keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kasvisrieskat

Perunarieskat ovat olleet meidän allergiataipaleemme pelastus, mutta niiden pienoinen virittäminen sallituilla kasviksilla on tehnyt näistä luottoleipäsistä vieläkin parempia. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttivat porkkana-kesäkurpitsarieskaset, mutta myös pinaattiset sekä parsalla viritetyt mallit ovat herkullisia.


1½ dl kaurajuomaa (oatly luomu)
2 dl oolannin perunamuussiainesta
1 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 dl hienoksi raastettua kesäkurpitsaa
n. 2 dl provenan täyskaurajauhoa
1 rkl tärkkelysjauhoa
1 tl leivinjauhetta
2 rkl sopivaa öljyä
suolaa 

Kiehauta perunamuussiaines kaurajuomassa. Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon raasteet. Mausta seos suolalla ja lisää öljy sekä jauhot joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita taikina tasaiseksi ja nostele leivinpaperille pellille taikinanokareita. Ohjeesta tulee 9 rieskasta. Taputtele nokareet rieskoiksi jauhotetuin käsin ja pistele haarukalla. Itse käytän taputteluun perunajauhoa. Paistoin rieskoja 250 asteessa vartin verran.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Leivitetyt possunleikkeet ton-ton-ton

Joskus tekee niin mieli syödä jotakin ei niin terveellistä ja monasti ollaan kaipailtu leivitettyjä porsaanleikkeitä. Munaton leivittäminen kuitenkin on tuntunut vaikealta, joten kaipuun asteelle on jäänyt. Sukumme aasialainen vahvistus innoitti kuitenkin kokeilemaan. Muistin syöneeni sukulaisilla todella ihania kanan- ja possupaloja, jotka oli leivitetty pelkästään perunajauhoa käyttäen. On muuten hyvää ja kannattaa kokeilla. Lihapalojen annetaan maustua tilkassa soijaa, johon on sekoitettu esim. valkosipulia tai inkivääriä. Sitten palat pyöritellään perunajauhoissa ja paistetaan kullanruskeiksi syvässä öljyssä. Todella epäterveellistä ja todella hyvää. Tähän leivitykseen käytin ison osan tattarijauhoa, jotta omatunto olisi edes hitusen puhtaampi... Ja soijahan on meillä nou nou.


Leikkaa possun fileestä ohuehkoja siivuja ja nuiji ne kevyesti. Anna lihojen liota hetki tilkassa maustettua kaurajuomaa. Mellä juoman joukkoon sujahti suolaa, valkosipulijauhetta, mustaapippuria ja sinappia. Sekoita tällä välin yhteen 1 osa perunajauhoja ja 3 osaa tattarijauhoa. Lisäsin jauhojen sekaan ripauksen kurkumaa herkullista väriä tuomaan. Jauhoihin voi halutessaan lisätä myös hieman suolaa. Valuta lihapalat huolella ja taputtele lihojen pintaan jauhoseosta. Jauhotuksessa on hyvä olla perusteellisen huolellinen. Paista lihoja reilussa öljyssä kunnes leikkeet ovat kullanruskeita. Nosta leikkeet vielä hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Piparit ton-ton-ton

Adventin aika kolkuttelee jo ovella, joten meillä antauduttiin tänään piparin paistoon. Hieman homma mietitytti, koska viime vuonnahan käytössä oli niin margariini kuin riisijauhokin, joten viimevuotisesta hyväksi koetusta ohjeesta piti karsia runsaalla kädellä. Vaan hyviä tuli. Hieman perinteistä vaaleampia, mutta maku on ihan joulupiparinen. Suutuntuma myös miellytti. Parhaat pikkuleivät sitten margariinin menetyksen... Lisäksi taikina oli yllättävän helppo käsiteltävä, ominaisuus joka ei ole kaikettomille leipomuksille aina itsestään selvä. Tällä ohjeella tuli kolme pellillistä pieniä minipipareita.


1/4 dl auringonkukkaöljyä
1/4 dl kookosöljyä
½ dl siirappia
1/4 dl sokeria
½ tl kanelia
1/4 tl suolaa, jauhettua kardemummaa sekä inkivääriä
ripaus pomeranssia ja neilikkaa
2 rkl kaurajuomaa (oatly) tai vettä

1 dl tattarijauhoja
1 dl provenan täyskaurajauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl psylliumia
1/4 tl ksantaania
½ tl soodaa

Mittaa kattilaan sokeri, öljyt ja siirappi. Kiehauta seos tasaiseksi ja lisää mausteet. Lisää lopuksi neste, sekoita tasaiseksi ja anna seoksen jäähtyä. Lisää jäähtyneeseen seokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja vaivaa taikina tasaiseksi palloksi. Nosta kelmuun kääritty taikina jääkaappiin jähmettymään kahdeksi tunniksi.

