Totaali avautuminen

Yritän aina pitää lipun korkealla. Olen todennut, että toiveikas mieliala synnyttää jaksamista ja tarmoa. Itsesäälissä rypeminen ei edesauta haastavissa elämäntilanteissa piirunkaan vertaa, joten sellaisen olen jättänyt elämästäni pois. Vaan aina joskus, kun elo kasaa peräperää ärsytyksen nostattajia samasta aiheesta, alkaa vaan yksinkertaisesti kiehuttaa. Seuraa purkaus, joten jos tuntuu ettei sellaista halua lukea tai että mieli pahoittuu, suosittelen jättämään tämän postauksen väliin. Nyt lähtee...

Perheessämme mylläävät allergiat ovat viime aikoina magneetin lailla keränneet kiehuttajia kylkeensä. Nyt sitten tosiaan kiehahti ja aion purkaa asioita, jotka ärsyttävät:

Miten oikein jaksat, itse en jaksaisi - kommentit. Yleensä osaan nämä laskea toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta jostain systä lähiaikoina on nostattanut näppylöitä. Pakko on sellainen jännä juttu elämässä, että sen voimalla jaksaa. Kyllä maailmassa olisi paljon vähemmän keskeneräisiä asioita, jos pakkoa voisi vapaasti kaupan hyllystä pullotettuna ostaa. Kun se nyt on niin, että valinnaisista syistä voi kuka tahansa alkaa kasvissyöjäksi tai karppaamaan, mutta kun tämä allergiaruokavalio on siitä harmillinen juttu, ettei niinä päivinä, kun ei oikein jaksa ideologiaa seurata, voi mäkkäristä hamppariateriaa hakea. Tiedän, että ihmiset eivät tarkoita pahaa. Joskus vaan keittää yli.

Voithan sinä muulle perheelle kokata sitä ja tätä. Niin voinkin. Kovin vähän kun tulee tuolla keittiössä muuten aikaa vietettyä. Hieman realiteettia kiitos.

Ruokarotaation käsittämisen vaikeus. Kyllä, meillä on kapallinen sopivia ruoka-aineita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä vaan voi nautiskella päivästä toiseen määrättömästi. Ruokarotaation ideanahan on kierrättää ruoka-aineita niin, että ruokien nautiskelija pysyy oireettomana. Tämä aiheuttaa sen, että ihan mitä vaan ruokaa ei ihan minä vaan päivänä voi tehdä. Rotaatiolla pyritään myös takaamaan ravitsemuksellisuutta. Miedän vähillä sopivilla ruoka-aineilla on tärkeää pysyä ruokasuunnitelmssa jo ihan senkin vuoksi, että Kaveri saa mahdollisuuksien rajaamana riittävän monipuolista ruokaa kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Kasvussa meillä ei ole ongelmia ollutkaan, mutta väittäisin, ettei siihen tulokseen ole ilmaiseksi päästy.

Hyvää tarkoittavat tuote-esittelyt. Tiedän, että tässä kohtaa ihmiset ajattelevat ainoastaan meidän perheen parasta. Silti joskus ärsyttää muistaa, mitä kaikkea monet muut allergiset saavat syödä. Ei tästä sen enempää.

Ihohan on ihan hyvässä kunnossa. Niinhän se aina joskus onkin, mutta voidaanko puhua jostakin muusta. Kun Kaveri tästä vielä kasvaa ja alkaa enemmälti kokemaan itsensä yksilönä, voisi näitä viimeistään silloin vähentää. Eihän tällaisia ulkonäköön liittyviä kommentteja lauota toisille aikuisillekaan, miksi se olisi sopivampaa lasten kohdalla. Aikuisten maailmassahan tällaisesta saattaisi saada syytteen!

Sääli. Allergikkoja ei tarvitse ruokapöydässä sääliä suureen ääneen. Se on kuin löisi lyötyä. Eihän toipuvalle alkoholistillekaan kukaan joulupöydässä tokaise, että maistuisi se punkku kinkun kassa sinullekin, mutta harmi vaan kun et voi ottaa. Voivottelu tuntuu lapsesta alentavalta. Lapsi kyllä tietää omat rajoitteensa, eikä niistä tarvitse joka yhteydessä erikseen mainita. Samaan sarjaan vosi pistää kommentit allergiaruoasta tyyliin: eihän tää maistu ollenkaan hassummalta. Onko ennakko-olettamus todellakin se, että allergiaystävälliset ruoat ovat automaattisesti pahan makuisia. Meillä kyllä syödään tosi hyvän makuista ruokaa.

Allergiat ovat todellisia. Allergiaoireiden kirjo vaihtelee, mutta on muistettava, että ne ovat allergiselle itselleen ja hänen läheisilleen todellisia. Eihän pieni määrä haittaa tyyppiset lausahdukset saavat minut kavahtamaan. Kyllä ne haittaavat. Meidän tapauksessa puolikas vehnäkeksi saattaa pahimmassa tapauksessa viedä hengen. Toisaalta hitaammin hiipivät iho-oireetkaan eivät ole mukavia. Kukaan ei varmastikaan haluaisi, että oma nahka vetää vereslihalle ja kutisee  kauttaaltaan niin, että sitä on vaan pakko raapia valvoen koko yö. Monasti olen tuntenut syvää sympatiaa suolioireisten vanhempia kohtaan. Meillä sentään on nahka usein siinä kunnossa, että näkyy, kun on jotakin epäsopivaa suuhun lipsahtanut. Vanhemmat kyllä tietävät mitä lapsi voi syödä ja missä määrin. He ovat lasta koko tämän elämän ajan hoitaneet, tämän kanssa vaikeita öitä valvoneet ja tämän tulehtunutta ihoa rasvanneet useita kertoja päivässä. Ei ole siis missän määrin oikeutettua väheksyä vanhempien asiantuntemusta koskien allergisen lapsen syömisiä ja syömättä jättämisiä. Parhaat opit elämässä opitaan kantapään kautta ja täytyy sanoa, että näissä hommissa on kantapäät olleet ajoittain suuren rasituksen alaisena.

