keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Suolaiset muffinssit 10 kpl (munaton, maidoton, gluteeniton)


1 dl tattarirouhetta (keskisen mylly)
½ dl täysjyväriisijauhoa
½ dl provenan täyskaurajauhoa
1 dl maissitärkkelystä
1 tl psylliumia
1½ tl leivinjauhetta
 reilut ripaukset sipulijauhetta, oreganoa, basilikaa, paprikajauhetta, (suolaa)
2 aurinkokuivattua tomaattia
2 siivua vatajan lisäaineetonta kinkkua
2½ dl oatlyn luomu kaurajuomaa
½ dl oliiviöljyä

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen kiertoilmalle. Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään, kuutioi tomaatit ja kinkut pieneksi ja sekoita ne kuivien ainesten joukkoon. Mittaa kulhoon kaurajuoma sekä öljy ja sekoita yhteen. Sekoittaa kannattaa niin vähän kuin mahdollista, ettei pääse muodostumaan sitkoa. Annostele taikina muffinssivuokiin ja ripottele halutessasi pinnalle vilelä toinen kierros paprikajauhetta. Kannattaa käyttää muffinssipeltiä, mikäli sellaisen omistaa. Ja näiden kanssa suosittelen esim. Brunon paperivuokia, koska niistä muffinssit irtoavat kypsänä helpoiten ilman, että puolet jää paperiin. Monien kauniimpien vuokien kanssa näin tapahtuu. Siksi olen tyytynyt näihin ulkonäöllisesti vaatimattomampiin malleihin. ;) Paista muffinsseja noin vartin ajan. Uunituoreet muffinssit kannattaa nostaa ritilän päälle jäähtymään ja odotella hetki ennen nauttimista, että sisus ehtii asettua.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kaiketon omenasosepiirakka muropohjalla

Nyt pääsin testaamaan omenapiirakkaa tuolla niin monesti hehkuttamallani kaikettomalla murotaikinalla. Samalla tulee testattua, miten hyvin ohje uppoaa ei-rajoitteisiin kahvittelijoihin. Pyöräytin piirakan viemisiksi tämän iltaiselle kyläreissulle, kun lähdemme tekemään tupatarkastuksen tuttavaperheemme muutama viikko takaperin valmistuneeseen taloon. Laitan nyt tähän vielä kertaalleen tuon pohjan ohjeen ihan kokonaisuudessaan, niin ei tarvitse linkistä toiseen hypähdellä.


Täyte:

5 isoa (luomu)omenaa eli reilu kilo
1 dl vettä
½-1 dl sokeria
(sokerin määrä riippuu omenoiden happamuudesta)
1 kanelitanko
½ vaniljatanko
ripaus inkivääriä sekä jauhettua kanelia

Kuori omenat yhtä lukuunottamatta ja kuutioi ne. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja lisää kanelitanko sekä halkaistu vaniljatanko. Lisää omenakuutiot kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes omenat ovat pehmenneet. Survo omenat soseeksi ja lisää loput mausteet. Tarkasta sokeri. Kuori viimeinen omena ja pilko se pieniksi kuutioiksi ja lisää soseeseen. Sekoita ja anna jäähtyä.

Pohja:

2 dl tattarijauhoja
2 dl provenan täyskaurajauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl maizenaa
1½ dl sokeria
½ tl psylliumia
tl kärjellinen ksantaania ja leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl vettä
2 dl vaaleaa oliiviöljyä

½ dl puhdaskaurahiutaleita

Sekoita kuivat aineet yhteen, lisää vesi sekä öljy ja sekoita kiinteäksi taikinaksi. Sekoittamiseen käy vaikka ihan tavallinen lusikka. Lopussa vaivasin hetken taikinaa käsin, jotta sain tasaisen koostumuksen. Tällä kertaa öljysin ja riisijauhotin vuoan, koska käytin alumiinivuokaa. Harvoin tulee käytettyä, joten otin varman päälle. Irtopohjaiseen teflonvuokaan olen tehnyt ihan suoraan ja hyvin on irronnut. Taikinan taputtelin leivinparein päälle muotoon ja sen avulla kippasin sen vuokaan. Tavallisella vuoalla menee ihan taputtelemalla. Kun taikina on tasisesti vuoassa, niin jäähtynyt täyte tasaisesti päälle. Pienen nokareen säästin taikinasta muruseosta varten. Sekoitin taikinanokareeseen ½ dl kaurahiutaleita ja murustelin seoksen piirakan päälle. Paistoin piirakkaa ensin 20 minuuttia 180 asteessa keskilmmöllä ja vielä 10 minuuttia kiertolilmalla. 