Leivo taikinasta pipareita. Itse kaulitsin silikonisen alustan päällä ja apuna käytin perunajauhoja. Mielestäni tattari- ja kaurajauhot ovat kaulinnassa liian stydejä. Perunajuhoja tulee kuitenkin käyttää todella vähän ellei halua liisteriä. Pieni taputtelu pintaan riittää käsittelyn helpottamiseksi. Paistoin pipareita 200 asteessa tasan 7 minuuttia. Enkä taaskaan muistanut kuinka helposti piparit saa kärvähtämään... =)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ensimmäinen raakasuklaakokeilu

Mielen päällä on monesti ollut raakasuklaan valmistus kotikeittiössä, mutta jotenkin tuo kokeilu on vaan jäänyt. Vaan hiljalleen lähestyvä joulu innoitti suklaakokeiluihin ja tätä lisää. Meidän perheessä ei tulla enää koskaan ostamaan teollisia konvehteja. Nämä olivat ihan perusversioita makuaineinaan vaniljaa ja täytteenä luomurusinaa. NAM! Suosittelen kokeilemaan. Tämän helpommaksi ei enää homma voi mennä ja voi kuinka palkitseva on lopputulos...


1 dl kaakaovoita
½ dl kookosöljyä
1 dl raakakaakojauhetta
2 rkl siirappia
1 rkl toumusokeria
½ vaniljatangon siemenet
ripaus ruususuolaa
(täytteeksi rusinoita)

Raasta kaakaovoi ja sulata se yhdessä kookosöljyn kanssa vesihauteessa. Lisää kaakao sekä muut makuaineet. Meillä makeutus hoituu toistaiseksi vähemmän superfoodin maineessa olevilla aineksilla, mutta siirtynemme muihin litkuihin jahka saadaan kokeiltua niiden sopivuus myös pienillä herkkusuilla. Sekoita tasaiseksi massaksi ja laita massa suklaamuotteihin hyytymään. Rusinat tiputtelin suklaan sekaan muottien täyttövaiheessa. Jääkaapissa menee pari tuntia, mutta hätähousut (kuten allekirjoittanut) voivat nostaa suklaan pakastimeen, jossa se hyytyy syöntikuntoon parissakymmenessä minuutissa. =)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Karjalanpaisti porsaanlihasta

Karjalanpaisti on yksi niistä ruoista, joka on jostakin ihmeen syystä painunut unholaan allergioiden rantautumisen jälkeen. Jotenkin sitä on taas omassa pienessä kuplassaan ajatellut, että eihän naudanliha-allergiselle voi paistia tehdä. Nyt tulee taas paljastuksia omista omtuisuuksistani, minähän olen aikas lihakammoinen henkilö ja karjalanpaistin naudanlihat olen kiertänyt aina kaukaa hamuten pelkkää possua omalle lautaselle. Ja siltikin ajatus naudattomasta paistista ei vaan ole juolahtanut mieleen. Kun sitten taasen tuli silmäiltyä kaupan lihahyllyllä kaihoten paistilihoja, osui silmiin snellmanin porsaan palapaistikuutiot ja lamppu syttyi päässä. Kylläpä oli vapauttavaa, kun ei tarvinnut pelätä nautakuutioita paistia kauhoessaan... :) Eihän pelkällä possulla tehty aivan saman makuista ole, mutta hyvin lähellä. Suosittelen lämpimästi allergisille ja nautakammoisille...


800g possun palapaistia
3 porkkanaa
2 isoa sipulia
10-15 maustepippuria
suolaa 
vettä

Nosta lihat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kuin aloitat paistin teon. Laita lihapalat kevyesti öljytyn uunivuoan pohjalle, mausta suolalla ja paahda lihoja mahdollisimman kuumassa uunissa noin vartin verran. Itse pidin 15 minuuttia kiertoilmalla 250 asteessa.  Kun lihat ovat ottaneet kauttaaltaan väriä, lisää lihojen joukkoon pilkotut porkkanat ja sipulit sekä kokonaiset mustapippurit. Kaada päälle lopuksi kiehuvaa vettä niin, että lihat peittyvät. Jatka kypsentämistä 175 asteisessa uunissa keskilämmössä vielä parisen tuntia. Näin kypsennettynä tulee muuten kivan kirkaslieminen paisti.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ohjeita allergiakokkailuihin

Hiljattain on taas saatu uusia kokemuksia siitä, kun ruoanlaittotilanne ei ole ollut ns. täysin puhdas. Ajattelinkin listata muutamia asioita, jotka kannattaa huomioida ennen kuin alkaa allergiselle ruokaa väsäilemään.

