Possu-kanttarelli kastike

400 g porsaan jauhelihaa

n. 1l pilkottuja kanttarelleja

1 iso sipuli

suolaa, mustapippuria, timjamia ja valkosipulijauhetta

loraus sopivaa öljyä

n. 6 dl kaurajuomaa

1 rkl perunajauhoa

 

Paista jauheliha, pilkotut sienet sekä sipuli kauniin värisiksi. Possun jauhelihassa itsessään on usein riittävästi rasvaa, mutta tällä kertaa paisto vaati lorauksen öljyä. Mausta seos ja lisää joukkoon puolet kaurajuomasta. Anna kiehua hetki ja lisää loput kaurajuomasta, joihin perunajauho on sekoitettu.

Kauravanukas

Viiliä ja jogurttia, niitä meillä rakastetaan. Ymmärtää siis hyvin, että Kaveria harmittaa katsella, kun toiset vetelevät purkista herkkua hyvällä halulla. Silloin tällöin tulee viriteltyä jogurtin korviketta ja tässä yksi ihan käyttökelpoinen malli. Kahden suuruksen ansiosta kauran limaiset ominaisuudet eivät tule niin häiritsevästi esille. Maistuu suht reilusti kauralle, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono juttu, kun kauran ominaismaku on aika makeahko. Makeus sopii tähän kuin nenä päähän. Ohje on yhteen "purkilliseen", joten suurempaan satsiin kannattaa lisätä kerrointa. Ja makuvaihtoehtojahan riittää, kuvan versiossa mustikkaa, mutta oman maun mukaan.

1 rkl provenan täyskaurajauhoja

reilu 1 rkl sopivaa öljyä

(kookosöljyllä saa mukavan vivahteen makuun)

2 dl kaurajuomaa

1 tl perunajauhoja

(ripaus sokeria)

Mittaa kattilaan öljy ja kaurajauho. Kuumenna hetki niin, että jauhot turpoavat, varo ruskistamasta. Kaada joukkoon 1½ dl kaurajuomaa ja anna kiehua miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta kattila levyltä. Mittaa loppu kaurajuoma (½dl) sekä perunajauhot kuppiin ja sekoita niistä suurus. Kaada suurus kattilaan ja käytä levyllä vielä niin, että seos pulpahtaa. Anna jäähtyä ja lisää haluamasi makuaine. Jäiset marjat voi lisätä lämpimäänkin seokseen.

Broiler-kasvispihvit

Voitte uskoa, että broilerin ollessa meidän perheen nk. ainoa täysin vapaasti syötävä liha, ei kanaruoka enää nauti koko yleisön suosiota. Kaveria käy sääliksi, vaikka luulen ettei pikkuihmistä ainakaan vielä lihaosaston yksitoikkoisuus kismitä. Silti sitä tahtoo tarjota pikkuiselle vaihtelua makumaailmaan. Jauheliharuoat ovat siitä kiitollisia, että samalla kertaa saa tosi vaivattomasti tekaistua kahta erilaista.

 

Samapa tua pilkkooko kaksi sipulia yhteen vaikko kahteen kippoon. Samalla saa tyydytettä muun poppoon mielihaluja, kun eri versiot voi kiertoilmalla paistaa samassa uunissa. ONNEKSI kaveri kestää munan ja maidon hengailun yhteisessä uunissa. Ei silti, broiskupihvit olivat huisin hyviä, mutta kyllä nuo fetajuustolla ja yrteillä maustetut aikuisten mallitkin menivät kuumille kiville. Jotenkin ihanaa on se, että esikko valitsi tälläkin kertaa allergiaversiot omalle lautaselleen, perusteluna niiden parempi maku. =)

400g broilerin jauhelihaa

1 dl perunasosetta

1 dl raastettua kesäkurpitsaa

1/4 paprikaa pieninä kuutioina

½ tl valkosipulijauhetta

1 tl persiljaa

½ tl kuivattua basilikaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään yhteen ja muotoile taikinasta pellille pihvejä. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Reikäleipää