Leikkelettä

Nytpä löytyi kaupasta jotakin täydellisyyttä hipovaa: herkullista lisäaineetonta luomukinkkua. Hinta on tämän herkun ainoa miinus ja ehkä myöskin joutsenlipun puute. Toisaalta leikkeleitä meillä kuluu niin vähän, että so what.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Murokeksit ton-ton-ton ja ton

Kuten tuossa edellisessä piiraspostauksessa jo ounastelinkin, niin tästä Annikan ideoimasta taikinasta oli pakko kokeilla pikkuleipiäkin. Tulikin sitten todella hyviä. Ja ovat niin helppotekoisia, että suosittelen lämpimästi myös ei rajoittuneille. Huomattavasti vaivattomampaa kuin perinteiset murokeksit, ja eroa ei juurikaan huomaa. Pienestä palasta taikinaa kokeilin tehdä myös chocolate chips cookieseja ja sekin idea toimi. Harmi etten suklaisista tullut kuvaa ottaneeksi, nyt on jo aivan liian myöhäistä. ;)


1 dl tattrijauhoja
1 dl provenan kaurajauhoja
1 dl tärkkelysjauhoja
(käytin maizenaa ja perunaa 50/50)
3/4 dl sokeria
vajaa ½ tl psylliumia
tl kärjellinen ksantaania ja leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl vaaleaa oliiviöljyä
½ dl vettä

hilloa

Sekoita kuivat aineet huolellisesti, lisää nesteet ja sekoita yhtenäiseksi taikinapalloksi. Leivinjauhetta kannattaa käyttää todella pieni määrä, muuten murenee keksit käsiin. Ihan lusikalla sekoittelin ja hyvä tuli. Leivo taikina pötköksi ja leikkaa siitä terävällä veitsellä noin puolen sentin paksuisia kiekkoja. Asettele kiekot leivinpaperin päälle pellille. Tässä vaiheessa voi pahimmat röpelöt tasoittaa reunoista. Mikäli ei hilloa halua laittaa, niin uuniin jo tässä vaiheessa. 


Meillä tahdottiin kokeilla hillosilmää, jolle painoin pienen poteron piirakkapulikan päädyllä. Oli juuri passeli vekotin siihen hommaan. Hilloa kuoppiin ja 180 asteiseen uuniin noin vartiksi. Keksit ovat murenevaisia kuumina, mutta jähmettyvät jäähtyessään. Kovin montaa päivää en säilyttelisi, mutta se ei ole ongelma, koska nämä ovat äärettömän helppotekoisia. Ilman hilloja ja paistoaikaa sanoisin, että 10 minuuttia.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Kaiketon muropohjainen piiras

Blogituttavuuteni Annika innoitti tämän viikonlopun leipomuksissa. Muropohjainen kaiketon piirakkaohje on odottanut keittiönpöydän kulmalla koko viikon ja tänä iltana se testattiin. Ja voi hyvää päivää miten ihana ohje, ensimmäinen onnistunut murotaikana yli kolmeen vuoteen. Pakko kokeilla pikkuleipiä tästä. Olin kovin otettu siitä, että joku ihminen toisella laidalla Eurooppaa näki vaivaa testatakseen meille sopivaa ohjetta. Kiitos tuhannesti sinulle Annika! :)

Ihan tämä ei mennyt alkuperäisen ohjeen mukaan, kun siinä kaupassa jonne meidän perhe tänään suunnisti, ei tietenkään löytynyt juuri mitään mitä tarvittiin. Ja perjantai-iltana kahden väsyneen lapsen kanssa ei kaksi väsynyttä aikuista vaan jaksa yhtä kauppaa enempää. ;D Näin ollen mentiin niillä aineksilla joita kaapista löytyi. Samalla tuli testattua, että tämä ohje muuntuu aika moneksi, koska ihan eri jauhoilla mentiin kuin alkuperäisessä ohjeessa. Vadelmahillopurkkikin oli vajaa, joten puuttuva osa korvattiin purkillisella omenapilttiä. Johenneksenleipäpuujauhe korvautui psylliumilla ja ksantaanilla. Ja tämä on vieläpä laiskankin emännän versio, koska en jaksanut siivilöidä jauhoja taikka sotkea yleiskonetta, saati kaulita koristeita. No murustelemallakin tuli oikein hyvä. Mielen syövereissä on jo puolimuotoutuneena omenapiirakan ohje, koska Esikko reklamoi ettei pidä paistetusta hillosta. Outo lapsi. :D Mutta kaikkiaan superohjeistoa siis tämä! 