Puhataus on puoli ruokaa. Tämän kohdan vaillinnainen toteutus on yleisin moka, joka allergiaruoanlaitossa voi tehdä. Eli tilojen, joissa ruokaa laitetaan, tulee olla puhtaita allergeeneista. On hyvä ottaa selvää, kuinka herkkä aterian nauttiva henkilö on. Esimerkiksi herkkä vehnäallergikko/keliaakikko ei siedä sitä, että viereisellä pöydällä alustetaan pullaa ja metrin päässä on allergiamuffinssien teko meneillään.

Ruoanvalmistusvälineiden tulee olla huolella puhdistettuja. Esimerkiksi sähkövatkaimen ilmanottoaukot ovat oivallisia piiloja jauhoille. Saman puukaulimen käyttö normi ja allergialeivonnaisissa ei ole suositeltavaa. Sama pätee kaikkiin puisiin välineisiin esim. leivonta-alustoihin tms.

Leivinliina on oivallinen allergeenin levittäjä. Aina puhtain pellein ja erillisin leivinliinoin ynnä omin laivinpaperein puhtaassa uunissa.

Jotkin allergikot ovat erittäin herkkiä esim. munalle ja kalalle. Asioista on hyvä ottaa selvää. Ei se ole tyhmä, joka kysyy. Joku ei vaan saata sietää ollenkaan sitä, että samassa tilassa käsitellään jotakin ruoka-aineita. Allergialeivosten paistaminen uunissa, jonka kätköistä on juuri nostettu munalla hyydytetty lohipiirakka, ei vaan välttämättä sovi suoraan käytettäväksi. 

Tarvikkeiden säilytys ja käyttö. Herkän allergikon jauhot sun muut asuvat mieluiten omassa kaapissaan. Näin vältytään mahdollisilta kontaminaatioilta. Ja sitten perinteinen vaeltava lusikka. Kuinka helposti sitä käyttääkään samaa lusikkaa esim. eri jauhojen annosteluun. Vehnäjauhopaketin kautta vieraillut lusikka kyllä saastuttaa tehokkaasti perunajauhot ja leivinjauheet sun muut. Eli eri lusikoilla kaukana toisistaan. Jos usein kokkailee ruokarajoitteiselle, voi olla viisautta ostaa tähän tarkoitukseen ihan omat tarvikkeet. On myös hyvä kiinnittää huomioita pakettien huolelliseen sulkemiseen, hyvin eristetty talokin pitää paremmin kylmän ulkona.

Erityismaininta Esikon kummille, jonka jääkaapin päällä olevaan yläkaappiin on perustettu ihan oma osasto kaikille Kaverin leivontatarvikkeille. Tässä oiva esimerkki oikeanlaisesta säilytyksestä. Yläkaappi on kaikkiaan fiksu paikka, harvemmin käytettävä tavara joutaakin korkeammalle ja muista ruoista täysin erillään korkeuksissa sijaitseva tila takaa puhtauden.

Tarjolle asettaminen on yksi huomionarvoinen seikka. Esimerkiksi monipuoliset hedelmäkulhot ovat kyllä kauniita, mutta eivät käytännöllisiä. Toisiinsa nojaileva ananas ja viinirypäle pilaavat helposti toinen toisensa. Kaikelle omat astiat.

Älä tee, jos koet sen vaikeaksi. Mikäli kaiken tämän sisäistäminen tuntuu mahdottomalta, on parempi olla tekemättä. Kukaan ei loukkaannu siitä, että et halua lähettää vieraitasi sairaalaan. =)
Ruokarajoitteiset ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä tottuneita omavaraisia evästelijöitä. Joskus niin on vaan kaikille helpompi ja parempi. Mutta siis kyllä huolelliseti tehdyt tarjoilut lämmittävät aina mieltä.

Päivitän listaa aina, kun jotain tämä ruokapoliisi löytää aihetta...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Mummin leivokset

Ensimmäistä kertaa pääsen tekemään postauksen jonkin muun kuin omista tekeleistä. Isänpäiväkahveille Kaverin ja Esikon mummi oli pyöräyttänyt leivoksia taannoisen mokkapalaohjeeni innoittamana. Ei siinä, mutta mummipa oli heittäytynyt luovaksi ja kehitellyt leivosten pintaan ihanan suklaisen kuorrutuksen. Superhienoa mummi! Ollaan sinusta ylpeitä. Kuorrute oli kaunis katsella ja herkullinen syödä ja innoissani ohjetta kyselin, mutta sitä en valitettavasti saanut, koska kokki oli antanut luovuuden lentää. Mummista on selkeästi kuoriutumassa aito allergiakokki, kun ei edes ohjeita kaipaa. =) Hienoja leivoksia vai mitä!