Lapset on ihania. Aikuisille tuskin leivän mallilla on mitään väliä, mutta lapset on jotenkin niin ihanan avoimia kaikelle vähänkään erilaiselle. Otetaan esimerkiksi reikäleipä. Meillähän kaikki leivät leivotaan aina itse, joten jos jonkin näköistä limppua on tehty, mutta reikäleipä oli jotakin ihan uutta. Siispä siitä täytyi innostua ja arvaattekin varmaan, että syötäväksi täytyy ehdottomasti saada se reikä. :D Vinkkinä siis kaikille kotileipureille, että suomalainen muotoilu ei ole koskaan pois muodista... Laitan nyt tähän kylkeen ohjettakin, vaikka aika ennestään tuttu koostumus tässä onkin.

3 dl vettä

1 rkl psylliumia

1 rkl siirappia

½ pss kuivahiivaa

½-1 tl suolaa

1 dl puhdaskaurahiutaleita

½ dl tattarileseitä

1 rkl pellavansimeniä

n. 2 dl provenan täyskaurajauhoa

n. 1 dl tattarijauhoa

3 rkl sopivaa öljyä 

(käytin oliiviöljyä)

Mittaa kulhoon lämmin vesi, psyllium, hiiva ja siirappi. Anna seisoa kymmenisen minuuttia. Lisää suola, öljy ja kuivat aineet ja alusta taikinakoukulla viitisen minuuttia. Taikina saa olla rakeenteeltaan suht jämäkkää, mutta ei kuitenkaan kovaa. Mutoile taikinasta pellille reikäleipä öljytyin käsin. Kohota leipää 20 minuuttia ja paista 200 asteessa reilut puoli tuntia. Parempi liian pitkään kuin liian vähän pätee näissä runsaskauraisissa. Leivän on hyvä antaa jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

Kaalilaatikko

Kaveri tykkää kaalilaatikosta tosi kovasti. Kaali vaan on yksi niistä ruoka-aineista, joita Kaveri syö rotaatiossa ja silloinkin rajoitetusti. Aika huono yhtälö siis. Kesäkurpitsa on yllättäen osoittautunut todella toimivaksi jatkeeksi kaalilaatikossa. Laatikko maistuu kaalilta, ei kurpitsalta, ja kesäkurpitsa saostaa laatikon mukavasti. Mukavaa, kun ei tarvitse kaalilaatikkopäivinä säännöstellä pienen herkuttelijan annoskokoa.

½ kaali

1 kesäkurpitsa

400g sopivaa jauhelihaa

1 sipuli

1 rkl siirappia

suolaa

jauhettua maustepippuria

öljyä paistamiseen

4 dl kaurajuomaa tai vettä

Suikaloi kaali, kesäkurpitsa ja pilko sipuli. Paista jauheliha ja sipuli öljyssä. Mausta reilusti. Lisää pannulle kaali sekä kurpitsa ja paista miedolla lämmöllä sen aikaa, että kaali pehmenee hieman. Lisää joukkoon siirappi ja sekoita. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja kaada päälle neste. Paista 175 asteessa pari tuntia.

Sienipiirakkaa

Juuri kun sitä täällä blogissakin ehti valittelemaan huonoa sienionnea, riensi ystävällinen naapurimme muovikassi kädessään meidän pihaan ja toi kasan kanttarelleja. Tällaiset pyyteettömät ystävälliset eleet tuntuvat kyllä joka kerta niin mukavilta. Ja sienipiirakka maistuu aina. Kiitos rakas naapuri!

Tällä kertaa tuli tehtyä kahdenlaista piirakkaa sienistä. Molemmat luontaisesti gluteenittomana, mutta ei luonto antanut periksi olla lotraamatta kerman kanssa... =) Tuohon maitoiseen malliin tein elämäni ensimmäisen gluteeitooman taikinan, johon pääsin käyttämään voita ja maitotuotteita muutenkin. Kovin helppoa oli, kun on saanut kaverin kanssa harjoitella ihan kunnolla rajoitettua leivontaa. Pohjan siis tein ihan perinteisellä 1 osa voita, 1 osa rahkaa ja 1 osa jauhoa seoksella (tattari/puhdaskaura/riisijauhoseos + ripaus psylliumia ja leivinjauhetta). Hyvin toimi taikina ja maistui mielestäni ihan samalta kuin ennenkin. Täytteeksi paistoin sieniä ja sipulia, jotka maustoin suolalla, mustapippurilla, timjamilla ja lorauksella tummaa balsamicoa. 2 dl kermaa ja muna sienten kanssa sekaisin, täyte pohjan päälle ja kruunuksi juustoraastetta. Paistoin 220 asteessa noin 25 minuuttia.