Otoksia ihoarkistosta. Kuvissa niiden vähemmän allergisoivien aikaansaannoksia.

Nyt on harteet keveämmän tuntuiset ja taakka taas hieman pienempi. Kyllä avautuminenkin vaan on välillä ihan paikallaan. Ja listaa saa muuten mielellään täydentää tuonne kommenttiosioon, jos vaikka unohdin jotain... ;)

Kesäkurpitsatahna

Jäälleen tahnaa, tällä kertaa kesäkurpitsasta. Tämä muistutti erittäin paljon munakoisotahnaa, ei ihan niin hyvää, mutta melkein. Ja tämän kanssa ei tarvitse Kaverinkaan kohdalla säästellä, kun sopii varmasti. Tämä löysi jo tiensä kanawrappien väliin ja tätä tullaan käyttämään majoneesin asemasta vielä monessa. Ihan jo polttelee tehdä kesäkeittiössä hampurilaisia.

 1 kesäkurpitsa
5 paahdettua valkosipulin kynttä
2 rkl sopivaa öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa kahtia ja aseta puolikkaat uunivuokaan kuoripuolet alaspäin. Sipaise puolikkaiden leikkuupintoihin öljyä ja ripaus suolaa. Laita pohjalle myös valkosipulin kynnet. Paahda kurpitsoja 225 asteisessa uunissa noin puoli tuntia kunnes kurpitsa on täysin pehmeää. Valkospulinkynnet voi poistaa uunista hieman aiemmin. Kaavi kurpitsanliha kuorista kulhoon ja lisää joukkoon kuoritut valkosipulit sekä öljy. Soseuta sauvasekoittimella tasiseksi ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Kauraperunawrapit

Tortillat on kivaa syötävää, mutta meidän perinteiset  mallit sisältävät tattaria ja tänään ei ollut tattaripäivä. Onneksi ei ollutkaan, koska sen seurauksena syntyi jotain tortillojen ja täytettyjen lettujen väliltä. Nämä olivat lettujen tapaan ihanan pehmoisia, mutta samalla yhtä kestäviä kuin tortillat. Lasten oli helppo syödä pehmeää wrappia, joka kuitenkin kesti mukavasti lapsen kengissä olevasta tortillatekniikasta aiheutuvaa rasitusta.

n. 3 dl löysää perunamuussia
2 dl provenan täyskaurajauhoa
1 tl psylliumia
2 rkl perunajauhoa
ripaus suolaa

Sekoita taikinan ainekset yhteen ja vaivaa niin kauan, että taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Anna taikinan seisoa hetki ja jaa se sitten kahdeksaan osaan ja pyörittele palloiksi. Kaulitse palloista kahden kelmun välissä mahdollisimman ohuita lättyjä. Pieni määrä perunajauhoja auttaa kaulitsemisessa. Näiden kaulitseminen oli astetta haastavampaa kuin perustortillojen, mutta onnistui kuitenkin suht vaivatta. Paista lättyjä molemmin puolin kuivalla kuumalla pannulla kunnes pintaan ilmestyy ruskeita pilkkuja.

Kuvassa on Kaverin wrappi, jonka täytteenä oli broileria, tuorekurkkuraastetta ja kesäkurpitsatahnaa. Kaveri vetäisi kaksi plättyä, joten hyvää taisi olla. Todettiin jälleen wrapit siitäkin mukaviksi, että ruoka pysyy piilossa ja annoskateus poissa. Ei kaikkien tarvitse leikkiä allergiaa...

Banaanimuffinssit

Muffinssiharjoitukset täydellisen koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat; eikä vieläkään ohjeita jakoon. Mutta nämä koristeet tuntuvat onnistuvan loistavasti ja vieläpä todella vähäisellä vaivalla. Ohjeen liitän kuvan oheen sitten joskus...

 

Banaanit muffinssien pintaan tein tomusokerikuorrutteella, jonka värjäsin pienellä ripauksella kurkumaa. Kurkumalla on hyvä värjätä tomusokerikuorrutetta, koska sitä tarvitsee niin vähän ettei se maistu läpi. Kaiken lisäksi säästyy keinotekoisilta väriaineilta ja kurkumahan on kai jonkinmoinen superfoodikin. Banaanien päädyt tein kaakaolla värjätyllä kuorrutteella. Ja pitihän sitä fielä hifistellä kaakovesiseoksella kanssa pientä ruskeaa sävyä banaanien pintaan.

Tiikerimuffinssit

Meidän perheen suklaakokeilut jatkuvat. Juhannusviikonlopun anti leivontaan olivat tiikerimuffinssit. Kaikettomat muffinssit jäävät usein aika värittömiksi ja tällä tavoin muffinssien pintaan sai mukavasti ilmettä. Samalla saadaan tuota kaakaon sopivuutta selville ja suklaan määrä pysyy sopivan pienenä.

Kuvion tein kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että säästin nokareen taikinaa johon lisäsin teelusikallisen kaakaojauhetta. Taikinan laitoin pussiin ja pursotin jokaisen muffinssin keskelle pienen määrän suklaista taikinaa. Pursottamalla suklaan saa riittävän syvälle osittain vaalean taikinan sisään. Sitten coctailtikku kauniiseen käteen ja muutama pyöräytys. Muutoin ohje vaatii hiomista, joten se antaa vielä odottaa itseään. Mutta tekniikka jakoon, koska ainakin itse tykästyin.

