkona piknikhenkisesti viltin päällä. Kyllä grilliherkut vaan maistuvat herkullisilta pitkän talven jälkeen. Meillä on aina tykätty erilaisista kasvisnyyteistä. Ruokarajoitteiden kanssa ne toimivat erityisen hyvin, koska sisältöä voi muutella kunkin ruokailijan mukaan. Tänä keväänä Kaverinkin nyytti on jo ihanan värikäs. Meillähän on hiljattain tapahtunut kummia, kun allergisoivien listalta on alkanut tipahdella artikkeleita pois siihen tahtiin ettei meinaa perässä kestää. Niinpä tällä kertaa Kaverin nyytti oli lähes identtinen muun perheen kanssa, vain fetajuusto jäi puuttumaan.

Kasvisnyytteihin sukelsi 200g herkkusieniä, 1 iso kesäkurpitsa, 1 suippopaprika, 2 sipulia, 10 valkosipulin kynttä sekä rasiallinen miniluumutomaatteja. Tomaatteja lukuunottamatta pilkotut kasvikset marinoituivat jääkaapissa reilun tunnin oliiviöljyssä, tilkassa tummaa balsamicoa ja mausteiksi ripaus suolaa, chilihiutaleita, oreganoa ja valkosipulijauhetta. Kasviksethan voi pakata nyytteihin suoraankin, mutta mikäli tahtoo nopeuttaa kypsymistä voi niitä pyöräyttää nopeasti pannun kautta niin, että saavat pienen alkulämmön. Tämänpäiväiset vierailivat pannulla ja nyytit kypsyivätkin alle puoleen tuntiin. Alla ylempänä Kaverin juustoton nyytti pakkausvaiheessa ja alempana muun perheen fetajuustolla ryyditetty versio suoraan grillin kuumuudesta. 

Ruokien kypsyessä Esikko keräsi äidille kukkia, jotka ruokailun lopuksi pääsivät koristamaan äidin lasia. Eikö yksinkertainen osaakin olla kaunista!? Tässäpä luonnon vaatimatonta kauneutta kaikille äideille.