Porkkanasämpylöitä

Meillä on jotenkin lähiaikoina mennyt leivän teko ihan rieskojen puolelle, joten näin lauantai-illan ratoksi päätimme ryhtyä sämpylänpaistoon. Näiden maku on jotenkin hassusti mielltyttävän maltainen, siis ihan pieni vivahde, mutta kuitenkin riittävä mielikuvan aikaansaamiseksi. Johtunee kauran ja tattarin juuri sopivasta keskinäisestä suhteesta; villi veikkaus. Tällä ohjeella ollaan siis aiemminkin sämpylöitä pyöritelty, mutta aiemmin olen leseiden tilalla käyttänyt tattarirouhetta ja luulenpa, että niitä tullaan jatkossakin käyttämään. Antavat mielestäni taikinalle mukavasti rakennetta. Nyt oli rouheet loppu ja mentiin leseillä. Lapset tykkäsi, kun oli pehmoista. Kuvissa pallerot ennen ja jälkeen uunin sekä tietysti halkaistu sämpylä (tätä kuvaa on ollut tarkoitus ottaa, mutta kun ei koskaan muista...)

½ l vettä

1½ rkl psylliumia

1 rkl siirappia

1 pss kuivahiivaa

1-1½ tl suolaa

1 iso porkkana hienoksi raastettuna

1 dl tattarilesettä tai -rouhetta

1 dl kaurahiutaleita

½ dl perunajauhoja

4 dl provenan täyskaurajauhoja

2½ dl tattarijauhoja

½ dl oliiviöljyä

Mittaa kulhoon reilusti lämmin vesi sekä psyllium. Anna turvota hetki ja lisää sitten joukkoon hiiva siirappi ja suola. Sekoita ja lisää kuivat aineet erissä sähkövatkaimen taikinakoukuilla samalla sekoittaen. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa taikinaa muutaman minuutin ajan. Valmis taikina muistuttaa koostumukseltaan todella paljon ihan perinteistä vehnätaikinaa. Pyörittele taikinasta kevyesti öljytyin käsin palleroita. Tämän jälkeen sämpylät voi pyöritellä pöydällä ihan perinteiseen tapaan ja muovailla haluttuun muotoon. Tällä kertaa päälle ripoteltiin tattarileseitä ja pellavansiemeniä. Kohota sämpylöitä peitettynä 20-30 minuuttia ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Ja näiden runsaasti kauraisten kanssa on parempi paistella vaikka varmuuden vuoksi hieman yli kuin alle. Eli kannattaa ensimmäisellä paistokerralla vaikka napata yksi sämpylä ennen muita uunista ulos ja kurkata mitä sisälle kuuluu. Tällä tekniikalla olen itse löytänyt omalle uunille sopivat paistoajat.

Arvasin....

Olen jo pariin otteeseen täällä blogissakin vatvonut mahdollisuutta, että esikollakin olisi allergiaa taustalla. No nyt meillä on sitten todisteet käsissämme. Omat keliakiaepäilyt  ja esikon veriset ulosteet kerrottuna Kaverin laajoilla allergioilla saivat viimeinkin lääkärin heräämään myös esikon kohdalla ja meidät passitettiin testeihin. Olisi pitänyt uskoa itseensä ja vaatia enemmän tai käydä yksityisellä jo aiemmin. Mutta luotto terveydenhoitojärjestelmään oli niin suuri, että uskottiin mitä kuultiin. Esikon vauva-ajan karheat posket olivat talvikuivuutta, yöhuudot koliikkia ja pepun punoitus johtui hampaiden tehtailuista. Niin ja vauvat huutaa... Osaa sitä kyllä ihminen olla naiivi. Jälkiviisaana sanoisin, että hyvinvoiva vauva ei itke alati ja "koliikille" löytyy aina syy.

Vaan onnellinen olen, että viimeinkin on selvyys saatu. Esikon allergiat siis ovat: koivu, hevonen, kissa, koira, munanvalkuainen, maito ja vehnä. Aamen. Ja mitä tästä opimme. Jos vanhempana epäilee, että lapsella ei kaikki ole kunnossa täytyy VAATIA tutkimuksia, mikäli niitä ei muutoin olla valmiita tarjoamaan. Pakostakin sitä nyt leikittelee ajatuksella: mitä jos. Mitä jos oltaisiin tämä tieto saatu ajoissa, olisiko esikon vauva-aika ollut tyystin erilainen. Ainakin meillä olisi nukuttu ja pienellä ei olisi ollut niin paha olla.

Omenaiset possun kyljykset

Ihanaa kun syksy on taasen täällä, eikä vähiten ruokien puoleen. Siitepölyt on pudisteltu pois juuri parahiksi syksyn satoa ajatellen. Kylläpä vaan on ihanaa, kun monet tauolla olleet ruoka-aineet ovat vapautuneet taasen käyttöön. Oman pihan vähistä antimista valmistui tällä kertaa omenaista possua. Saas nähdä mihin loput viisi omenaa käytetään. :D Kateellisena olen kyllä katsellut vanhojen omenapuiden satoa, joka näyttää tänä vuonna todella runsaalta. Vaikka kyllä nuo oman pihan kukkakepin kokoisten puuntaimen tuotoksetkin mieltä lämmittävät. Olivat muuten meidän tämän kodin ekat omenat, jotka ehtivät suuhun asti. Kuvassa tämä omenainen sävellys juuri ennen uuniin menoa.

6 possun kyljystä

5 pienehköä omenaa

3 isoa sipulia

suolaa

 musta- ja maustepippuria

valkosipulijauhetta

n. 2 rkl sinappia (kotisinappi)

1 dl vettä

öljyä paistamiseen

Ota lihat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Paista huoneenlämpöiset kyljykset reilussa öljyssä kullan ruskeiksi ja mausta. Nosta lihat uunivuokaan ja sipaise jokaisen pintaan sinappia. Lisää pannuun pilkotut sipulit ja omenat sekä tarvittaessa loraus öljyä. Kuullota omenoita ja sipuleita hetki ja kaada lihojen päälle. Huuhtele pannu desillä vettä ja kaada uunivuokaan. Kypsennä 200 asteessa (käytin kiertoilmaa) noin tunti. Kääntelin lihoja kerran paistamisen aikana ja noin puolivälissä peitin vuoan foliolla. Meidän maitoa sietävien annokseen lipsahti lisukkeeksi nokare ranskankermaa.