Paahdetut valkosipulit

Paahdetusta valkosipulista on muodostunut meidän perheessä tämän kesän ehdoton hitti. Pehmoiseksi kypsynyt valkosipuli on niin ihanan makuinen ettei sitä vaan voi vastustaa. Tämä toimii hienosti mausteena kaikenlaisissa tahnoissa ja majoneesissa.

Munakoisotahna on oma ehdoton suosikkini, mutta muutkin toimii. Juhannuksena kokeiltiin suurista valkoisista luomupavuista  ja oliiviöljystä tehtyä versiota, jossa mausteena yksi kokonainen valkosipuli ja reippaasti oreganoa. Oli hyvää. Harmi vaan ettei Kaverille nuo pavut käy.

Valkosipulista hattu pois, loraus öljyä ja ripaus suolaa pintaan, folio kiinni ja grilliin/kuumaan uuniin. Näin grillikaudella valmistuu mukavasti siinä muun ohessa. Kuvan yksilö hengaili grillissä reilut 20 minuuttia ja oli kauttaaltaan pehmoinen. Joskus se yksinkertaisin on parasta, nam.

Kaalipiiras

Täyte:
1/4 pienehköstä varhaiskaalista
1 sipuli
1 rkl siirappia
suolaa
2 dl kaurakermaa (gogreen)
1½ dl oolannin muussiainesta
1 rkl perunajauhoja

Pohja:
3/4 dl vettä
1 dl auringonkukkaöljyä
½ tl psylliumia
1/4 ti ksantaania
1/4 sipulijauhetta
1 dk provenan kaurajauhoa
1 dl tattrijauhoa
1 dl hirvelän kaurakuitusta
(suolaa)

Suikaloi kaali ja pilko sipuli. Paista kaali ja sipuli pannulla miedolla lämöllä pehmeäksi. Valmista tällä välin taikina. Mittaa kulhoon vesi, öljy ja psyllium. Turvota hetki ja lisää sitten joukkoon kuivat aineet. Suolaa pohja ei mielestäni tarvitse, koska kaurakuitusessa suolaa on valmiiksi aika paljon, mutta maun mukaan. Mikäi taikina tässä vaiheessa tuntuu liian murenevalta, lisää hieman vettä ja öljyä. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (käytin 23 senttistä vuokaa). Mausta kaalisipuliseos suolalla ja siirapilla. Lisää kaalin sekaan kaurakerma sekä perunamuussiaines ja perunajauhot. Sekoita huolellisesti. Kaada täyte vuokaan ja paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Pohjataikina on heti tuoreeltaan suhteellisen kovahkoa, mutta pehmenee ajan kanssa hieman. Piirakan voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ja uudelleen lämmittää seuraavana. Maistuu tuoreeltaankin, mutta suosittelen tällöin taiteilemaan reunoista tosi ohuet. Taikina on helposti käsiteltävää, joten tämä onnistuu vaivatta.

Mustikkakukko

Nyt on pakastimesta sitten siivottu kaikki marjanjämät ja uudelle sadolle on tilaa jahka kypsyvät. Mustikkakukko on kyllä aina hyvää, vaikka siinä mustikan seassa muutama vatukkakin vilahtaisi.
 

 

 n. ¾ dl kookosrasva/öljyseosta

1 dl sokeria
1 dl hirvelän kaurakuitusta
1 dl provenan täyskaurajauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
¼ tl ksantaania
2 rkl vettä

n. 1 l mustikoita
1-2 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja

 
Sulata kookosrasva kattilassa ja lisää siihen öljy. Anna seoksen jähmettyä kylmässä ja vatkaa sitten sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Mittaa marjat, perunajauho ja sokeri uunivuoan pohjalle ja sekoita yhteen. Taputtele taikinasta kansi marjojen päälle. Pistele kansi haarukalla. Paista kukkoa 200 asteessa 30-35 minuuttia. Tarjoa kaurajuoman, vaniljakastikkeen tai sopivan jäätelön kera.

Blinit (ton-ton-ton)

Tämänkertainen kokeilukohde olivat blinit. Ajatus lähti yhdestä blinien pääraaka-aineesta eli tattarista, siitä meile ainoasta sopivasta, loppu piti taasen säveltää. Täytyy myöntää, että ilman hapanmaitotuotteita tehtävä oli aika haastava. Onneksi edellisestä aidosta blinikokemuksesta on vierähtänyt tovi, joten järkytys ei ollut liian suuri. Ei vaan herkullisia olivat, hieman erilaisia, mutta hyviä. Lapset tykkäsivät myös. Esikko tuumasi, että ihan kuin sellaista leipälettua.

1½ dl kaurajuomaa
1 tl finaxin hapanjuurijauhetta
1tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
1½ dl tattrijauhoja

1 dl lämmintä kaurajuomaa tai kaurakermaa
½ tl suolaa
2 rkl kylmää vettä
2 rkl auringonkukkaöljyä
½ tl leivinjauhetta
2 rkl perunajauhoa

Lämmitä 1½ dl kaurajuomaa ja lisää siihen hapanjuuri, jauhot, sokeri ja hiiva. Sekoita tasaiseksi ja anna seisoa lämpimässä paikassa 1-2 tuntia.