Kaverin piirakka muotoutui coctailmalliseksi. Pohjana jo aiemmissa postauksissa vilahdellut taikina. Laitan ohjeen vielä tähänkin ettei tarvitse erikseen kaivella. Täytteen saostin jälleen perunalla ja toimikin sienen kanssa tosi kivasti. Ja kerrankin muistin ottaa vaihekuvia piiraiden tehtailusta. Täytyy taasen todeta, että tämä taikina on niin mukava käsitellä ja syödä. Tykkään kovasti. Tällä teen varmaan seuraavan kerran tuon kermaisenkin version.

 

Pohja:

3/4 dl vettä

1 dl öljyä

1/4 tl psylliumia

1/4 tl ksantaania

1/4 tl leivinjauhetta

1 dl tattarijauhoa

1 dl puhdaskaurajauhoa

1 dl hirvelän kaurakuitusta

Täyte:

öljyä paistamiseen

n. ½ l pilkottuja sieniä

1 pieni sipuli tai pätkä purjoa

2 dl perunamuussia

2 dl kaurajuomaa

2 rkl perunajauhoa

1/4 tl ksantaania

ripaus suolaa, mustapippuria, timjamia ja oluthiivahiutaleita

Sekoita pohjan ainekset yhteen ja painele taikina piirasvuokaan. Valmista täyte paistamalla sienet ja sipuli öljyssä. Mausta ja lisää joukkoon kaurajuoma ja perunamuussi. Anna jäähtyä hieman ja sekoita joukkoon vielä perunajauhot ja ksantaani. Täytä piiraspohja/pohjat ja paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Munaton "munakas"

Tämä on jälleen sarjassamme: tärkeintä on ulkonäkö. Tämähän ei siis maistu yhtään munakkaalle, mutta on kyllä hyvää. Sen pääasiallinen tehtävä onkin näyttää munakkaalta, joten viis mausta...hah...

2 vatajan lisäaineetonta nakkia

½ kesäkurpitsa

1 dl oolannin perunamuussiainesta

1 tl kuivatttua ruohosipulia

mustapippuria ja suolaa

2 dl kaurajuomaa

1 rkl perunajauhoa

1 rkl kaurajauhoa

öljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa ja pilko nakit. Paista kurpitsaa ja nakkeja hetki tilkassa öljyä. Lisää pannulle perunamuussiaines sekä mausteet. Levittele seos tasaisesti pannulle. Kaada seoksen päälle reilu loraus öljyä ja yhteen sekoitetut kaurajuoma sekä jauhot. Anna paistua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. "Munakasta" ei paistamsen aikana kannta koskea. Kun seos on hyytynyt ja kypsä, taita "munakas" kahtia ja liuta varovasti pannulta lautaselle. Koostumus on mureneva, mutta pysyy kasassa hellällä käsittelyllä. Tarjoile annoskateuden karkoittaja raikkaan salaatin kera.

Kesän antimia

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Keittiössäkin on ollut jotenkin mukavan mutkaton tunnelma, kun on saatavilla paljon tuoretta ja ennen kaikkea kotimaista mistä kokkailla. Kesällä uusien juttujen kehittelykin on jäänyt vähemmälle, vaan kyllä on ruoka ollut makoisaa muutenkin. Hyvää ei todellakaan kannata pilata liialla kikkailulla, yksinkertainen on vaan joskus sitä parasta...

...ja jää aikaa kaikelle muulle ihanalle kesäpuuhalle.

Kesän ehkä mukavinta touhua on uiminen. Varsinkin pienet varpaat pitävät uimisesta, vaikka päätä paleltaisikin.