Kuvaus kuorruteen valmistuksesta oli seuraava. Vesihauteessa sulatetaan pari palaa Lindtin 70 prosenttista tummaa suklaata. Sulan suklaan sekaan lisätään hieman vettä sekä noin 1-1½ dl tomusokeria sekä noin rkl kaakaojauhetta. Tätä tullaan kokeilemaan ja laitan sitten tarkat määrät.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hyvää isänpäivää ulkoisesti sekä sisäisesti

Isänpäivä tuo oman lisäsykkeensä jo muutoinkin hektiseen syksyyn. Olikin ihanaa rauhoittua puuhailemaan kaksin Esikon kanssa varaston lattialle levitetyn vanhan maton päälle ja päästää luovuus valloilleen. Olin aika ällistynyt, että Esikko jaksoi taukoamattoman puolitoistatuntisen maalata isoisille lahjaksi katuharjat. Suuri työ pienelle ihmiselle. Taisi pieni taiteilija olla mielekkään puuhan äärellä. Tästä ei kyllä lahja parane, kaunista ja käytännöllistä. Useammin pitäisi heittäytyä tällaisiin projekteihin lasten kanssa. Ihanan antoisaa puuhaa. Puuha kyllä saa jatkoa, koska lopputulos sai äidinkin himoitsemaan uutta harjaa...


Isää hemmoteltiin tänä vuonna yksinkertaisella ruoalla. Nämä juhlapäivät ovat muutoinkin paikasta toiseen hyppäämistä, joten ruoka joka kypsyy uunissa omia aikojaan, sopii hyvin tällaisiin hetkiin. Ja uuniliha on kyllä meidän isän suuria suosikkeja. Kasvikset vaan alle ja yön yli suolautunut uunilaha päälle. Mitä pidempään ruoka muhii matalassa lämmössä, sen parempi. Mikäli leivinuuni on käytössä, niin ehdottomasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Herkuksi hedelmäsalaattia sopivista hedelmistä. Kiva muuten kun on jo enemmän kuin kaksi hedelmää koossa, niin voi hedelmäsalaattiakin tehdä.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Pinaattikeitto

Pinaattikeittoa on tullut sävellettyä viimeeksi silloin, kun meillä syötiin vielä riisiä. Jotenkin tämä ruoka on jäänyt sittemmin unholaan, mutta Esikon ruokatoive palautti tämän sopan meidänkin pöytään. Jostakin tuli päähän idea käyttää suurukseen kookosöljyä ja yllättäen se olikin aika vinkeä valinta luonnostaan makeahkon kauramaidon kumppaniksi. 


 1 rkl kookosöljyä
1 rkl oliiviöljyä
4 rkl provenan täyskaurajauhoa
4-5 kaurajuomaa (oatly luomu)
ripaus suolaa ja valkopippuria
75g pakastepinaattia eli ½ pussillinen

Sulata kattilassa kookosöljy, lisää oliiviöljy ja kaurajauhoat. Kypsennä jauhoja hetki koko ajan sekoittaen, varo ruskistamasta. Kaada kaurajuoma suuruksen sekaan samalla sekoittaen. Lisää pinaatti ja anna kypsyä viitisen minuuttia. Keiton kera meillä nautittiin parman kinkkua. Ihan jännä yhdistelmä muuten.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pizzajuustoke ton-ton-ton

Harmittaa aina pizzapäivinä, kun Kaverin pizzassa on vihreää juustoa (siis kesäkurpitsaraastetta). Lähiaikoina Kaveri on myös itse havainnut tämän selkeän eron perheenjäsenten pizzojen välillä. Tästä syystä olen yrittänyt kuumeisesti kehitellä juuston tapaista lisuketta pienen herkuttelijan pizzaan ja tällä kertaa syntyi jotakin julkaisemisen arvoista. Ohjeen määrät ovat kyllä todella noin mittoja, mutta korjaan kyllä tulevaisuudessa mikäli korjattavaa ilmenee. Tämä ei nyt ole niin kovin justiinsa, joten tahdon tämän kaikettoman keitoksen laittaa jakoon. Mausteillahan saa aikaan vaikka mitä, mikä nyt kellekin sitten sopii. Ehkä pieni nokare sinappia toimisi hyvin. Alla versio Kaverin mausteilla. Koostumus oli muuten hieman juustomaisen venyvä, niinkuin nyt korvike näillä rajoituksilla voi vaan olla. Mutta siis, jos tätä olisi ollut imetysdieetillä, niin en ollenkaan olisi valittanut...