Lisää taikinaan loppu kaurajuoma ja suola. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut vesi, öljy, leivinjauhe ja perunajauho. Sekoita taikina tasaiseksi. Paista pannulla öljyssä kullanruskeaksi. Perinteiset kalaisat blinilisäkkeet ei meillä käy, mutta suolakurkku ja muut etikkasäilykkeet sekä esimerkiksi maidoton sienisalaatti ovat hyviä lisukkeita kala-allergiselle.

Rypsitön "margariini"

25 g kookosrasvaa
¾ dl öljyä
(käytin puolet auringonkukkaa ja puolet oliiviöljyä)
ripaus hyvin hienonnettua suolaa  

Sulata kookosrasva kattilassa ja anna sen jäähtyä hieman. Mittaa sekaan öljy ja anna jähmettyä viileässä. Vatkaa kiinteytynyt seos sähkövatkaimella kuohkeaksi ja mausta suolalla. Suolan on hyvä olla mahdollisimman hienojakoista, esimerkiksi huhmareella saa aikaan sopivan hienon rakenteen. Olen kokeillut lisätä seokseen pellavaöljyä rasvahappokoostumuksen parantamiseksi, mutta maku on niin pistävä, että kokeiluksi on jäänyt.

Näkkileipä (sis. riisiä)

 ½ pss kuivahiivaa
1 tl psylliumia
2½ dl vettä
2 rkl öljyä
½ tl suolaa
1 dl provenan täyskaurajauhoja
1 dl tummaa riisijauhoa
½ dl maizenaa
1 tl tattarirouhetta
1 dl tattrilesettä
1 dl puhdaskarahiutaleita
½ dl hirvelän kaurakuitusta
2 rkl pellavansiemeniä
(½ dl tattrijauhoa)

Mittaa kulhoon lämmin vesi, psyllium, hiiva, öljy ja suola. Sekoita ja anna seisoa hetki. Lisää kuivat aineet ja sekoita mielellään koneella muutaman minuutin ajan. Riisittömän ohjeesta saa korvaamalla riisijauhon esim. tattarijauholla. Kohota taikinaa peitettynä noin 30 minuuttia.  Mikäli taikina tuntuu kohottamisen jälkeen liian löysältä kaulittavaksi, lisää siihen ½ dl jauhoa, käytin tattaria. Jaa taikina kymmeneen osaan ja pyörittele palloiksi. Kauli pallot ohuiksi kiekoiksi jauhotetulla pöydällä. Paista leipiä 250 asteiseesa uunissa (käytin kiertoilmaa) noin 10-12 minuuttia. Käännä leivät paistamisen puolivälissä. Nosta kypsät leivät ritilän päälle. Itselläni jäi muutama leipä paikoin hieman pehmeäksi ja näitä leipiä paistoin vielä muutaman lisäminuutin. Toimi oikein mainiosti, vaikka leivät olivat jo jäähtyneet. Säilytä kuivassa paikassa.

Kaurakerma

Tuo toissapäiväinen postaukseni kaurakermasta jäi jotenkin kummittelemaan. Monasti olen lueskellut kaurakermojen ainesosaluetteloita ja pohtinut mahdollisuutta kotitekoiseen vastineeseen. No munatonta majoneesia vääntäessäni tapahtui valaistuminen ja oli taas pakko testata teoriaa käytännössä. Olen aiemminkin pohdiskellut ksantaani-tärkkelyshyytelön soveltuvuutta kaurakerman pohjaksi, mutten ole tohtinut kokeilla. Tänä viikonloppuna kevennettiin ja yritykseni valmistaa munatonta kevytmajoneesia poiki kylkiäisenään home made kaurakerman. Koevedoksesta keittiössämme valmistui jo vaniljakastiketta raparperipiirakan kaveriksi ja oli hyvää. Mies sanoi, että: "Eihän tää edes maistu kaurakermalle. Täähän on hyvää.". Hmm, mitähän tuosta kommentista oikein pitäisi ajatella.

1 rkl tapiocaa
1/4 tl ksantaania
1 tl tomusokeria
ripaus suolaa
½ dl öljyä
2-4 dl kaurajuomaa (gogreen)

Mittaa kulhoon tapioca, ksantaani ja 2 rkl kaurajuomaa. Sekoita tasaisesi ja vatkaa sähkövatkaimella kiinteäksi massaksi. Jatka vatkaamista ja kaada ensin öljy ohuena nauhana massan joukkoon ja sitten kaurajuoma sekä mausteet. Kaurajuoman määärä on makuasia. Kerma saostuu kuumennettaessa, joten tuohon kahden desin versioon joutuu siinä vaiheessa lisäämään kaurajuomaa. Toisaalta tiivistemallin säilyttäminen on mukavampaa. Makuasioita jälleen. Mietin myös vaihtoehtoa, että olisin kuumentanut kerman valmiiksi, mutta en ainakaan vielä päätynyt tähän vaihtoehtoon. Tällä tavoin koostumus olisi tietysti lopullinen eikä ruokaa laittaessa tarvitsi enää ohennella, vaikka eipä tuo kyllä kokkaillessa häirinnyt.

Pintamaustetut broilerinuijat

Joskus silloin entisessä elämässä, tällä tarkoitan aikaa ennen lapsia, tykättiin miekkosen kanssa kovasti cajun maustetusta broiskusta. Jostain tv-ohjelmasta aikoinaan tämän maustamistavan bongasin ja upposi kyllä heti. Lasten ja varsinkin allergioiden jälkeen tämä ohje oli vaipunut unholaan, josta se oli aika nyt vapauttaa. Cajun meininki on vaihtunut astetta miedompaan, mutta pientä potku sai aikaiseksi näilläkin mausteilla. Mazena ja sokeri antavat broiskuille ihanan rapean pinnan. Tämä ohje sopii hyvin niihin päiviin, kun on unohtanut marinoida broiskut edellisenä päivänä.