Tässä ainekset meidän versioon ja tarkemmat ohjeet alkuperäisen ohjeen linkin kautta.

2 dl tattarijauhoja
2 dl provenan täyskaurajauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl maissitärkkelystä
1½ dl sokeria
½ tl psylliumia
tl kärjellinen ksantaania
ripus suolaa
2 dl vaaleaa oliiviöljyä
1 dl haaleaa vettä

vajaa purkki Fiordifrutta vadelmahilloa
1 prk omenapilttiä



lauantai 1. helmikuuta 2014

Uutisia altisturintamalta ja vale-runebergit

Jälleen on se aika vuodesta, että Kaveri vierailee sairaalamaailmassa altistuttamassa itseään eri ruoka-aineille. Nyt takana on tämänvuotinen maitoaltistus, joka ei sinänsä tarjonnut mitään uutta ja yllättävää. Positiivista on se, että siedetty maitomäärä tuplautui viime vuodesta, vaikka tosi pienestä määrästä edelleen tulee voimakas reaktio, jonka taltuttamiseen kului jos jonkinlaista lääkettä. :( Vaan onhan se jo jotain, että pieniä määriä kestää. Saatiin lääkäriltäkin kannustusta pienimuotoiseen siedätykseen, jota jo nyt ollaan tehty sen minkä lentsuilta on pystytty. Maidon mikroskooppinen maistelu jatkuu jahka kaikki altistukset on tehty tältä keväältä. Tällä hetkellä suurin haave on päästä tilaan, jossa allergiset reaktiot eivät vaaranna Kaverin henkeä. Näin vanhempana vaikeinta tässä hommassa on tasapainoilu pelon kanssa. Se kysyy luottoa antaa lastaan toisten hoidettavaksi, kun jokin tuikitavallinen ruoka-aine on vaarallista myrkkyä. Altistuksissa kun joutuu silmätysten todellisuuden kanssa. On jälleen prosessoitavaa näiden jälkeen.

Yksi asia muuten, joka nousi altistuksessa esiin, oli riisimaito. Sen käyttäminen ruokajuomana loppui. Minulta oli tyystin mennyt ohi viime vuoden alussa Eviran antama suositus siitä, että riisjuomia ei käyttettäisi alle 6-vuotiaiden lasten maidon korvikkeena niiden sisältämien raskasmetallien vuoksi. Hieman jopa siinä itseäni syyllistin, kun pohdin miksen ollut moista huomannut. Sitten tajusin, että meillähän riisijuomaan siirryttiin vasta nyt syksyllä. Vuosi sitten riisi ei ollut meillä edes käytössä, joten olen ilmoituksen silloin sivuuttanut meille merkityksettömänä. Onneksi nyt kuitenkin tuli esiin. Jatkossa mennään jälleen Oatlyn luomu kaurajuomalla ja hyvällä suomalaiselle vesijohtovedellä. :)


Mahtuu elämään toki paljon muutakin. Tulevan viikon Runebergin päivä pakotti leipomaan siitäkin huolimatta, että työ varastaa tämän viikonlopun ajan. Tällä kertaa Runebergit oiottiin vanhalla hyväksi ja helpoksi havaitulla ohjeella. Enemmän nämä näyttävät kuin maistuvat perinteisiltä R:n tortuilta, mutta hyviä olivat. Muuten taikina tehtiin ihan ohjeen mukaan, mutta ripauksen kardemummaa päätin lisätä taikinan joukkoon. Koristelut tomusokerilla ja iki-ihanalla Fiordifrutta-hillolla. Ja tunnustus: aikuisten versiot kostutettiin teelusikallisella Amarettoa. Ei ollenkaan paha lisä.