Nykyajan lasten maailmaa pursuilee kaikkea mahdollista materiaa. Voi miten kovasti äidin sydäntä lämmittää perinteiset käpylehmäleikit. Vanhassa vara parempi... Ja näitä käpyjä ynnä kaarnalaivoja on sitten kannettu kotiinkin ja ihan urakalla. Jee!




Tänä kesänä on metsässä mustikkaa ihan oikeasti. Ollaan veneilty aika tasaiseen tahtiin ja näin loppukesästä on ollut huisin mukavaa, että vesielämä on tarjonnut jotakin luonnonantimia myös meidän ruokapöytään, kun tuo kala ei sovi. Pienet suut ovat suhteellisen sinisiä aina kun rantaudutaan.

Sienet ollaan jouduttu pomimaan ihan kaupan hyllystä. Kaverikin on päässyt sienten makuun. Hyvä hyvä.







Paistettu savojinkaali on meidän perheessä isojen suosikki. Kaveri ei diggaile, vaikka kaalilaatikosta tykkää tosi paljon. Eipä siis olla saatu selvyyttä tämän sopivuudesta. Suosittelen kokeilmaan. Voissa paistettu on HYVÄÄ, mutta oliiviöljyssä paistettukin toimii. Meillä on maustettu ihan suolalla ja mustapippurilla. Kannattaa kokeilla myös pekonia tai saksanpähkinöitä kylkiäisenä.

 
Vaan nyt alkaa kyllä olla jo syksyä ilmassa. Haikea on olo, mutta toisaalta sitä jo odottaa niitä ihania rapsakan oloisia syyspäiviä. Jos saisi keittiiöönkin hieman uutta vauhtia. =)

Tauon aikana tapahtunutta

Ajattelin vallan valottaa hiljaiselokuukauden aikaisia tapahtumia. Vanhojen tekstien siirto saa siis siirtyä tuonnemmas...

Meidän perheessä on kaikki muuttunut, no ainakin mitä ruokaan tulee. Itseltäni on nyt sitten viljat pois ruokavaliosta. Ukkokullan heinäkuisen loman aikana tuli vehnävoideltua oikein urakalla ja tulos oli karmiva. Ranteiden nivelet eivät enää antaneet edes paistinpannua kaksin käsin nostaa ja sitkeää ihottumaa kukki siellä täällä. No nyt on reilut pari viikkoa viljavapautta takana ja kas, nivelet ovat kuin uudet, ihottumat lähes kadonneet ja ei väsytä. Taitaapa olla Kaverin allergioiden takana siis kuitenkin myös periytyvyyttä.

Nyt Kaverikin on vajaan viikon ollut ilman viljoja. Todettiin, että tuskin tuo kovin vaarallista on koettaa, että mitä tapahtuu. Kaverin iho onkin mennyt parempaan suuntaan päivä päivältä, kunnes eilen sai syödäkseen iltapuuron. Bye bye nätti nahka. Arvaatte varmaan fiilikset. Kohta varmaan iskee hiirikäsioireet, kun olen kahlannut nettiä läpi etsien tietoa viljattomuudesta. Hölmö on ihminen. Jos oireet katoaa viljojen myötä, niin mikä siis mättää. No suositukset, allergialääkäri, ravitsemusterppa jne. Kun se tuntuu olevan maailmanloppu, jos lapsen ruokavaliosta puuttuu jokin ruoka-aineryhmä. Mutta kumpi on loppukädessä viisautta, syöttää viljaa ja rasvata kortisonilla vai olla syöttämättä ynnä rasvaamatta. Huh! Sitä vaan miettii, kun kaveri kauniin nahkansa kanssa veteli raakaa porkkanaa mennen tullen eikä näpyn näppyä. Tässäpä pähkinää pitkäksi aikaa...

Osoitteenmuutos...

Vuodatuksen kaatuminen lopetti bloggailun toviksi, kadotti kaikki kuvat ja lopulta niiden uudelleen lataaminen ei onnistu. Osoite siis muuttuu tänne bloggeriin. Siirtelen vanhatkin tekstit tänne hiljalleen ettei mene "hyvät" kuvat hukkaan... Näkyillään!