8 broilerin koipipalaa

2 rkl maizenaa
1 tl paprikajauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl rouhittua mustapippuria
½ tl inkivääriä
½ rkl sokeria
1½ tl suolaa

Mittaa mausteet muovipussiin. Jaon mausteseoksen kahteen pussiin, näin mausteet saa jakautumaan tasaisemmin lihojen pintaan. Sekoita maustesos hyvin ja laita lihat pussiin. Ravistele pussia niin, että mausteseosta on tasisesti joka puolella. Lado broiskut uunivuokaan. Vuoan on hyvä olla niin suuri, etteivät lihat kosketa toisiaan. Anna lihojen maustua huoneen lämmössä puoli tuntia. Paista broiskuja 220 asteessa noin 45 minuuttia. Käännä lihoja muutaman kerran paistamisen aikana.

Munaton valkosipuli"kevyt"majoneesi

Munaton majoneesi on mukava lisä rajoittuneeseen ruokavalioomme, mutta aika ajoin hirvittää sen sisältämä öljyn määrä. Eihän sitä kyllä tule paljoa kerralla syötyä, mutta silti. Tässä yhdenlainen kevennysyritys. Aika löysä koostumuksesta tuli, voisi mennä vaikka salaatinkastikkeenakin. Suosittelen kokeilemaan, vaikka ei olisi suuri valkosipulin ystävä. Paahdetun valkosipulin maku on yllättävän pehmeä.

1 rkl perunajauhoa (myös tapioca toimii)
1/4 tl ksantaania
2 rkl kylmää vettä
3/4 dl sopivaa öljyä
n. 1/4 dl kaurajuomaa
½ tl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
1/4 tl tomusokeria
paahdettuja valkosipulin kynsiä (käytin 6 kpl)

Leikkaa valkosipulista "hattu" pois niin, että sipulin sisuksen rakenne on näkyvissä. (Laitan joskus kuvan) Laita sipuli folioon, lorauta päälle öljyä ja kääri folio nyytiksi. Grillaa sipulia noin 20-30 minuuttia. Vaihtoehtoisesti voit nakata nyytin myös kuumaan uuniin. Sipuli on valmis, kun siinä on hieman ruskean sävyjä ja sisus on pehmoinen niin, että kynnet irtoavat kuorista puristamalla.

Mittaa kulhoon ksantaani, jauhot ja vesi. Sekoita sähkövatkaimella valkoiseksi massaksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja etikalla sekä paahdetuilla valkosipulin kynsillä (muhensin kynnet ensin haarukalla). Vatkaa joukkoon vielä kauramaito. Tästä tulee myös tosi hyvä aito majoneesi ilman kauramaitoa, tällöin öljyn määrää on hyvä lisätä.

Grillatut kesäkurpitsat

Leikkaa kesäkurpitsa noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Hoikat kurpitsat tykkään leikata vinoon, niin saa suurempia siivuja. Pirskottele isolle lautaselle öljyä ja ripottele öljyiselle lautaselle suolaa, valkosipulijauhetta, oreganoa ja mustapippuria. Lado lautaselle kesäkurpitsasiivut ja pirskota öljyä ja mausteita myös siivujen päälle. Anna siivujen maustua huoneen lämmössä reilut puoli tuntia. Grillaa halutun kypsyiseksi. Näillä mausteilla meillä tykkäsi lapsetkin, joiden suurta herkkua grillattu kesäkurpitsa ei tavallisesti ole.

Varhaiskaalipata

200g jauhelihaa (käytin broileria)
½ l suikaloitua varhaiskaalia
2 porkkanaa
1 kevätsipuli varsineen
2 dl keitettyä quinoaa
1-2 tl siirappia
suolaa ja maustepippuria
3-4 dl kaurajuomaa tai vettä

Huuhtele quinoa (1dl) huolellisesti ja keitä sitä vartin verran. Pienellä ruokasuunnittelulla keittämiseltä välttyy ja apuun tulevat edellisen päivän jämät, näin meillä. Paista jauheliha pannulla ja mausta se suolalla ja maustepippurilla. Lisää pannuun pilkotut kasvikset, kuullota ja lisää sitten siirappia sekä pari desiä nestettä. Anna hautua  kannen alla kunnes kasvikset ovat kypsyneet, noin 10-15 minuuttia. Lisää quinoa ja nestettä tarvittava määrä. Mausta tarvittaessa lisää, vaikka varhaiskaali on nin ihanaa, ettei se mielestäni juuri mausteita kaipaa.. Anna hautua vielä hetki jälkilämmössä.

Asiaa kaurakermasta

Kyllä sitä ihminen joskus osaa kangistua kaavoihinsa. Kaverin rypsiallergia on sulkenut käytöstämme kaikki kaurakermat. Väärin! GoGreen kaurakerma on auringonkukkaöljypohjainen ja siis sopii Kaverille siltä osin. Vielä pitää katsoa nuo apuaineet, että mitä ne mahdollisesti tekevät. Mutta miten siis olen voinut missata tämän tuotteen.