1½ rkl tärkkelysjauhoa (käytin perunaa)
1/4 tl ksantaania
2 rkl sopivaa öljyä
1-2 dl vegejuomaa (meillä oatlyn luomu kaura)
1 rkl oluthiivahiutaleita
ripaus suolaa, kurkumaa, valkosipulijauhetta ja sipulijauhetta  

Mittaa kattilaan tärkkelysjauhot ja ksantaani. Lisää joukkoon vajaa ½ dl nesteestä sekä öljy ja vispaa seos tasaiseksi tahnaksi. Sekoita tahnan joukkoon vielä desin veran nestettä ja kiehauta seosta niin, että se pulpahtaa kerran pari. Vähän kuin kiisseliä tekisi... Tässä vaiheessa nestettä voi vielä lisätä mikäli tuote vaikuttaa liian jäykältä. Hyvä koostums on sellainen vanukasmainen. Mausta tahna ja levittele se pizzan päälle. Itse pursotin tahnan pizzan pinnalle pussin avulla. Tahna on sen verran jäykkää, että lusikalla levittäminen tuntui haasteelliselta ja jälki olisi rumaa.
 

Mausteisen makeat porkkanarieskat

Nykyisin aina joskus tulee päähän ajatus ja se on vaan pakko kokeilla käytännössä. Tässä yksi sellainen, joka sopii kivasti joulun aikaan. En oikein tiedä osiko enemmän suolainen vai makea, muuta pistän makeisiin.


1 dl oolannin perunamuussiainesta
2 dl kaurajuomaa (oatly luomu)
2 porkkanaa hienona raasteena
1 rkl sopivaa öljyä
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl siirappia
2 dl provenan täyskaurajauhoa
ripaus inkivääriä sekä kanelia
1/4 dl pienittyjä rusinoita

Lämmitä kaurajuoma ja lisää siihen perunamuussiaines sekä porkkanaraaste ja sen jälkeen loput ainekset. Sekoita tasaiseksi ja jaa osiin. Itse tein tästä yhdeksän rieskaa. Taputtele taikinasta perunajauhotetulla kädessä ohuita rieskoja ja paista 225 asteessa 15-20 minuuttia.

 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Etelän hedelmää ja muutama muu

Suuri on ilo, kun tätä tekstiä alan naputella. Meillä on saatu päätöksen muutaman kuukauden mittainen uusien ruoka-aineiden kokeilukimara ja tuo oikean puoleinen lista on sen myötä päivittynyt. Kuten kuvasta näkyy, on tapahtunut jotakin uskomatonta. Meillä syödään sitruksia. Määrät eivät päätä huimaa, mutta syödään kuitenkin. Kaikki sai alkunsa appelsiinimehusta, jota meillä on aina aamiaispöydässä. Kaveri on siinä iässä, että kaikki naapurilautasella oleva kiinnostaa. Tuumin sitten, että joskushan sitä kiellettyjen listaa on selviteltävä uudelleen, joten aloitettiin varovaisesti maistamaan mehua yhden teelusikallisen annoksina aina aamuisin. Hiljalleen määrä kasvoi, mutta oireita ei ilmaantunutkaan. Mitä? Jännityksellä sitten kokeilin myös tuoretta satsumaa ja kas, ei vieläkään reaktiota. Vielä viime keväänä posket vetivät oitis ihottumalle sitruksista. Tämä on HIENOA. Ihaninta on seurata pienen ihmisen intoa ja ihmetystä uusien ruokien edessä. Toivottavasti näitä riemun hetkiä saadaan pian lisääkin. Nyt on kuitenkin rauhoituttava kokeiluissa, jotta iho pysyy kunnossa. On taasen se aika vuodesta, että maito- ja vehnäaltistukset lähestyvät...

Muitakin ilon aiheita löytyy. Paprikaa Kaveri pystyy vetelemään rajoituksetta ja kaakaokin tuntuu sopivan. Näyttää myös siltä, että E330 voidaan poistaa listalta, luultavasti. Tämä luulo on seurausta leivinjauhelapsuksesta. Lapsusta täytyy vielä hieman jatkojalostaa, jotta saadaan varmuus. Monet allergisten lasten äidit ovat kertoneet, että lapsen allergiat vain yhtäkkiä katosivat. Näköjään ainakin osin tämä pätee myös meillä. Unelma maidosta siis elää jälleen aiempaa voimakkaampana.