Rupesin oikein antaumuksella tätä asiaa pohtimaan, enkä keksinyt syytä tähän mokaan, en ennenkuin aloin kokkailla kanakastiketta. Koostumus, se se oli. Aikoinaan imetysdieetin aikana totesin, että Keijussa ja Oatlyssa on huomattavasti kermaisempi koostumus ja muistaakseni makukin. Jostain kumman syystä GoGreenin kerma pamahtaa pannulla lähes välittömästi täysin luiruksi. Jotenkin tuli sellainen olo, että on aivan sama korvaako kerman kauramaidolla vai tällä, varsinkin kun tämän joutui tärkkelyksellä suurustamaan siinä missä kauramaidonkin. Harmittaa. Arvatkaa olinko kermoissani. Kastikkeet teen varmaan jatkossakin kauramaidolla ihan jo siitä syystä, etten tahdo lisäaineita, joista ei ole mainittavaa hyötyä. Ehkä tämän kanssa kastike oli ihan piirun verran kermaisemman makuinen (lyhyt oli piiru) tai sitten kuvittelin. Luulen, että tämä toimisi paremmin niin, että lurauttaa juuri ennen tarjoilua valmiin kastikkeen joukkoon, eikä siis kuumenna enää yhtään. Ja leivontapuolella aion todellakin kokeilla. Siellä saattaa toimia mainiosti varsinkin, kun maku on aika makeahko. Vaan en valita en, kaikki sopivat tuotteet otetaan ilolla vastaan ja etsitään niille sopivat käyttökohteet, niin tämäkin.

Katsauspäivän letut (sisältää riisiä)

Mummoni teki lapsuudessani usein riisipuuron jämistä lettuja ja ne kyllä olivat hyviä. Mummon letut oli makeita, mutta meillä tällä kertaa suolaisia. Letut on muutenkin näppärä tapa saada kullannuput syömäpuuhiin ja jääkaapista jämät kiertoon.

2 dl vegejuomaa (käytin kauraa)
1 rkl auringonkukkaöljyä
1 dl provenan täyskaurajauhoja
1 rkl perunajauhoja
1 dl raastettua kesäkurpitsaa
2 dl keitettyä riisiä
½ tl suolaa
½ tl sipulijauhetta
ripaus oluthiivahiutaleita

Sekoita lettutaikinan ainekset keskenään ja anna taikinan turvota vartti. Paista letut öljytyllä pannulla. Miksei taikinaan voisi laittaa esim. quinoaakin riisin sijasta. Kohderyhmän huomioiden voi mausteiden määrää ja laatua säätää.

Uutisia ruokarintamalta

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Riisi on ollut Kaverin ruokavaliosta nyt poissa puoli vuotta. Riisin kanssahan ei olla koettu mitään kauhun hetkiä, mutta atopian pahentumista tuo aikoinaan aiheutti siinä määrin, että jo kertaalleen sopivana ruoka-aineena oli pakko jättää pois. Meidän viljaelämä on vaan niin rajoittunutta, että olisi kiva saada riisi takaisin edes kerran viikkoon rotaatiossa. Toiveikas olen tämän suhteen. Kaverihan vetää pääosin kauraa ja nyttemmin kerran viikkoon tattaria. En tiedä mikä siinä on, mutta quinoa ei uppoa kuin risottona ja riisin come back toisi kyllä ruokien laittoon mukavasti uusia ulottuvuuksia. Sormet saa syyhyämään myös mahdollisuus riisimaidosta, sitä kun saa rypsi- ja rapsivapaana, eli auringonkukkaöljypohjaisena. Nuo öljyiset maidot toimivat monasti paremmin ruoanlaitossa ja makuvaihtelukaan ei olisi pahitteeksi.

Maidosta toiseen maitoon. Meillä on levännyt kaapin perällä myös purkillinen mantelimaitoa. Tein taannoin löydön Prismasta. Ja siis tämäkään ei sisällä tuota pahamaineista rypsiä, jota joka paikkaan on tungettu. Jotenkin vaan pelottaa nämä pähkinäjutut. Kaveri kun saa tietyistä ruoka-aineista todella nopeita reaktioita joihin liittyy voimakasta pään alueen turvotusta. Ja meillä on hiljattain takana yhdenlainen ambulanssikokemus hengitysjuttuihin liittyen. Tällaiset säikyttää. Tällä pohjalla mantelimaito on saanut tekeytyä kaapin kätköissä. Vaan kyllä mantelikin olisi ihan huippujuttu. Täytynee vaan rohkaista mielensä ja mennä vaikka sairaalan parkkipaikalle mantelimaitoa maistelemaan...

Grillivartaat

Grillivartaat on kivaa syötävää, jotenkin ruoka tikusta syötynä maistuukin paremmalta. En vaan tiedä miksen koskaan ennen ole tajunnut tehdä niitä näin. Aina on tullut orjalliseti kuutioitua lihat ja sitten on ottanut pattiin, kun palat kypsyvät niin kauan, että tikut palaa, huolimatta siitä kuinka kuuliaisesti niitä on liotettu. Tällä tavalla valmistettuna lihat kypsyivät nopsasti ja syöminen oli helppoa, kun lihalla oli tarttumapintaa pitkällä matkalla.

Leikkasin lihat (käytettiin broilerin rintafileitä ja porsaan sisäfilettä) ohuiksi noin puolen sentin paksuisiksi paloiksi. Broiskun pilkoin pitkittäin niin, että sain lihasyyt halki. Possu pätkin filepötköstä ohuehkoiksi siivuiksi. Marinadit tein jälleen tunteella ja tietysti mittaamatta. Possulle laitoin öljyä, omenaviinietikkaa, siirappia, sinappia, mustapippuria, suolaa sekä valkosipulia. Broiskulle myös öljy, etikka, siirappi, suola ja mustapippuri sekä paprikajauhetta ynnä ruohosipulia. Öljyn ja etikan suhde on kutakuinkin 3 osaa öljyä ja 1 osa etikkaa. Loput onkin sitten makuasia. Lihojen ei tarvitse uida marinadissa, riittää kun sitä on tasaisesti ohut kerros joka puolella. Lihoja marinoin pari tuntia, viimeiset puoli tuntia huoneen lämmössä. Sitten pujottelin lihat hyvin liotettuhin varrastikkuihin niin, että jäävät periaatteessa kiharaisen näköiseksi. Suosittelen kokeilemaan tätä tapaa. Lastenkin oli tosi helppo syödä näitä, eikä kertaakaan lähtenyt lihat lentoon. Isäntä jo suunniteli seuraavaa kertaa varten naudanlihaisia versioita chilillä maustettuna. Ehkäpä tässä voisi olla hyvä juhannusruoka. Pitäisiköhän mittailla marinadin sisältö tuolloin...

Täyskaurainen pizzapohja

Voihan kevät. Kaverin nahkatilanne on viime päivinä ollut sietämätön. Luultiin jo, että tilanne oli rauhoittumaan päin, kun Kaveri oli siloinen kuin mikä. Nyt taas tuntuu, että on aivan sama mitä kasvista Kaveri syö, iho kukkii. Ja kukkiminen tarkoittaa verestävää laaja-alaista ihottumaa, joka kyllä rauhoittuu kortisonilla, kun raaskii tarpeeksi hölvätä. Jokainen nyt varmaan tietää, ettei kortisonia voi varsinkaan pienelle lapselle käyttää jatkuvasti useita kertoja päivässä. Toive on suuri, että tilanne rauhoittuu siitepölyajan väistyttyä. Nyt on ollut pakko antaa Kaverille sellaista ruokaa, joka ei varmuudella ärsytä ihoa. Pizzapäivän anti olikin tänään täyskaurainen pizzapohja, täytteinään löysää pinaattiperunamuussia ja broileria. Onneksi marja- ja hedelmäosasto antavat ravitsemuksellisesti hieman helpotusta. Kyllä nämä pöperöt silti hieman hirvittävät, kun mielikuva Kaverin ikäisen ruokavaliosta pyörii enemmän siellä iloisenkirjavalla kasvissektorilla. No näillä on nyt vaan mentävä. Tässäpä jälleen jakoon yksi idea näihin erittäin rajoittuneisiin kokkailuihin. Jos ei raaka-aineilla, niin edes valmistustavalla on mukava saada ruokiin pientä vaihtelua.

 

1 dl vettä
2 tl hiivaa
1 tl psylliumia
1 tl siirappia
1 rkl sopivaa öljyä
ripaus suolaa, oreganoa ja basilikaa
½ tl sipulijauhetta
½ dl puhdaskaurahiutalita
2 ¼ provenan täyskaurajauhoja

Täytteeksi laitoin:
noin desin löysää pinaattiperunamuussia, jonka maustoin oluthiivahiutaleilla ja ripauksella suolaa
sekä viisi pientä broilerpyörykkää kuutioituna.
 

Mittaa kulhoon lämmin vesi ja lisää siihen psyllium, hiiva sekä siirappi. Anna seisoa hetki ja lissää sitten öljy, mausteet sekä kuivat aineet. Sekoita taikinaa vatkaimen taikinakoukuilla muutaman minuutin ajan. Yleensä kaulin pizzapohjat kahden leivinpaperin välissä, mutta tämän sai hyvin tehtyä öljytyin käsin taputtelemallakin. Anna pohjan kohota peitettynä vartin verran ja lisää päälle täytteet. Paistoin pizzaa kiertoilman alalämmöllä 200 asteessa vajaan vartin. Normiuunin keskilämmöllä luulisin 225 asteen olevan hyvä.

Luontaisesti gluteenitonta elämää ja sämpylöitä

Meillä ei syödä nk. hengenvaarallista leipää. Ollaan tultu siihen tulokseen, että tässä vaiheessa on helpompaa ettei kotona lattialta löydy mitään, mitä Kaveri ei voisi suuhunsa työntää. Kaverihan siis tykkää maistella kaikkea ja tällä tarkoitan ruokaa. En kyllä muista, että esikoinen olisi sellaisella intohimolla ruokaan suhtautunut kuin Kaveri tekee. Aika ironista sinänsä, kun miettii näitä meidän rajoitteita.

Toinen syy vaihtoehtoviljojen käyttöön on muun perheen herääminen erilaisten oireiden edessä. Itse olen alkanut epäillä keliakiaa. Imetysdieetin lopettamisen jälkeen vehnäiloittelut ovat poikineet turvotuksia, iho-oireita, vatsanväänteitä sekä nivelvaivoja. Näitä kaikkia minulla on vaihtelevasti ollut aina, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. En vaan ole ennen tajunnut tätä kaikkea. Heräsin todellisuuteen, kun olin mitä ilmeisimmin imetysdieetin ansiosta ollut oireeton reilun vuoden ja dieetin purkamisen jälkeen alkoi kolottaa. Tässä on siis keliakiakokeet vielä edessä. Eniten inhottaa, kun tiedän, että ensin täytyy vedellä vehnää ihan huolella, jotta testeissä näkyy mahdollinen gluteeniherkkyys. Ei jotenkin tällä hetkellä nappaa.

Ja sitten on atoopikkomieheni. Ukkokulta on kärsinyt jonkinasteisista atopialäiskistä koko aikuisikänsä. Läiskät ovat aina eläneet omaa elämäänsä, kesällä helpottaa ja talvella pahenee. Tiedä sitten mistä Kaveri on kuivakan nahkansa perinyt... hah... No mieheni ihottumat olivat hieman paremmat dieetin aikana, koska koko perhe sai säännöllisen epäsäännöllisesti dietata kanssani. Varsinkin ruis tuntuu lehauttavan ihoa.

Ja tästäpä luisummekin näppärästi esikoiseemme, jolle ilmaantuu aina välillä allergiaan viittaavia oireita. Viime viikolla sitten salapoliisityön tuloksena tajusin yhteyden: ruisleipä. Tämän keksimiseen meni aikaa, kun meillä ei kotona ruista syödä, mutta kylilläpä syödään. Aina kun esikko syö ruisleipää, esiintyy kahden vuorokauden sisällä oireita. Niinpä tietenkin. Ihmehän tuo olisikin ettei Kaverin tyyppisellä moniallergikolla olisi edes jonkinasteisesti allergista sisarusta.

No nyt siis niihin sämpylöihin. Voi että ottaa pattiin. Tuli taas tehtyä pellillinen suussa sulavan hyviä sämpylöitä. Ongelma vaan on, että desimitta katosi areenalta nesteen mittaamisen jälkeen. Tämä on ikuisuuskysymys. Olen siis aina tykännyt leipoa leivät mahdollisimman pitkälle itse. Tätä tapahtui jo ennen Kaveria, leivoin tunteella ja monasti syötiin yhden kerran jotakin hyvää. Laitan vallan kuvankin, niin ylpeä olen näistä palleroista.

Yritän joku päivä jäljitellä näitä mittojen kanssa, muuten kyllä jää harmittamaan ihan vietävästi. Kaukana ovat gluteenittoman elomme alkuaikojen kivikovista ammuksista nämä.

Munakoisotahna

Tätä herkkua kului imetysdieetin aikana runsaasti. Rumaa, mutta hyvää. Toimii niin leivän päällä, kuin vaikkapa grillilihan kylkiäisenä. Munakoiso on vielä Kaverilla ihan kokeiluvaiheessa, mutta toivottavasti tämä herkku saadaan Kaverinkin lautaselle. Kaipa tällä on jokin virallinen nimikin, mutta meillä tämä on ollut sitä miltä näyttääkin; tahnaa. Meidän tahnaversio on mausteiden suhteen aika riisuttu malli ja sitruunakin on vaihtunut etikaksi. Esimerkiksi paahdetut sesaminsiemenet tämän kanssa maistuvat mainiolta.

munakoiso
valkosipulin kynsiä maun mukaan
2-3 rkl sopivaa öljyä
1-2 tl valkoviinietikkaa

ripaus suolaa, mustapippuria (ja persiljaa)

Halkaise pesty munakoiso pituussuunnassa kahtia. Aseta puolikkaat kuoripuoli alaspäin uunivuokaan ja tiputa vuoan pohjalle myös valkosipulin kynnet kuorineen. Meillä tämä tarkoittaa yhtä kynttä, ihan lasten takia. Tapaan sipaista puolikkaat öljyllä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Paahda munakoison puolikkaita 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut kunnolla. Koison pitää olla täysin pehmeää, ylikypsää. Valkosipulit voi halutessaan poistaa aiemmin, rippuu kuinka paahteisen makuisesta sipulista kukakin tykkää. Anna koisojen jäähtyä ja kaavi sitten kuorista niiden sisukset kulhoon. Laita kulhoon myös öljy, etikka sekä valkosipulit. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tahnan päälle voi ripotella hieman persiljaa, ihan jo ulkonäkösyistäkin...

Kuningatarmuffinssit

Muffinsseja on kiva leipoa lasten kanssa, varsinkin näitä allergiamalleja, kun ei tarvitse vaahdottaa mitään. Pienet apulaiset  voivat heilua kauhan varressa koko ajan, koska leivonnalle tyypillset kriittiset vaiheet puuttuvat, sen kun suunnilleen sekoittelee. Ollaan tällä taikinalla tehty myös piirakkaa, tällöin kannattaa paistoaikaa hieman pidentää.

2 dl provenan täyskaurajauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ dl sokeria
2½ tl leivinjauhetta
½ tl vaniljaa
¼ tl ksantaania
1 dl oolannin muussiainesta
2 dl kaurajuomaa
¼ dl sulaa kookosöljyä ja ½ tl suolaa
tai
saman verran maidotonta margariinia sulatettuna
mustikoita ja vadelmia

Mittaa kulhoon kaurajuoma, vanilja sekä muussiaines ja sekoita. Sulata kookosrasva tai margariini ja kaada se nesteen joukkoon. Anna seisoa vartin verran niin, että muussiaines sulaa. Mittaa toiseen astiaan kaikki kuivat aineet, sekoita ne keskenään ja lisää nesteen joukkoon. Kaada taikina muffinssivuokiin ja ripottele päälle mustikoita ja vadelmia. Suosittelen käyttämään muffinssipeltiä, etteivät muffinssit leviä. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Sirottele tomusokeria muffinssien päälle ennen tarjoilua.

Broilerikiusaus

400 broilerin lihaa
(tällä kertaa jauhelihaa)
2 rkl sopivaa öljyä paistamiseen
1 kevätsipuli varsineen
½ tl valkosipulijauhetta
ripaus mustapippuria
1-1½ tl suolaa
1 tl kuivattua ruohosipulia
3 porkkanaa
500g perunasuikaleita
5 dl kaurajuomaa
½ rkl oluthiivahiutaleita
½ rkl maissitärkkelystä  

Paista jauheliha sekä sipuli pannulla ja mausta. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja sekoita yhteen jauhelihan sekä perunasuikaleiden kanssa. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan. Sekoita keskenään kaurajuoma, oluthiivahiutaleet sekä maissitärkkelys ja kaada vuokaan perunaseoksen päälle. Paista 200 asteessa noin 45-60 minuuttia.